sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Juhannuksen (rakkauspainotteinen) lehtikatsaus

Niin vähän aikaa ja niin paljon lehtiä. Sain tänne maalle kasan naistenlehtiä ja olipa hauskaa lukea niitä aina välillä (siskon kanssa) kun oli aikaa. Mennään itse asiaan ja kun on juhannus, yritän keskittyä rakkauteen ja hyvään:

Menaiset: Mä jotenkin niin rakastuin Meeri Koutaniemen ja rokkari Sami Yaffan haastikseen. Jotenkin niin ihanan syvällisen ja aidon rakastunut pari. Ja voi vaan ihailla, että joku saa kokea tuollaisen rakkauden. Itse en tiedä olenko (kokenut)?  Olisihan se mahtavaa, jos molemmat ajattelisivat toisistaan (samaan aikaan), että sinä olet Se Oikea- kovin useinhan parisuhde on aaltoliikettä.
Tässä ihmissuhteessa kaikki lähtee vapaaehtoisuudesta ja itsenäisyydestä, emme voisi ripustautua toisiimme, Meeri aloittaa.
Samin piti vain ehdottaa Meerille duuni-ideaa. Hän luuli, että tapaamiseen tulee supervakava nainen.
– En tiennyt yhtään, että se on tollainen! Sami räjähtää nauruun.
Rakkaus kolahti heti.
– Se miten kaikki tapahtui, pakottaa uskomaan, että näin oli tarkoitettu. Olen monesti kiittänyt Samia, että hän löysi minut, Meeri miettii.
Tämänhetkiset ajatukseni on osuvasti muotoillut Sinkkuelämän Carrie: "I'm looking for love. Real love. Ridiculous, inconvenient, consuming, can't-live-without-each-other love."Ja kuitenkaan, en tiedä onko sellaista edes olemassa. Perustuuko mielikuvani suuresta rakkaudesta vain Hollywood-elokuviin vaikka pitkissä ihmissuhteissa 2-10v olen koko elämäni ollut? Toivonko mahdottomia? Toisaalta olen joskus ollut niin rakastunut, että sydän on ollut pakahtua siihen tunteeseen (esim. v 2013-14)- mutta silloin suhteessa on mättänyt jokin muu asia (ulkopuoliset asiat tai se, etten ole rakastanut itseäni). Vaikeinta onkin kai löytää koko paketti - palavat tunteet, molemminpuolinen kunnioitus, samanlainen arvomaailma ja ajatukset siitä, mitä elämältä haluaa. Uskon, että suurinkin roihu laantuu vuosien myötä (parhaimmillaan) lämpimäksi kumppanuudeksi, mutta pitäisihän sitä roihua olla EDES ALUSSA. Jos suhde perustetaan laimeisiin tunteisiin ja järkiperusteisiin, liitto saattaa kyllä kestää, mutta eri asia on haluaako elää sen tunteen kanssa, että en rakasta tuota toista ihmistä sydämeni pohjasta. Mistä pääsemme taas samaan kysymykseen "mitä on rakkaus". Sitä on eittämättä monenlaista.  

HS: Dannyn ja Erikan haastis. Epäkyynistyin vähän....Iholla- sarjan ja ErikaDannyn epämukavat  ja hyvinkin kiusalliset hetket (hetkeksi) unohtuivat, kun pari vaikutti ihan täyspäisiltä kumppaneilta.
Dannyyn teki vaikutuksen myös (Erikan) monipuolisuus.

”Suomi on nykyään täynnä nuoria naisia, joilla on akuankkamainen ääni. Moni pystyy tekemään poppia, mutta harva pystyy tekemään sekä tangoa että poppia.”

Ja nyt Dannykin jo lämpenee:

”Sitten, kun mentiin lähemmäksi, huomasin, että hän on sydämellinen ihminen. Hyvä luonne, hyvät arvot. Hiljalleen nämä ominaisuudet sitten lähensivät meitä ikäerosta huolimatta.” [...]
”Omissa piireissäkin meistä lentää läppää, mutta siinäpä lentää. Hauskaa, jos voi herättää vahvoja fiiliksiä. Minulla ei ole tarvetta miellyttää kaikkia.”

”Aina tämä elämä ei vain mene niin kuin olisi itse käsikirjoittanut.” 
Vanhassa Menaisissa (jonka luin vasta nyt) oli Anna-Leena Härkösen ajatus, jonka ympyröin
Pelkäsin etukäteen viidenkympin kriisiä, mutta nyt ikä tuntuu jo hyvältä. On helpottavaa, ettei minun tarvitse enää miellyttää kaikkia. Minulla on jo oikeus säästää ja suojata itseäni. Saan poistua epämiellyttävistä tilanteista. Saan jättää huonon kirjan kesken. Nuorena menin lukkoon, jos joku tönäisi ratikassa. Tunnen oloni yhä helposti uhatuksi, mutta olen oppinut puolustamaan itseäni. Nykyään saatan karjua, että helvettiäkö siinä tuupit. 
On hyvä, että ihminen välillä miettii, mitä elämältä haluaa, ja ketä elämään haluaa. Ja opettelee luopumaan ....erityisesti jatkuvasta miellyttämisestä ja suorittamisesta, joka on meille naisille (jotka ovat syntyneet 60-70 luvulla) usein tuttua.  Hyvä Anna-Leena!

Entäpä Anni Hautalan MN haastis: ”Jos vertaan nykyistä arkeani ydinperhevuosiin, suurin ero on, että nykyään minulla on enemmän aikaa olla yksin.”

