torstai 30. huhtikuuta 2015

Kuplivaa kevään juhlaa!

Omasta puolestani haluan toivottaa kaikille teille simasuille kuplivaa kevättä, vallatonta vappua, hilpeää humalaa ja karmaisevaa kankkusta.

Ps. Edelleen pinnalla on 70-luku, eli tuo kuvasarjan viimeinen tyyli on ehdottomasti HOT of the hottest. Mutta sen te blogini lukijat jo tiesittekin....:D

Pss. Ja sekainen "summer beach look"  tukka on AINA muodissa, ei haittaa jos se on pörröisä tai vähän roikkuu silmillä!


t. Muotikoordinaattori

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Eteenpäin sanoi mummo lumessa!

Olen aina ajatellut, että haluan aina elämässä uudistua. En halua koskaan kangistua samoihin kaavoihin ja tehdä samoja asioita vuodesta toiseen. On NIIN SUPER tärkeää pysyä uteliaana ja uudistua elämässä, eikä jäädä märehtimään/harmittelemaan vanhoja juttuja. Ja jossittelu on ihan pahinta...ja olen minä sitäkin tehnyt ihan liikaa. Loppuvuoden 2014 tunteet olivat suru, ikävänsekainen raivo ja turhanpäiväinen jossittelu. Onneksi ne tunteet on jo läpikäyty.

Olen viime päivinä jostain syystä miettinyt pieleen menneitä miesjuttujanikin. Olen eron jälkeisissä suhteissani kokenut suuria tunteita, oppinut avautumaan, olemaan heikko. Se, ettei toinen ollut minulle oikea, ettei toinen aidosti kohdannut omia mörköjään tai varjopuoliaan, tai että hänen arvonsa olivat erilaiset kuin minun, tai että aika vain ei ollut oikea, se ei tee minusta vähemmän rakastettavaa tai huonoa ihmistä eikä hänestä muuta kuin keskeneräistä. Niinhän me kaikki olemme, keskeneräisiä ja silti rakkauden arvoisia. Ne olivat sellaisia tarinoita, jotka piti käydä läpi, ja nyt on uusien tarinoiden aika ....

Tänään mulla alkaa juoksukoulu. En tiedä mitä minä siellä teen, juoksen (hölkyttelen)  tosiaan 5 km lenkkejä 8 km tuntivauhdilla hah....Ehkä tulen elämäni kuntoon ja löydän lisää täytettä tyhjiin iltoihin. Tai jospa saisin vaikka kiinteän takapuolen, siinäpä tavoitetta kerrakseen.


Mutta eteenpäin mennään ja uudistumista ilmassa!! :)



tiistai 28. huhtikuuta 2015

You just need to be courageous enough to believe it.

”I can assure you that there are places,
lands, and people
that will blow your mind out there.
You just need to be courageous enough to believe it.
Hungry enough to seek it.
Determined enough to find it.
Trusting enough to know it.”
Victoria Erickson

Ilouutinen kynsilakkatytöille

...kaikille kynsilakkatytöille! Tiedän, että niitä ainakin yksi Tampereella (terkkuja Tampereelle eräälle ihanalle blondille).

Olen myyty, Sally Hansenin GEL Miracle on kestänyt kynsissäni jo reilun viikon ja lopputulos edelleen erinomainen. OK, kynnet eivät ole täysin saman näköiset kuin viikko sitten. Kiilto on aavistuksen verran vähentynyt ja kynsien kärjissä on muutama minimaalinen lovi, koska olen niin sohko että, kolauttelen kynsiäni sinne sun tänne, mutta kuten sanoin - tämä tyttö ON vaikuttunut.

Tällä kynsilakalla on paras kesto koko elämäni aikana kohtaamistani lakoista.
Ja se on paljon se.
Kiitos Sally, me jatkamme matkaa kanssasi auringon laskuun...minä ja mun kynnet!

PS. Tuotetta myydään Cittareissa toukokuusta lähtien!




Suloista päivää!

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Pelkkää mielikuvitusta

”Haluaisin uuden oppiaineen. Se olisi mielikuvitus. Joka tunnilla olisi vain sitä. Ei enää mitään muita aineita. Pelkkää mielikuvitusta koulussa. Keksin paljon lisää. Koko ajan tulisi lisää ajatuksia. Eikä kaikki edes mahtuisi luokkaan. Ajatuksia olisi niin paljon että niissä voisi uida. Sitten en unohtaisi koskaan mitään. Aina olisi ajatuksia mitä voisi täyttää.”

