Rannerojuihastus

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Wrap around Neon Yellow

Aivan ihania rannekoruja nämä Good Work(s)- korut. Mistä erityisesti tykkään, on se, että niissä on ajatustakin. Good Work(s) Make A Difference on myös asenneostos, sillä valmistaja lahjoittaa jokaisesta maahantuodusta tuotteesta 25% hyväntekeväisyyteen. Viimeisimmät lahjoitukset ovat tukeneet syrjäytyneiden lapsien kouluun pääsyä, auttanut kodittomia saamaan katon pään päälleen sekä tukenut Home Sweeter Home kampanjaa jossa mm. luovutettiin 1200 joulupakettia vähäosaisiin koteihin. Good Work(s) on tuote jonka valitessasi autat apua tarvitsevia.

Hiukan tuo 30 -40 euron hinta mietityttää, toki jos ostoksen perustelee itselleen hyvntekeväisyytenä, ehkä ostoskorin klikkaus tapahtuu helpommin. 

Tykkään!

Saara Aalto ilostuttaa

tiistai 30. elokuuta 2016



Niin tykkäsin ja iloitsin Saaran puolesta, Saaralla on upea ääni ja ulosanti- hyvä Suomi!

Weekly Report

maanantai 29. elokuuta 2016

Elokuun viimeinen kokonainen viikko oli hetkittäin raskas, varsinkin illat olivat suoraan helvetistä (nukkumaanmenoshowt olivat ..ranteet auki tyyppisiä).

Kivaakin oli. Poikien harrastukset alkoivat täydellä teholla ja alkuelokuun nukahtamisongelmat helpottuivat kun tajusin hankkia kirjastosta äänikirjoja. Klo 21 pojat olivat sängyssä "innoissaan kuuntelemassa äänikirjaa" (eli oikeasti marisivat aikaista nukkumaanmenoaikaa) ja  klo 2130 mennessä simahtivat. Astrid Lindgrenin Kalle Mestarietsivä rulettaa!

Pääsin myös työttömien palveluinfoon ja sain tärkeää informaatiota työnhausta. Ei mitään uutta, mutta join pahvimukikahvia aamutuimaan metrossa ja tunsin itseni erinomaiseksi ihmiseksi; olinhan osa ahkeraa joukkoa; suomalaista yhteiskuntaa.... :D

VIIKON MENU: Olin varsinainen hurrigaani keittissä. Suitsait sukkelaan pyöräytin mm. kolme erilaista soppaa (kasvissose, nakki- ja kala) sämpylöitä x 2 ja punajuurifetasalaattia.....Viikonloppuna pyörin myös hyrränä keittiössä ja kaikki kehuivat mua kilpaa. Poikani tosin sanoivat, että "teen parempaa ruokaa mökillä!"

VIIKON YLLÄTYS: Klikkasin  itseni keski-ikäisten zumbakurssille, ja tunsin takaraivossani suurta ihmetystä. Haluanko tosiaan keikata lannetta ja tuntea latinorytmit Eduardon kanssa? Ehkä haluan....ja uusien asioiden kokeilu tekee hyvää!

VIIKON HUONO TUURI: Meidän piti ystävän kanssa visiteerata hävikkiravintola Loop, vain kuullaksemme paikan päällä kokin sairastuneen :(

VIIKON LEHTI:

VIIKON AJATUS:
Jos jatkuvasti sanot,
että asiat menevät hyvin,
sinulla on erinomainen mahdollisuus
ennustaa täysin oikein.

 VOISIKO tuo pitää paikkaansa?? 

Puss, ELisa

Life's small joys

sunnuntai 28. elokuuta 2016

“Watch the sunrise at least once a year, put a lot of marshmallows in your hot chocolate, lie on your back and look at the stars, never buy a coffee table you can't put your feet on, never pass up a chance to jump on a trampoline, don't overlook life's small joys while searching for the big ones.”
H. Jackson Brown Jr.

I am a strong person. But every once in a while I would like someone to hold my hand and tell me things are going to be OK.
Unknown (Source: onlinecounsellingcollege)

regulative:
“ .
”
http://seekingthesouth.tumblr.com/post/149210452681/regulative

cupcakekristie:
“ [ you better have pizza! mat ]
”
http://seekingthesouth.tumblr.com/post/149402327711/cupcakekristie-you-better-have-pizza-mat

Selfieistä ja niiden vierestä

perjantai 26. elokuuta 2016

Selfiestä ovat kirjoittaneet viime aikoina erinomaisen hyvin esim Tuula ja Tiia K.