- Samuel Törrö 2 A / Kevätpörriäinen 2015

Kiitos Samuel, oot ihana!


http://ahappytuesday.tumblr.com/post/117477364831

Weekly Report


Tällainen tunika olis ihana


Silmäni häikäistyvät autostani!! 
Viime viikolla

  • olin super väsynyt
  • ystäväni inpiroimana avasin suuni työpaikalla pitkään muhineesta asiasta. Hyvä että avasin, puhuminen auttaa aina!
  • hurahdin Lindströmin pihveihin, joita tein viikon aikana kaksi jättikokoista satsia. Niin hyvää ja helppoa tarjoiltuna esim salaatin kera!!
  • tunsin, että olen täynnä tarinoita mutta tällä hetkellä mulla ei ole voimia/fiilistä kirjoittaa niistä blogiin  
  • hoivasin vatsatautista
  • piristin itseäni Marimekon ysmyssä ja löysin aivan ihanan meikkilaukun kulahtaneen vanhan tilalle. Meikkini (ja niitä kuulkaas riittää) saivat uuden ja kauniin kodin!
  • hurahdin verkkarimuotiin, kyllä minäkin!! Ja kyllä verkkareita voi käyttää työpaikalla jos niihin yhdistää jakun! Super mukavat housut!
  • urheilin 1x 5km lenkin ja yhden jumpan verran! Hyvä minä!
  • olin kiitollinen niin paljosta! Exä huolsi polkupyöräni ja vaihtoi uuden renkaan puhjenneen tilalle! Olin niin onnellinen (varsinkin koska pyörähuollot maksavat melkein 100 eur...), mulla on kyllä super exä!  Kiitos!
  • toinen ISO AUTTAVA käsi tuli isältäni, joka haki auton työpaikaltani, ajoi sen kotiinsa, vaihtoi kesärenkaat autooni ja vielä PESI auton ja palautti sen takaisin minulle...  Voiko olla ihanampaa isää? En usko! Kiitos maailman kultaisin isä! Love ya!

Voimia viikkoon, onneksi on lyhyt viikko!

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Note to myself

“ Document the moments you feel most in love with yourself - what you’re wearing, who you’re around, what you’re doing. Recreate and repeat. ”

—    Warsan Shire

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Happy!

Mummit 1-2
Esikoisen lätkäkausi huipentui lauantaina jäähallissa kun pojat (tai heidän vanhempansa) järjestivät oman turnauksen. Olihan se hienoa, seurata/osallistua kun oma jälkikasvu kurvaili  (yllättävän taidokkaasti) pikkumustan perässä. 10 v pelaajien peli alkaa näyttää jo peliltä, eikä koko porukkaa enää hyökkää kiekon perään :)

Hulluinta on se, etten ikinä uskonut että innostun asiasta näin paljon. En ikinä.
Vaari 1
Vaari 2


Lämäritutka on going
Se fiilis, kun oma poikaa huikkaa sulle jäälle mennessään. Se fiilis, kun näet, että sille merkkaa, että olet tullut paikalle.

Se, että sitä löytää itsestään uusia puolia! Että sitä jaksaa tsempata ja kannustaa puoli päivää lämäritutkassa niitä pieniä miehen alkuja, joiden silmät vilkkuvat ilosta kun onnistuvat.

Se, että alkaa tajuta jotain lätkän säännöistä. Ennen en tajunnut.

Se, että sä tutustut uusiin ihaniin ihmisiin. (Sinkkumiehiä/isiä ei kyllä löytynyt, vaikka silmä oli valpas ;))

Se, että huomaa huutavansa/kirkuvansa joukkueen puolesta: "tsemppiä xx" "jaksaa xx", "mahtavaa xx". Exän mukaan kuulemma huudan enemmän kuin mm-lätkäfinaalissa ihmiset konsanaan :-) True dat.

Enkä ollut yksin, meitä oli paikkalla kaikki. Exä, kaikki mummit, vaarit ja enot. Ja kaikkien rahat meni (mm. itseleipomiin) leipomuksiin, makkaroihin ja arpajaisiin.

**

Pitkä päivä takana, mutta mä niin nautin. Tää taitaa olla just sitä parasta väsymystä, kun on puhaltanut yhteen hiileen, kiljunut riemusta kun joukkue tsemppaa/pitää hauskaa ja on kokenut monia, monia hetkiä jolloin on unohtanut itsensä. Uskon, että ihminen on onnellisimmillaan hetkinä, jolloin unohtaa oman itsensä.


perjantai 24. huhtikuuta 2015

Ostin tänään itselleni kukkaseppeleen

henkkamaukasta, koska tarvitsin sellaista.
Joskus nainen tarvitsee seppeleen :).

Ehkä joskus kannattaa pukea päähän kukkia. Tai kruunu. Värjätä hiukset punaisiksi tai yhdistää raitaa printtiin. Tässä tavallisuuden luvatussa maassa tekee silloin tällöin hyvää heittää harmaa neule ja lempifarkut nurkkaan ja kokeilla jotain uutta. :)

EDIT: just selviskin täällä että olin tässä trendien aallon harjalla ;)
Kukat hiuksissa on yksi tämän hetken kauneustrendeistä. 

t. muotikoordinaattori top of the toppest

Hyvin mä vedän, vaikkei aina siltä tunnu

Kiitos mussukat eilisistä kommenteista. Ne ilahduttivat ihan älyttömästi :)

Eilinen oli kyllä koko viikon kestäneen väsyn kliimaksi, epätoivo suorastaan ryöpsähti sisälleni. Illalla purskahdin itkuun pelkästä väsymyksestä. Kuuntelin musiikkia, annoin kyynelten valua, itkin, itkin ja itkin. Onneksi pojat olivat ulkona, jotten joutunut selittelemään heille kyyneleitä.
Itkun jälkeen helpotti, ja ajatukset saivat taas uutta muotoa.

Tänään kukon laulun aikaan herätessäni päätin, että perkele, tästä tulee hyvä päivä. Tänään laitan päälleni hameen (mitä EN koskaan tee), maalaan itselleni punaiset huulet, laitan päälleni korkokengät ja tunnen itseni luksusnaiseksi, vaikka pakottaen. And so I did! Olen varma, ihana, vahva ja neuvokas nainen, kyllä minä pärjään (kauan eläköön itsepetos!).

Illan plääni on leipoa tonnikalapiirakoita esikoisen viikonlopputurnaukseen, mutta taidan kyllä hemmotella itseäni jalkakylvyllä ja punaviinilläkin! Koska olen sen arvoinen!

Ilonpilkahduksia perjantaille!

t. Sekava (mutta täysjärkinen) Elisa

torstai 23. huhtikuuta 2015

Mitäköhän universumi sanois jos kerrankin olis suora?

Menemättä yksityiskohtiin, on ollut ihan hemmetin väsyttävä viikko. Sellainen, joka aiheuttaa ihmiselle ihottumaa ja lannistaa. 

Alkuviikosta meillä kävin Kepposen tapaan vatsatauti kylässä. 

Sitten on ollut takkuamista, vähän siellä sun täällä.
En tiedä milloin viimeksi olisin ollut viikonlopun tulosta näin onnellinen. 

Kun tänään kerroin muutamalle luottoystävälle emailitse kuulumisia; ja KAIKEN totuuden mukaisesti I might add, tyyliin "mä oon ollut edelleen jotenkin tosi kiukkunen/ärtynyt/v-tunut", "oon kestoväsy- silmät lupsuu, tekis mieli mennä päikkäreille joka päivä kun tulee töistä; peiton alle....haaveilemaan paremmasta elämästä..." saan maailman realistisimpia - ja siksi ihanimpia vastauksia (niin siis meillä on ihan paras tyttöporukka, jonka keyword on rehellisyys). 

Näiden viestien kautta tiedän, etten ole yksin:  


Sama v-fiilis on täälläkin. Väsyttää ja vituttaa niin, että korvissa suhisee ja silmät ei meinaa pysyä auki. 
Rähjään ja räjähtelen lapsille ihan liikaa. Tämän aamun lähtöriidassa meni hermo lopullisesti, kun x tokaisi, että "haluan toisen äidin ja toivottavasti kuolet". 
Kaikki on pelkkää harmaata, olen nalkuttava marmattava totaalivittuuntunut marttyyri. 

**
.. []...Ehkä universumi haluaa kertoa meille jotain, kun kaikilla on vähän nyt hankalaa ja tylsää. Mutta mitä?? Miksei se vois vaikka lähettää sähköpostia sen sijaan, että vihjailee omituisten asioiden kautta ja me vaan arvaillaan ja kidutaan väsyttävässä arjessa. Universumi on selkeästi nainen. Mies sanoisi suoraan :D  
**
Hieman nauratti toi X:n ajatus universumista lähettämässä meiliä. se oliskin huippua.
 Mitäköhän universumi sanois jos kerrankin olis suora?
Ja ei, mies ei sanois suoraan sekään. Murahtelis vaan 

**
Toikin on kyllä totta, että universumi-mies vaan urahtelis. Ja katsois urheiluruutua, eikä kuulis mitään mitä sille puhuu. Ehkä siks meidän toiveet ei toteudukaan??? Hra Universumi lojuu telkan ääressä ja meidän pyynnöt kaikuu tyhjille korville? 