Minäkin jäin miettimään itsekseni kaikenlaista liittyen omakuviin ja siihen, millaisena haluamme näyttäytyä muille - ja miksi.

Niin kuin Tuulakin totesi, lähes poikkeuksetta sitä julkaisee vain sellaisia kuvia, joissa näyttää (omasta mielestään) riittävän kivalta. Suurinosa kuvista on otettu kännykällä, spontaanisti ja hymyssä suin. Kenties kuvat ovat otettu jostain speciaalitilanteesta ja ne saavat myös katsojan hymyilemään?

Selfie on nykyaikainen omakuva sosiaalisen median ruuhkavuosilta. Omakuvia tulee otettua paljon- yksin tai ystävien kanssa. Selfiellä voi toteuttaa carpe diem- ajattelua, ota itsestäsi kuva, jaa toisille, odota tykkäyksiä - onhan tuo kaikki tuttua itsellenikin vaikka harvemmin kuvia laitan FB:iin ja blogissa pääosin haluan vinkata pukeutumisvinkkejä. Toki minäkin haluan näyttää kuvissa kivalta, enkä näyttää ns. hevosnaamaa, joista olen saanut (joskus) palautetta miesten toimesta (toim.huom. kerrassaan outoa; näytän hevosnaamaa vain syystä :)).

Räpsin myös kuvia, kun näen jotain hauskaa, ihanaa, herkullista tai muuten vain positiivisia tunteita herättävää.  Esim. rakkaan ystävän tapaaminen (esim nämä kuvat Pinkin kanssa ovat sellaisia. )

Olen miettinyt, että joskus asettelu on luotaansatyöntävää ts. kuvanottohetki voi asettua ihmisen ja kokemuksen välille - on niin kiire kuvata itseään että kokemus unohtuu. Itse olen yrittänyt elää aidosti hetkessä, ja pyrin siihen että kokemus edellä mennään, plussaa on se kiva kuva, jos sellainen tulee....


Ajatus narsismista rajoittaa minua jonkin verran julkaisemasta selfieitä liian usein. Huumorintajuisena ihmisenä haluan myös aina silloin tällöin väännellä naamaani tai julkaista jonkin "hassuttelu" kuvan. Olen sitä mieltä, että selfiessä voi (ja pitää) myös pelleillä ja ELÄMÄSSÄ kannattaa oppia itselleen nauramisen taito.     

Sosiaalisessa mediassa nautin eniten ystävien selfieistä jossakin mielenkiintoisessa tapahtumassa, se on ikkuna tilanteeseen, johon en ole itse päässyt muutoin osallistumaan. En oikein osaa selittää miksi, oman ystävän (blogikamun tai kaverin) elämää ylä- ja alamäissä on vain mielenkiintoista seurata, mutta ehkä se osallistuminen on se juttu. Varsinkin jos tilanteisiin liittyy mielestäni jokin suuri ilo; esim löytö, nautinto (ruoka!/kulttuuri!). Niin ja se AITOUS aina viehättää. "asetellut" tai lavastetut selfiet ovat turn off.

Jep- jatketaan omakuvausta aina jos/kun siltä tuntuu, jokainen omalla tyylillään (ilman lavastuksia) :)

ps. Ilo tarttuu myös kuvista :)!    

Weekly Report

torstai 25. elokuuta 2016

Heissulivei blogikaverit! Koska arki on alkanut, maanmainio viikkoraporttikin palaa taas tapetille.

Täällä on nautittu lämpimistä varhaisaamuista koiruuden kanssa. Juurikin sanoin muutamallekin kaverille (kun asiaa kysyivät), että vielä (kop kop) ei ole ollut aamuja kun mua olisi harmittanut herätä koiran kanssa lenkille. Mitä voin sanoa, olen kai aamuihminen ja aamulenkit (kävelyt) ovat kyllä paras päivän aloitus.


Lisäksi olen

- iloinnut uudesta lyhyemmästä hiuspehkosta

- mallaillut olohuoneen tauluseinää ja saanut siihen inspistä Pinterestin lisäksi IKEA:sta

- laittanut päälle raitapaidan- back to basics


Grillannut halloumia ja kasviksia mökillä. NAM.



Illat ovat olleet poikien kanssa hankalia, koska nukkumaanmenosta ei tule yhtään mitään. Ymmärtäähän sen, että jos koko kesä on menty nukkumaan klo 23, yhtäkkiä klo 21 nukkumaan meno ei suju ihan tanssin lailla. Noh...vaikka arki TODELLAKIN on vielä hakussa, luulisi että se pikkuhiljaa helpottaa.....