Kaikilla ihmisillä on omat haasteet mutta jos asioita jaetaan, kukaan ei ole koskaan yksin. Jakamisiin, niiden hyvien että huonojen kuulumisien kanssa ;)

Ps Onneksi huomenna on perjantai, koska torstai ei todellakaan ollut toivoa täynnä.  

Ps2. Ystävien kanssa jaetaan myös ne hyvät hetket, ja niitäkin onneksi piisaa ;)

"If you obey all of the rules...

Kuvat http://theimpossiblecool.tumblr.com/ 






"If you obey all of the rules, you miss all of the fun.”
Katharine Hepburn.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Note to myself

Onko vähän raikas yhdistelmä? Ei kun paljon!
Pinkki- tää on just kans sulle ;)
http://www.dailymail.co.uk/tvshowbiz/article-3050329/Nautical-nice-Pregnant-Fearne-Cotton-reveals-hint-baby-bump-striped-red-trousers-heads-work.html

Nothing is absolute

http://thatkindofwoman.tumblr.com/page/2

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Hot of the hottest

Kuten olette varmasti huomanneet, blogini on aina ajan hermoilla. Syväanalyysini Linnan itsenäisyyspäiväjuhlista (muistaakseni viime vuonna) sai ilmeisesti blogilukijani sen verran vakuuttuneeksi asiantuntemuksestani tyyliasioissa, että yllättävän moni lukija on ottanut minuun yhteyttä muotiin liittyvien ongelmien tiimoilta.

Aina super cool siskoni kysyi, onko tämän kevään hot of the hottest trenssitakki, ja siihen kysymykseen vastaus on napakka kyllä (eli heitä heti se kirjava tuulipukusi koivikkoon).
Laihialta on tullut kysymys koskien  40-vuotiaan fun and fab naisen bilevaatteita, ja palaan kinkkiseen probleemaan myöhemmin.

Itse asiaan siis. Kevään the takki on siis trenssi, sen tietää jo Kalastajan vaimokin (täällä). Valitettavasti hän ei tarjoa teille yhtä hyviä vinkkejä kuin minä :).

Pitemmittä puheitta trenssivinkkini minulta juuri sinulle ollos hyvä:

  • takuuvarma malli on aavistuksen alaspäin levenevä, puoleen reiteen ulottuva, vyöllinen ja väriltään beige, musta tai laivastonsininen. Suhtaudu suurella  varauksella "hauskoihin yksityiskohtiin" kuten puhvihihoihin, kellohelmoihin jne. Ei, ei ja vielä kerran ei! 
  • olkaa tarkkana trenssin sävyn suhteen. Äkkiseltään voisi luulla, että beige on beige, mutta ei se niin ole. Kylmän vaalean beigen ja lämpimän tumman beigen välillä on suuri ero. Esim mulle ei sovi alkuunkaan se lämmin beige. Ja väärän sävyinen beige jää vaatekaappiin, eikä kukaan sitä halua.  
Eipä tässä muuta kuin: "takki auki ja menox, sano annie lenox" (huomaa tuo x:n käyttö tehokeinona) - se on meikäläisen motto.

Trenditietoisin ja lystikkäin terkuin, Elisa

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Weekly Report



Mussut
Kuopus ja minä, käsi kädessä. Snif.


Viime viikolla
  • nautimme työpaikan ruokalamme uudistuksesta. Kuten me kaikki tiedämme lounas on hyvin usein työpäivän kohokohta! Uudistuksen myötä jälkiruokien annoskoko pieneni puolella (iso miinus), mutta kaikki muut muutokset olivat parempaan suuntaan; esim salaattipöytä monipuolistui hurjasti! Jee!
  • kävin katsomassa esikoisen jääkiekkomatsin ja valitettavasti joukkue hävisi karvaasti keravalaisille erittäin suurikokoisille tytöille. Onko reilua, että tytöt saavat pelata poikien joukkueessa, kun kerran tytöt ovat tuossa iässä kehittyneet poikia päätä isommiksi? Murr!
  • äänestin ennakkoon 
  • urheilin 2 juoksulenkin ja yhden pitkän venyttelyn verran, hyvä minä! 
  • luin loppuun Juice Leskisen hienon ja rehellisen elämänkerran Risainen elämä. Juice oli kyllä aivan uskomattoman tuottelias ja lahjakas kynäilijä, ainutlaatuinen suomen kielen käyttäjä ja hyvin herkkä ihminen. Kirjan kautta hahmottui kuva taiteilijasta, joka halusi menestystä, mutta sen saavutettuaan ei osannut elää sen kanssa, ja joka ei kyennyt puhumaan läheisilleen kuin laulujensa ja runojensa kautta. 
  • ilmoittaudun juoksukouluun (joo, siis minä!! Who would have thought?)
  • vietin lauantain jalkapallokentän reunalla
  • sunnuntaina oli esikoisen lätkäpeli Jokereita vastaan ja me (tai siis pojat) voittivat 3-2 jatkoajalla!! Sitä tuuletusta ja tuikkivien/kiljuvien/riemuitsevien vanhempien määrää, lapsista puhumattakaan! Positiivista joukkopsykoosia parhaimmillaan!
  • ihmettelin miten ihmeessä persut saivat noin paljon ääniä?

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Oma perhe paras perhe

Tänä viikonloppuna olen miettinyt, että mun lapset ovat aivan loistavia tyyppejä, ihan parhaita. Niinhän kaikki vanhemmat (ärsytykseen asti) sanovat, tietenkin, omat lapset ovat aina parhaita, kultaisimpia, ihanimpia jne, mutta välillä sitä tuntee niin ihan täysillä! Samalla sitä ihmettelee että miten juuri minä poikkeuksellisen ja vahvan  herkkyyteni, lahjakkaan sanoituskykyni ja epäihanteellisen parisuhteen (niin sitä ei siis ole) johdosta olen kasvattunut näin IHANIA lapsia? 

Esikoinen on ehkä hiukan sarkastiseen huumorintajuun taipuva mainio tapaus,  siinä(kin) mielessä isäänsä tullut. Herkkä mutta välillä tosi cool, ja pitää asioita sisällään niin että äidin/isän tehtävänä on onkia asioita esiin. Ja on sellainen, joka piilottaa myös huonoja fiiliksiä läheisiltä, niin että nekin pitää onkia/kalastella esille. Kysymykset: mitä kuuluu? mitä teit? oliko kivaa? mitä teitte? miltä se tuntui?  - ovat kaikki tärkeitä. Niitä kannattaa kysellä viikottain, ellei joka päivä. Velvollisuudentuntoinen, empaattinen, hiukan kilpailuhenkinen, paljon itseltään vaativa, törkeän fiksu ja terävä. Niin rakastan ja jumaloin tätä tyyppiä! Lovelovelove!

Kuopus on happy go lucky -poika, joka on hyväntuulinen, nauravainen, empaattinen, melko huoleton luonnonlapsi. Ei ollenkaan niin kunnianhimoinen, vaikka tosin haluaa olla esikoista parempi tenniksessä. Välitön, puhelias, ja mikä parasta; antaa äidille (vielä) iltasuukkoja poskelle ja ruokakaupassa pitää äidin kädestä kiinni. Niin ja ihan suvereeni supliikkimies. Viime viikonlopun pihatalkoissakin poika lohkaisi kovaan ääneen "Työ motivoi, raha ei motivoi"- kommentteja niin että muut talkoilijat purskahtelivat. (Joo poika on kuullut sivukorvalla Kätevää Emäntää...) Niin jumaloin ja rakastan!

Sekin parasta, että molemmilla pojilla on pilkettä silmä kulmassa. Jos jotain tässä elämässä tarvitaan niin huumorintajua.

Kiehtova, käsittämätön matka jatkuu. Kiinnittäkää turvavyönne. :)