VIIKON KIRJA: Jens Andersenin Astrid Lindgren -elämäkerta "Tämä päivä, yksi elämä" yllätti  avoimuudellaan. Kirjassa kerrottiin rehellisesti koko maailman satutädin välillä vaikeasta ja yksinäisestä elämästä. Yksinäisyys teemahan muuten toistui lähes kaikissa hänen kirjoissaan varmasti sen vuoksi että Astrid itse joutui jättämään esikoisensa muiden hoiviin.  Kirjan sävy on kuitenkin positiivinen ja kohdettaan aidosti arvostava.

Lindgrenin kirjoissa on kyllä jotain todella kaunista, onneksi niihin voi palata näin vanhemmallakin iällä (esim lasten äänikirjojen kautta)! 

VIIKON KAPPALE:



VIIKON ÄRSYTYS: Mua niin ei kiinnosta Boltin sänkyseikkailut, joita raportoidaan joka päivä lisää ja lisää. Nyt kommentoi upea yhdenillan kaunotar ensi kertaa, sitten kommentoi muodokas tyttöystävä....PLS toimittajat- ketä kiinnostaa??

VIIKON HIMOTUS:
Image 1 of EMBROIDERED CHECKED TOP from Zara
http://www.zara.com/fi/en/woman/tops/view-all/embroidered-checked-top-c733890p3956010.html


Iloa viikkoon!

Love is Won

Vielä on kesää jäljellä

tiistai 23. elokuuta 2016

Ihan uskomattoman lämmintä -suorastaan hikistä - on ollut viime päivinä. KESÄ is back.

Päälle on voinut laittaa kesämekon, eikä ole tullut kylmä! Päälle on mennyt  Zaralöytö 12 eur, tosi kiva/löysähkö joka kestää vatsapömpön - ei tuollaiseen alelöytöön voinut olla tarttumatta.  

Tänään kävimme ystävän kanssa kynttiläostoksilla IKEA:ssa, samalla vähän katseltiin uutta "mallistoa". Käteen tarttui siinä käytäviä valuessa ja höpötellessä eteismattoa, kynttilälyhtyä, vaasi, lahjapaperia eli ihan pelkillä kynttilöillä en valitettavasti päässyt kaupasta ulos.

Tärkein kuitenkin tuli tehtyä: tule vain syksy (sitten kun tulet...ei ole kiire) minä olen valmis, ja koti valmiina roihuamaan!




Näe kauneus, ja maailmasi on kaunis.

Life on Mars

Kuopus 10 v

Juhlittiin eilen isolla porukalla kuopusta.  Täydellinen "ei enää niin vauvani" täytti 10 v. Kuopus on ihana, kiltti, reipas ja mielettömällä mielikuvituksella varustettu pikkumies joka esim eilen sanoi ”äiti sä oot paras" (kun huomasi että juhlapöydässä on pepsimaxia ja sipsejä).

Olen tuosta pojasta niin ylpeä ja rakastan ihan älysti.

Ylitin itseni ja tein kolme suolaista piirakkaa pohjia myöten. Tämä Nainen Talossa blogin piirakkapohja oli ihan mielettömän hyvä - paras suolaisen piirakan pohja todellakin.  Kiitos loistoreseptistä!!

Ps. Koiruuskin käyttäytyi mallikkaasti, vaikka sen sydän itki koska kaikki muut söivät herkkuja, paitsi se. :)





Mitä olisi elämä, jos se ei yllättäisi, hyvässä ja pahassa?

torstai 18. elokuuta 2016



" Konmari lupaa, ettei koti koskaan enää palaa epäjärjestykseen. Minä en. Olisi karmiva ajatus tulla elämässään tai ihmisenä tänä syksynä valmiiksi, päästä lopulliseen ojennukseen. Mitä olisi elämä, jos se ei yllättäisi, hyvässä ja pahassa?
Elämässä ei tulla maaliin, vaan räpiköidään, etsitään, yritetään ja epäonnistutaan loputtomasti. Sillä sitä on elämä, joka vie meitä, emmekä me sitä."
                Maaret Kallio http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/a1471398424496

Boldaukset omat. :)


 

Kauheen kiva että

keskiviikko 17. elokuuta 2016

tää otus rakastaa luiden kaivamista multaan meidän postimerkin kokoisella pihalla...

No ei sille voi kuin nauraa, vaikka KONMARI minussa itkee :D
Mieleeni tulee tästä kuvasta eräs historian pahimmista tyypeistä


Pitää olla kokoa

tiistai 16. elokuuta 2016

Koska tulevaisuustyyliset suunnitelmani - tai tarkemmin sanottuna - haaveeni ovat vaiheessa - eivätkä ole kovin isoja - saakoon Zara-haaveeni olla isoja. Tämä uusi Zaran JÄTTIKOKOINEN tähtihuivi oli niin mun näköinen....

Tähän kääriydyn heti kun syksyn sateet piiskaavat..eli tod näk hyvinkin pian :)

Iloa!

Same Mistakes

Elämänmakuinen päivä

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Herään vasta klo 8, koiruuskaan ei ollut ilokseni herättänyt aiemmin. Jätän pojat vielä jatkamaan unia ja hipsin aamupalalle. Äiti on jo aamiaisella. Taivas on harmaa, muttei onneksi sada. "Nukuitko hyvin ?", äiti kysyy, niin kuin aina. "Kuin tukki vastaan", niin kuin aina, kun olemme mökillä. Juomme kahvia ja höpöttelemme niitä näitä, ja vasta paljon myöhemmin alas kömpii kaksi unentuoksuista poikaa tukka pörrössä.

Käymme koiruuden ja kuopuksen kanssa lenkillä metsässä. Ällistelemme komeita tattejaja kuopus höpöttelee kaikesta maan ja taivaan välissä. Rakastan tuota pulputusta, jota lapset tekevät tiyttyyn ikään saakka ilman minkäänlaista suodatusta. Niin aitoa.

Esikoinen soittelee kavereilleen pitkin päivää, Pokemon metsästys tökkii pahasti täällä mökillä. Täällä ei ole yhden yhtä Pokemonia, eikä Poke-stoppia. Pöyristyttävää ja esikoiselle turhauttavaa. Täällä metsän siimeksessä niillä ötököillä luulisi olevan hauskaa?

Hommia (esim veneen tyhjennys ja ikkunan karmien lakkausta), yleistä haahuilua ja lounas. Ja poikien painimista, nujakointia ja kirkumista siinä vaiheessa kun kuopus jää alakynteen. Ärsyttää se älämölö, kamelin kaula katkeaa, tuon mielipiteeni nujakoinnista esille karjuen. Hurraa inhimillisyydelle, ja sille että välillä on hirviöäiti, vaikkei välttämättä haluaisikaan.

Poikien on aika lähteä isälleen ja tällä kertaa he saavat poikkeuksellisesti kyydin äidiltäni. Minä jään koiruuden kanssa vielä mökille yhdeksi yöksi. Halauksia ja rutistuksia poikien ja äidin kanssa.  Jäämme katselemaan koiran kanssa auton perävaloja, jotka heijastavat valoa kuin pienet surulliset tähdet hämäryydessä.

Kävelen takaisin mökille, koira loikkii saman matkan. Se ei taida potea samanlaista ikävää kuin minä? Mökki tuntuu liian isolta, synkältä ja hiljaiselta, edes linnut eivät laula. On jotenkin mystisen  jätetty ja hylätty olo, vaikka mökille jääminen oli ihan oma valinta. Pian tulee itku,  hillitön ikävä noita ihania tyyppejä, joita rakastan yli kaiken. Itken itken itken mökin portailla, koira ihmettelee vieressä ulvomistani. Alan hiukan rauhoittua, jonka jälkeen terapiatekstailen siskolle.

On niin yksinäinen fiilis, että on pakko päästä purkautumaan ja juoksemaan. Juoksu kulkee yllättävän hyvin. Askel kevenee, ajatukset muuttuvat virtaavammiksi, vaihtuvat toisiksi ennen kuin ehtivät edetä. Jossain vaiheessa vastaan tulee lauma lampaita. Tervehdin niitä niiden omalla kielellä "bääbää" ja hymyillyttää ekaa kertaa sitten itkun. Olen vakuuttunut, että niin kauan kun ihminen jaksaa moikata eläimiä niiden omalla kielellä, hän pysyy nuorena.

Lenkin jälkeinen euforia valtaa mielen ja elämään tuntuu taas ruihkahtaneen jonkinlainen toiveikas sivumaku. Rapsutan koiraa, jonka häntä alati heiluu ja pulahdan uimaan. Olen yksin, mutta en ole yksinäinen kovin usein, vain hetkellisesti - ja sekin on tuolloin oma valintani.