So true

http://www.wititudes.com/sunday-day-rest-laundry-housework-ecard/#.VTO7ASHtmko

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Wind of Change

Kävin eilen katsomassa esikoispojan lätkämatsia ja juttelin siinä samalla tunnin verran erään äitikaverin kanssa. Juttelimme siitä, että nyt kun lapsi lähestyy tai ylittää 10 v, sitä alkaa olla yllättävän paljon omaa aikaa. Tämä äitikaveri olikin alkanut opiskella täyspäiväisesti, nyt kun aika oli oikea. Hänellä kuulemma menee tätä nykyä joka ilta tovi aikaa läksyhommiin ja hän ihmettelikin mitä hän oli ennen opiskeluja tehnyt/mihin se aika oli silloin aikaisemmin mennyt?
Yhtäkkiä olen huomannut, että mulla on enemmän aikaa kuin ennen. Pojat ovat jo yllättävän itsenäisiä vaikka toki tarvitsevat vielä äitiä. Tulevat kotiin syömään ja tekemään läksyt, jonka jälkeen on joko treenit tai kirmaavat pihoilla kamujensa kanssa. Harrastuksista osa on onneksi sellaisia, että pojat voivat itse mennä niihin ja sen lisäksi poikien isä osallistuu kuskauksiin erittäin kiitettävästi ja suorastaan enemmän kuin minä. 
Niin että nyt mulla on sitä aikaa, enemmän kuin vuosiin, varsinkin siis niillä viikoilla kun lapset ovat isällään. Aikaa, josta olen haaveillut niin kauan ja hartaasti - ja jostain syystä olen ihmeissäni, ymmälläänTuntuu kuin olisin lentänyt lomalle johonkin ihanaan kohteeseen ja katselisin siellä turkoosin väristä merta tuntematta mitään.  Toisaalta siis on ihan ihanaa, mutta.....
Sitä on alkanut miettiä, mitä mä tein ennen lapsia? Millä mä silloin täytin kaiken vapaan ajan? Mistä mä tykkäsin? Joo -o, kävin jumpissa ja lenkkeilin, näin enemmän ystäviä, luin, kävin leffoissa/happeninkeissä ainakin! Olin muutenkin aktiivinen, aktiivisempi kuin nyt. En tiedä onko "ongelma" pään sisälläni, mutta koen että mua tarvitaan kotona, mutta kerta toisensa jälkeen huomaan ettei niin paljon sitten tarvitakaan.
Taidan olla jonkinlaisessa tienristeyksessä. Olen elänyt intensiivistä äitivaihetta elämässäni n 10 vuotta, ja nyt koen, että olen astumassa välivaiheeseen, jonka kautta toivottavasti pääsen kipittämään uusi raidoitettu tukka liehuen uuteen aikakauteen elämässäni.
Sen lisäksi, että pojat ovat muuttumassa, minäkin olen. Ehkä olen jo muuttunutkin ja se on ihan ookoo. En tietenkään ole enää sama kuin esim viime vuonna. Jotakin uutta on puhkeamassa...toivottavasti kukkaan. Haluaisin - pitkästä aikaa - löytää itselleni jotakin omaa, pieniä kipinöitä tai välkehtiviä tähtisadetikkuja. Ennenkaikkea haluan saada jonkin pienen OMAN jutun elämässä, oman pienen kasvimaan. Jotain joka olisi minun juttuni, ei kenenkään muun. Olisiko se työhön liiittyvää vai vapaa-aikaan? En tiedä.
Tämä olkoon muistutus mulle, että muutos ON hyvä asia ja muutokset kuuluvat elämään. En halua olla äiti, joka elää elämää lastensa kautta. Haluan uudistua ja löytää tasapainon uusissakin elämän tilanteissa. On NIIN SUPER tärkeää pysyä uteliaana ja uudistua elämässä. Eikä jäädä märehtimään vanhoja juttuja, onkia vanhoista vesistä vanhoja hapertuneita saappaita, hämmästellä tai harmitella. 
Näillä mennään ja uutta kohti siis....ilon kautta :)

Rakkaudella kasvatettu vehka, joka puskee uutta oksaa. IHME!!! MIRACLE!! 

Happy Friday!

Kuvat http://ahappytuesday.tumblr.com/



Muistetaan tämä:

You yourself, as much as anybody in the entire universe, deserve your love and affection
Gautama Buddha 

(Source: feellng)

Ihanaa viikonloppua kaikille! Nautitaan auringosta ja kevään lämmöstä (ai niin viikonlopuksi on luvattu sateita...) ! (Melkein) jokainen päivä on uusi, ihmeellinen seikkailu. On on, on se!

torstai 16. huhtikuuta 2015

Hyvä tuote parempi mieli

Olen sitä mieltä, että kaikista hyvistä jutuista PITÄÄ vinkata eteenpäin, jolloin maailmasta tulee piirun verran kauniimpi paikka.

Amerikkalaisbrändi Sally Hansenon tuonut markkinoille kynsimaailmaa kohauttaneen innovaationsa, Miracle Gel -geelilakan ja minä - vannoutuneena kynsilakkatyttönä -olen ainakin (vielä) täysin myyty!

Lyhyesti kerrottuna Miracle Gel on kynsien geelilakkaus kotona, ilman uv-uunia. Toisin sanoen nyt voit tehdä itse salonkitasoisen geelilakkauksen, joka kestää kynsillä jopa kahden viikon ajan. Tarvitaan vain Miracle Gel väri- ja päällyslakka. 

Voin vannoa, että geelilakkaus on helkkarin paljon helpompaa kuin heinänteko. Kaksi kerrosta värilakkaa levitetään suoraan puhtaalle kynnelle ilman mitään aluslakkoja tms. ja lakkaus viimeistellään kirkkaalla päällyslakalla, joka aktivoituu värilakan kanssa tehden lopputuloksesta geelimäisen ja antaen upean kiillon.