Mietin, että koko tunneskaala oli kyllä käytössä tänään, mutta ehkä näitäkin päiviä tarvitaan. Sataa ja ukkostaa, mutta se ei haittaa tipan tippaa. Minä uljas nainen, lämmitän Eeva Kilpeä mukaillen itselleni tänään saunan, uitan, pesen, kutsun itseni iltateelle, ja aloitan "Miten muistat minut" kirjan. 

 

Kun toimeen tartutaan .......

perjantai 12. elokuuta 2016

Mikä minusta voisi tulla isona? Juu ko. kysymystä on pyöritelty viime kuukaudet itsekseen mutta myös osaksi ihan valmentajan kera, enkä kuitenkaan ole päässyt lopulliseen tulokseen.
 
On ollut mielenkiintoista saada valmennusta ihmiseltä, joka tekee työtä, joka sivuaa alaa, joka itseänikin kiinnostaa; olenhan aikaisemmin työskennellyt mm. kouluttajana/koulutussuunnittelijana. Ja vaikka valmentaja esittää kiperiä kysymyksiä, joihin kaikkiin minulla ei todellakaan ole vastausta, koen että etiäpäin mennään, hissukseen. Ilo ja taivas oli myös tavata eilen Arkitaivas; hän on ehkä inspiroivin couchaaja jonka tunnen, sekä kultaisin. Kun jumittaa (niin kuin mulla ja samalla itsetunto on koetuksella) hän totta tosiaan antaa voimaa ja toivoa. Kiitos Mussu.  

Mikä on HYVÄÄ tässä elämäntilanteessa? Mulla ei ole jatkuvaa stressiä, eikä ole kiire.  Tuntuu, että mieleni PIKKUpikkuhiljaa toipuu kiireisten työvuosien ja yh-elämän tuomasta kiireestä ja ennen kaikkea JATKUVAN härdellin / hässäkän tunnusta. Voin tehdä asioita hitaammin, ottaa enemmän aikaa ajatuksilleni ja tekemisilleni ylipäänsä. Koira saa - poikien lisäksi - hyvää hoitoa :). Mulla on aikaa nähdä ystäviä (esim tänään Pinkki). Se on hienoa!

Mutta palataan vielä takaisin niihin ammatillisiin pohdintoihin....mitä voin sanoa? Olen nainen, joka on ajelehtinut elämässään työstä toiseen. Täysin suunnittelmatta olen päässyt tekemään  superkivoja töitä ja sitten vähemmän kivoja. Nauttinut, puhjennut kukkaan ja välillä pitkästynyt/kuihtunut. Jos jotain kivaa, jokaisessa työpaikassa olen kehittynyt jollakin tavalla , ja aina on ollut mukavia työkamuja, sekin on  paljon.


Mistä haaveilen - mikä on unelma ammattini? Haaveeni on tehdä
a) merkityksellistä työtä
b) tehdä työtä vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa
c) saada jakaa tietoa/vaikuttaa (jollakin edes pienellä tavalla)

Päässä täten risteilee ajatuksia :
Lakkaa LIIKAmiettimästä asiaa.
Mikä on sinun unelmasi?
Millaiselta unelmatyösi tuntuu?
Mitä oikeasti haluat tehdä?
Mikä on unelmasi?

Ja sitä kautta seur. steppi -> TOIMINTA:

Muuta potentiaalienergia tekemisenergiaksi!
Hylkää kartturin rooli ja ala tutkimusretkeilijäksi!
Lopeta ajatteleminen, ala tekeminen!!  

Aloita heti. Nyt.

Excuse:
Mutta kun se EI oo niin helppoo, 70% paikoista menee jakoon ilman työpaikkailmoitusta, jatkuva aktiivisuus .............pöh. höps. Mutta olen pikku hiljaa  menossa oikeaan suuntaa....OLEN OLEN!



Elokuun tuulahduksia

torstai 11. elokuuta 2016

Otteita:

- pojat tulivat viikonloppuna kotiin Italian matkaltaan ja kyllä siinä meinas itku päästä, niin kiva oli nähdä. Halattiin ja taas halattiin. Sain hauskoja tuliaisia mm. jättikokoisen kävyn, basilikalla maustettu farfallea ja upeat rannekorut. Tottakai heti tehtiin niiden lemppariruokaa spagettia ja jauhelihakastikettakin - se alkaa olla jo traditio -  seuraavana päivänä porkkanasosekeittoa (pyynnöstä). Hyvä ruoka parempi mieli.....Muutenkin tuntuu jotenkin oikealta, kun ne ovat taas täällä. Vaikka hulinaa, nahistelua ja mökää piisaa....
- otin (semitehokkaan) ryhtiliikkeen kohti arkea: pojille varattu parturit, kouluvaatteet katsottu täksi viikoksi, kämppää siivottu, todistuksia etsitty (yksi tosin kateissa iik &a;)()/)/5¤&&!!!)
- hyvin pitkään vaiheessa ollut kämppä alkaa näyttää jo kodilta. Ihan mainio keksintö nämä kaupunginosien omat FB- kirppikset. Oman kokemuksen mukaan ANNETAAN -osio on tehokas kuin mikä. 

- H&M katalogi postilaatikossa ja melkein tunnen miten lämmin aurinkoinen syyspäivä ympäröi minua. Tykkään syksystä, olen syksystä tykkääjien kurssin priimus, ja tämän hetkinen työttömyys tietysti vaikuttaa siihen ettei oikea "arki" kolahda meihin niin kuin aiempina syksyinä
- ostin uuden kalenterin, johon aloin merkata syksyn menoja...
- Helsingin kultturitarjontaa kartoitettu ja lippuja tilattu

Tästä se taas lähtee. Voimia, energiaa, (sopivasti) täyttyviä kalentereita, porkkanasosekeiton tuoksua,  ja valoa arkeen, ihan jokaiselle!

Kuolaamista Zarassa

Zaran kukkapaitis ihastutti


Hei, sinne jäi kesähypyt ja-vapaus :D

Vaaterakkaus

tiistai 9. elokuuta 2016

Joka kesä olen tehnyt jonkun huippulöydön alennusmyynneistä. Tänä kesänä se oli & Other Storiesin mekko. Mielestäni vaatteisiin, jotka kaappinsa ostaa pitää rakastua täysillä, ihankivoja vaatteita kertyy kaappiin valitettavasti liian helposti ihan järkyttävät määrät. 

Tämän mekkoon rakastuin täysillä.

Nyt vaan joku ihana ihminen juhlia järkkäämään, jotta pääsen verhoutumaan tähän mekkoon ja tuntemaan itseni miljoonaksi dollariksi.  Anyone?  

Iloa!

Huomaattehan mächäävän kynsilakan kynsissä ? :D


Kallio Block Party

maanantai 8. elokuuta 2016


Ekaa kertaa tuli tsekattua Kallio Block Party niin, että ajoissa olimme liikenteessä (ja  lapsiakin oli mukana), ei siis mitään partyparty - meininki ollut. Kuitenkin... vitsi, että yllätyin postiivisesti. Aidosti hyväntuulinen tapahtuma, johon lapsetkin sopivat (ainakin alkuillasta).

Ja sijainti: Onko mahtavampaa kuin nauttia herkkumerkkuruokaa urbaanissa sykkeessä ja kadota sitten metrolla kotiin sohvan ja sohvatyynyjen & telkun täyttämään paratiisiin, oman koiruuden kainaloon?

Miksi mennä?
  • IHAN PELKÄSTÄÄN RUUAN VUOKSI. Ruokateltat olivat mulle se juttu, kaikkea hiukan erikoisempaa mättöä sai todella hyvään hintaan. Kuka ei haluaisi maistaa tiibetiläisiä jauheliha (tai kasvis)kääryleitä 7 eur (joo niillä oli hieno nimikin mutta en muista) ja mangolassia 3 eur? Tai 5 chilin hodareita 5 eur? (No minä en, chili ei oo mun juttu D.)
  • TUNNELMA: Minähän ajattelen melkein kaikesta, että pieni on kaunista. Välttelen suuria areenakeikkoja, ja nautin Tavastia - tyylisistä intiimeistä keikoista. Juurikin tämän vuoksi nautin siitä, että Block Partyn esiintymis/musiikkilavat olivat pienempiä ja ne olivat levitetty laajemmalle alueelle (bongasin muutaman aidosti hyvän bändin mm. Kaupungin teatterin lavalla). Ihan piti hiukan notkua aka tanssahdella :D
  • aidosti hyvän tuulen tapahtuma, ihmiset olivat hyvällä mielellä ja tuulella (örveltäjiä on voinut olla  klo 19 jälkeen, kun lähdin kotiin)
  • IHMISTEN SEURAAMINEN. Ihan jo ihmisten seuraaminen oli hauskaa. Ystävää odotellessa kuuntelin eräitä naisia: " tää ihmisten pukeutumisen seuraaminen on jo hauskaa". (Ajattelin samaa.) Jossain vaiheessa ystäväni lausahti, "ihan kun olis ulkomailla!" I so agree.
Jatkoon Kallio Block Party!!!