Lopputulos on magnifique, mutta kestosta en vielä osaa sanoa. Raportoin teille myöhemmin kauanko tuo lakka kynsissä kestää!
Hinta on 12,5 eur per puteli, ja myynnissä Sokos ja Stocka!
Iloa päivään!

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Hyvässä elämässä saa mennä myös huonosti

"Huonon hyväksyminen ei tarkoita huonolle alistumista. Se ei tarkoita luovuttamista, jossa jäädään tuleen avuttomana makaamaan. Huonon hyväksyminen tarkoittaa vastustamisesta luovuttamista. Sitä, ettei enää teeskentele elämän tai oman voinnin olevan mitään muuta kuin mitä se juuri sillä hetkellä on.
Huonon hyväksyminen tarkoittaa lepoa, jossa kieltämisen työ on tullut päätökseensä.
Ja juuri siinä kohdassa aukeaa toivo. Kun hätä, tuska, yksinäisyys ja pahoinvointi tulevat paljastetuksi, ne voivat tulla myös hoidetuksi. Kun jaksaminen ei enää kulu niiden peittelemiseen ja välttelemiseen, vaan niiden kohtaamiseen, on enemmän toivoa kuin ennen. Hyvä elämä ei tule pakottamalla, se tulee suostumalla myös huonoon.
Sillä kun pimeälle avaa oven, voi valo astua sisään. "
- Maaret Kallio kolumni  HS 15.4.-

Tykkään!



En ole (tietääkseni) koskaan kuunnellut Arttu Wiskaria. Sitten "Kun discossa suudeltiin" soi radiossa ja "ei se raskas kaasujalka" - vaan se toinen, kevyempi- tepsuttaa innoissaan auton latttiaa vasten biittejä. Ihana mies ja mainiot sanat :)!

Näin sut ensikertaa uudessa valossa,
oli rippikoulukesä.
Olit käynyt kampaajalla Salossa,
sait coolin permanenttipesän.
Pullonpohjien kanssa sinut iskin,
ei lasereista ollut tietoakaan.
Tchernobyli loi turvallisuusriskin,
mut olihan se ihanaa aikaa.

Kun rakastuttiin siinä ruutia oli,
silmät ajan ilmiöiltä suljettiin.
Sun pikkuveli sai sen Commodorin,
sitä rämpytystä öisin kuunneltiin.
Kävi manun luona Gorbatchovi,
Suomi oli sille eurooppaan ovi.
Tytöt hulluksi sai Bon Jovi kun me diskossa suudeltiin.

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Arjen somepallo, joka toivottavasti saa räjähtää

Tuula kirjoitti taannoin loistavan kirjoituksensome-kuplasta ja sitä miten paljon se eroaa aidosta ja tavallisesta arjesta.

Tästä innostuneena päätin summata elämäni niitä vähemmän kivoja juttuja, juuri tänään.
Huomenna ne voivat olla jo mennyttä, mutta tänään tunnen näin:
Tennariaika alkoi ja se kyllä näkyy; kivan homssuinen eteiseni 

  • viimeisen kuukauden olen painanut töissä tukka putkella niin että oksat pois. Päivät ovat niin kiireisiä, että kun kotiin pääsee sitä tekee syvähengityksiä, hokee ”om”- mantroja ja yrittää kerätä kaikki voimansa, jotta jaksaisi seuraavan työpäivän talsia (tai siis juosta) kauhujen taivalta. Toivon, että tähän tulee muutosta ja pian.
  • olin sunnuntaina treffeillä mukavan miehen kanssa, joka oli  paperilla kaikkea mitä etsin, mutta taas kerran jouduin myöntämään tappioni. Hommasta kun ei vain tule mitään. Musta tulee pian katkera, harmaa vanhapiika, en enää jaksa tätä yritystä/pettymystä....tätä toiveikkuutta joka kuolee kerta toisensa jälkeen. Onko mut tuomittu elämään yksin? (Joo ja tiedän, ettei ole, mutta välillä sitä vaan väsyy tähän hommaan....)
  • petyin erääseen läheiseen ihmiseen...puhuminen tosin auttoi
  • olen näköjään kadottanut kaikkien 4 nahkahanskojen vasemman puolen – kuinka se edes onnistuu keneltäkään? Ilmeisesti minulta  :/

Sitten aloin miettiä blogeja ja ystävieni fb sivuja mistä itse eniten saan irti - ja blogit/fb sivut jotka itse asiassa kiinnostavat minua eniten - ovat tavallisten, todellisten inhimillisten ja aitojen naisten kirjoittamia juttuja aivan tavallisesta arjesta. Arjen iloista ja suruista, valoista ja varjoista, ihmisen epävarmuuksista ja inhimillisyydestä, sateesta ja tornadoista. Mielenkiintoisinta on siis juuri se, että nämä kirjoittajat raottavat ovea ”omaan sisimpäänsä”, he kertovat jotakin itsestään. Se minusta on juuri kiinnostavinta ja se – yhtään liioittelematta – vaatii mielestäni näiltä ihmisiltä rohkeutta. Onhan se helpompaa tuoda esille blogissa vaatekaappiaan tms kuin omaa pääkoppaansa.