Pokémoneja pyydystämässä

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Olipa opettavainen ja valaiseva päivä! Pokemon GO, tuo elämän inspiroiva voima sai meidät lähtemään Pokémoneja pyydystämään Suomelinnaan. Harvinaisia yksilöitä esim joitain Pinsereitä (??) karkasi meiltä käsistä monta kertaa, mutta koska kävelimme niin paljon pääsin onnekseni seuraamaan munan kehittymistä :D. Kiitos seurasta sisko & co.


Ps. Kyllä Suomenlinna (ja maailma) on kaunis.









"This Is What a Feminist Looks Like"

lauantai 6. elokuuta 2016

Barackin loistava puhe täällä. Lue!

"We need to keep changing the attitude that raises our girls to be demure and our boys to be assertive, that criticizes our daughters for speaking out and our sons for shedding a tear. We need to keep changing the attitude that punishes women for their sexuality and rewards men for theirs."
Barack Obama

Päivän sitaatti

perjantai 5. elokuuta 2016

"Olen sitä mieltä, että minä ansaitsen terveen mielen. En halua syödä ahdistuslääkkeitä selvitäkseni työelämästä. Tiedän, että tarvitsen omaa aikaa voidakseni hyvin, joten otan sen ajan. En tee sitä koska olen piloille hemmoteltu vaan siksi, että minulle on tärkeää olla iloinen ja tasapainoinen ihminen. Minusta kaikki ansaitsevat olla iloisia ja tasapainoisia." 

"Elän vaatimattomasti, jotta minulla olisi varaa matkustaa ja viettää mahdollisimman paljon aikaa meren äärellä. Teen tiettyjä asioita vuoden aikan, jotta voin käyttää säästetyn rahan muuhun: ostan vain hyvin tehtyjä tavaroita, jotka ovat kalliimpia mutta tiedän niiden kestävän kauemmin. Pidemmän päälle ne tulevat edullisemmiksi. En shoppaille holtittomasti, syön harvoin kalliissa ravintoloissa, enkä käy manikyyrissä tai pedikyyrissä. Kaikki päättävät itse, miten he käyttävät rahansa. Minä käytän ne vapaa-aikaan, koska se tekee minut iloiseksi. Elämäni on luksusta, muttei sillä tavalla kuin useimmat määrittelevät luksuksen. Se on luksusta koska minulla on vapautta, ja minulle vapaus on rikkautta."

https://www.apieceapart.com/jesse-kamm (käännös täältä)
Toim huom. Jesse Kamm perusti omaa nimeään kantavan vaatemerkkinsä vuonna 2005 ja on edelleen merkin ainoa työntekijä.


Niin maan perusteellinen Reinikainen

torstai 4. elokuuta 2016

Lupaatko jotain?

Jos liikut Tampereen suunnalla, tee itsellesi valtava palvelus. Mene Tampereen Komediateatteriin katsomaan Reinikainen. Vaikka et olisi yhtään teatteri/Reinikaishuumori-ihminen niin tuosta teatterikappaleesta ei voi olla pitämättä. Ei. Vaan. Voi. EI.
Nauroimme Tuulan kanssa putkeen koko teatterin keston 2 h. Enkä nyt yhtään liioittele.

Melko suunnittelemattomasti tilasimme Tuulan kanssa liput keskiviikon ip näytäntöön kun olimme molemmat mökkeilleet niin paljon, että sammal alkoi jo kasvaa korvista. Onneksi niin teimme. Yksi rakas kamu jäi kelkasta, koska Tuuri/Vesa kutsui....ymmärrämme :)

Reinikaista on kehuttu suunnasta jos toisesta, eikä kappale tuottanut pettymystä. Onpa ihanaa, kun Suomessakin kesäteatterit ovat aidosti ja oikeasti laatukamaa.

Kiitos rakkahin Tuula huippuseurasta, olet rakas. Ja hei.... voiko nainen olla enää kauniimpi?  (Todistusaineistona kuvat.)



Teatteriskumpat parhaassa seurassa


Herkulliset salaatit ihanassa kahvilassa - en muista sen nimeä??

Opin olemaan antautumalla

keskiviikko 3. elokuuta 2016


PMMP:n kappaleessa lauletaan näin

Tässä elämä on:
oma, kallis, ja tarpeeton.
Joki joutava laineillaan
mua lastuna vie mukanaan,
ja ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.



Minäkin uskon, että parasta elämässä on olla/elää antautumalla. Elämää ei voi kontrolloida- asioden hyväksyminen on se juttu.
Olenkin nyt loppukesästä - ainakin hetkittäin - antautunut:



- olen antautunut sinilevälle ja hirvikärpäsille 
- olen iloinnut ystävän yllätyksestä, sain hälle turhat kynsilakat uusiokäyttöön!! Iloa potenssiin 2 koska olen ultimate kynsilakkatyttöjä (iloa jaoin myös siskolle ja äidille). Kiitos ihana Ira, sulla on kyllä antamisen armolahja.
- löysin Marks and Spencerilta rintsikat ja alkkarit - tulivat tarpeeseen, koska alusvaatteeni unohtuivat suurimmaksi osaksi kaupunkiin ja olo alkoi olla hiukan liian HIPPI ;)
- olen powerkävelyt siskon kanssa  = ❤ ONNI
- serkun lapsen rippijuhlat olivat hurjan hauskat. Mulla on niin kivat ja rennot sukulaiset! Kiitos ihanalle serkulle!
- olen saunonut niin paljon, että sormen päät ovat joka ilta ryppyiset ja muutun pian saunatontuksi tai jotan ;)
- tikkaa on heitetty ja (vain) hiukan kyllä mieleni pahoitan, että häviän aina sekä lapsilleni että siskolleni

- olemme tehneet fyysistä työtä puusavotan muodossa, olipa tehokasta ja hikistä hommaa
- olen syönyt herneitä ja marjoja niin että napa napsuu


Antautumista itse kullekin - nautitaan vielä kesästä nyt kun helteet (kuulemma) palaavat!

Lakkoja lakkoja lakkoja...

Uusia alkuja (Begin again)

tiistai 2. elokuuta 2016



Eilen satoi ja samalla oli mitä parhain sää katsoa leffa.

Ilokseni jemmasta löytyi Hämeenlinnan kirjastosta puolivahingossa lainattu "Uusia alkuja". 

Niin hyväntuulen leffa tämä, joka pyöri musabisneksen ympärillä. Elokuvassa nuori lupaava sydänsuruinen biisien kirjoittaja ja vanha alkoholisoitunut levy-yhtiön tuottaja tapaavat sattumalta. He päättävät yhdessä tuumin tuottaa levyn ja keksivät kunnon indie-hengen mukaisesti äänittää sen New Yorkin kaduilla.

Ruffalo on tuottajan roolissa huikea. Hän on kuin luotu katkeroituneen ja viinaan ratkenneen, mutta samalla samaistuttavan sympaattisen retkun rooliin. Ehkäpä paras roolisuoritus minkä olen häneltä nähnyt. Knightleykin yllättää mukiinmenevällä lauluäänellä ja tässä elokuvassa hällä on muitakin ilmeitä kuin se iänikuinen mutrusuu.

LÄMPIMÄT suositukset, pieni suuri helmi!

Niitä näitä kaalinpäitä

maanantai 1. elokuuta 2016

Viime aikoina on ollut niin paljon kivoja juttuja, jotka haluan kirjata muistiin. Jos alkukesä oli tahmaista liejua, nyt tuntuu että elämä on kuin raikasta herkullista tuorepuristettua vadelmamehua.

- sunnuntaina löysin ystävän opastuksella mitä ihastuttavimman kahvilan Rion Roihuvuoressa. Kahvilalla on A-oikeudet, ja listalla on raakakakkuja ja toasteja. Lounaskeitto maksoi 7,5 eur sis kahvin.
-  rakkaan isän 75 v. synttäribileet olivat hurjan onnistuneet. Aurinkoinen iltapäivä, suussasulavia herkkuja, mukavia ihmisiä, puheita, välitöntä tunnelmaa ja totta kai höpsöttelyä siskon kanssa. :D
- ystäväporukan kanssa ostettu matka Tallinnaan marraskuussa. NYT on jotain pientä kivaa syksyn varrelle mitä odottaa.
- Pinkin silminnähtävän onnen, rakkauden  todistamista- ja mikä kivointa tällä viikolla näen myös Tuulan
- poikien suloiset "olet rakas äiti"- t-viestit lomareissultaan ulkomailta. Vähän on kyllä jo IKÄVÄ omia apinoita.

Niin paljon hyvää, kun vain oikein katsoo ja oivaltaa!

Pusuja viikkoon.

Isi ja tytöt
Back to Top