Minua kiinnostavat erityisesti blogit, jotka jollain tavalla tuottavat ahaa-elämyksiä, antavat ”vertaistukea”, ilostuttavat tai lohduttavat minua. Blogit, joista jollain lailla kokee itse saavansa jotakin ja joiden kirjoittajiin voin jollakin tasolla samaistua. Tulee aina jotenkin parempi olo, kun kuulee että heittelee se mieliala muillakin, muillakin on mölyapinoita kotona, muidenkin mies mököttää, muillakin koti on vinksin vonksin. Kaikilla meillä on omat haasteet ja pulmat, mutta mikä parasta kaikkien ongelmien kanssa sitä ei ole yksin. Muutkin voivat istua samassa veneessä, ja siinä veneessä voi olla reikiä, vettä voi tihuuttaa veneen sisään ja merellä voi tuulla ja myrskytä.... ja se vene on muuten nimeltään ”Inhimillisyys”.

Näitä blogeja sitä lukee yhtä lempeästi kuin omaa päiväkirjaansa. Sitä mielessään taputtaa blogin kirjoittajaa tsempatakseen häntä vaikeana aikana ja sitten sitä mielessään riemuitsee kun blogin kirjoittaja elää elämässä pehmeän onnellista elämänvaihetta.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Voi kiesus No 67

...näitä laadukkaita lööppejä:

Nakudeittiohjelman treffien kivulias alku: ”Muurahainen puri mua sieltä”

Weekly Report







Touhuisa viikko takana, joka meni - niin kuin melkein aina viikot tuppaa menemään- erittäin nopsakkaan
- olin taas kerran Super Chef Mama ja loihdin lapsille mm. makkarapastaa ja pitkästä aikaa kääretorttua (melko helppoa ja tosi hyvää)! Olen hiffannut että tätä nykyä ruuanlaitto on mulle yksi välittämisen muoto.
- hoivasin sisar hento valkoisena esikoista, joka oli kovassa kuumeessa ja vatsataudissa. Eniten harmitti, että nyt kun lapsi on 10 v, enää ei voi jäädä kotiin häntä hoitamaan (palkallisena).
- löysin Downton Abbeyn - tuon tunteita ja tuoksuja tyyppiseen fiksun hömppäsarjan, jonka juonikuviot ovat herkullisia - vähän kuin saippuasarjasta, mutta jotenkin silti uskottavia
- kävimme kaveriporukassa syömässä Kalliossa Cellassa. Ruoka oli maukasta (erityisesti fallosmaiset Stadin silakat)  ja palvelu viipyilevää...no tasapaino säilyi.
- viikonloppuna ahkeroimme mitä kauneimmassa kevätsäässä pihatalkoissa. Olin nin ylpeä pojistani, jotka tosta vaan kantoivat isoja puunrunkoja silppuriin muitten talkoolaisten kanssa. Hikisen selän palkintona oli mm. grillimakkara, patonki, juustoja ja jälkkärinä muurinpohja lettuja, nam.  Yhteistyössä on voimaa!
- Sunnuntaina oli vuorossa Kiasman Mapplethorpe – näyttely. Odotukset olivat korkealla olinhan lukenut Patti Smithin Olimme vain kakaroita- kirjan, joka oli tarina rahapulan, nälän ja täiden piinaamista, omaa tietä ja taiteellista ilmaisua kuumeisesti etsivästä parista. Jostain syystä näyttely jätti mut täysin kylmäksi, enkä innostunut homoerottisista valokuvista ollenkaan. Näyttelyn parhainta antia olivatkin kuvat Patti Smithistä, ehkä sen vuoksi, että olin lukenut tarinan kuvien takana....Ainiin ja uran polaroid-kuvat olivat upeita, niissä oli rosoisempaa ja arkipäiväisempää otetta. Niissä oli sitä tunnetta ja intohimoa, josta Mapplethorpe kaiketi tunnetaan.

Valoisaa viikkoa murut!