Minulla ei ole erityisen kova itsetunto ja mietin paljon, mitä minusta ajatellaan. Kun sanotaan pahasti, kyllä se osuu.
– En silti yritä olla muuta kuin olen. Kuljen meikittä, koska olen liian laiska tälläytyäkseni. Tiedän myös, miten olla rasvaton ja lihaksikas, mutta en jaksaisi elää niin. Mieluummin nautin elämästäni mahan kanssa kuin kituuttaisin itselleni sixpackin.
Tuon ajatuksen mäkin allekirjoitan, että mulla ei ole erityisen kova itsetunto, mietin usein mitä musta ajatellaan, mutta en silti yritä olla muuta kuin olen. Vaikka on sitä miettinyt, mitä ihmiset ajattelee esim siitä, että olen ollut jo vuoden työttömänä, että mikä naisessa on vikana? Tai että sehän on ollut sinkkunakin jo 2,5 v!!! En ole viitsinyt selitellä, että onhan tämä ollut ihan oma valinta(kin). Olen halunnut ottaa näin 44 vuotiaana hetken hengähdyksen monen raskaan (Yh) "ruuhkavuosi"vuoden jälkeen, enkä ole etsinyt (tähän saakka) kuin oikeasti mua kiinnostavia työpaikkoja. Nyt on tosin tulleeet realiteetit vastaan, ja olen tajunnut, että on täysin mahdollista, etten löydä/saa työtä joka on suuri intohimoni, mutta joka maksaa laskut. Sekin on tosin jotain, se.

Ugh olen puhunut.

Boldaukset omiani.

torstai 22. kesäkuuta 2017

"Mä niin tykkään teistä ja teidän tavistisseistä"

Mä olen niin kiitollinen universumille siitä, että mulla on kamuja, joiden kanssa jutella ihan kaikesta, esim anorektisista julkkiksista, joilla on barbin vartalo.  Eikä muuten - sehän on ihan normia (siis barbivartalot)- mutta kun koko some vielä hurraa asialle, niin kulmakarvat nousee.

Jakaminen on tärkeää! Tehdään sitä enemmän, painolastit vähenee  ja maailma laajenee. Ja edelleen liputan tavallisuuden, epätäydellisten  ja AITOJEN omannäköisten ihmisten puolesta. Niin kuin Tiiakin tovi sitten mainiossa blogitekstissään "Täydelliset ihmiset". Käykää lukemassa, suosittelen.

Muiskuja! 

On maailmaa tää minkä nyt mä nään.

Juhannus ah mikä ihana tekosyy! Täytyy tunnustaa, että mua ei innosta juhannus ainakaan vielä ihan kauheasti. Ihan kivaa lähteä mökille, mutta vesisade/kylmyys ei kiehdo ollenkaan. Huomiseksi on luvattu viileähköä ilmaa, ehkä mä juon hillityt perseet ja murjotan terassilla koko illan toppatakissa ja villapipossa.

No pitää yrittää nauttia kesästä, kirpakasta ”raikkaudesta” ja virkistävästä viileydestä - kesä on kuitenkin kesä! Rakkaat ihmiset, hyvä ruoka, vehreys ja vihreys, valo - siinä on jo ihan yllin kyllin yhdelle juhannukselle.


Muumipeikon juhannusruno

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

-Tove Jansson

Ihanaa ja herkullista juhannusta teille kaikille!

_____________________________
EDIT klo 12:13. Täällä tuli juuri RAKEITA. WTF??

tiistai 20. kesäkuuta 2017

COS:in ale rulettaa

Vaikka en ole aiheesta tainnut kirjoittaa, olen ihanan Pinkin ja monen muun jalanjäljissä selkeyttämässä/karsimassa vaatekaappiani. Konmaria en ole edelleenkään lukenut, mutta allekirjoitan sen, että liika tavara- ja vaatemäärä ahdistaa ja aiheuttaa sotkuisia ajatuksia. Avara tila selkeyttää ja avartaa - myös mieltä.

Olenkin -uskokaa tai älkää- harventanut myös aleissa vaatteiden haalimista, ja pyrin kelpuuttamaan vain ne vaatekappaleet, joista tiedän tykkääväni oikeasti. Tämä tarkoittaa että olen esimerkiksi vähentänyt edullisten ketjuliikkeiden aleostoksia. Siellä ihastuu helposti johonkin ja edullisen hinnan takia kotiuttaa turhia vaatteita, joiden käyttö rajoittuu muutamaan kertaan.

Olen myös huomannut, että usein ne harkitusti ostetut, ja usein myös ne hyvin yksinkertaiset vaatekappaleet, ovat niitä pitkäaikaisempia käyttövaatteita.  

COS:in ale (alkoi siis tänään) ihastutti selkeydellään, sekä laadun että ajattomuuden suhteen. Klikkasin muutaman jutun kotiin, saas nähdä millaisia vaatteet ovat luonnossa -> siitä lisää myöhemmin.

1. Vihreät chinot 100% puuvillaa ovat klassiset ja ihan super pehmeät päällä. Valkoinen v- aukkoinen t-paita, chinot ja tennarit/birkenstockit/ballerinat - ei kesäasu muuta kaipaa!

Kuva

2. COS:in collarit ovat aivan ykkösiä, materiaali on aina 100% puuvillaa, puserot ovat ihan super pehmeitä ja mukavia pitää päällä ja mikä parasta ne menevät pepun yli ;). Yksi musta pitempimittainen collari mulla jo onkin ja tämä harmaa malli kovasti mua kiinnostelee. Ko. malli on ihan super hauska ja tykkään tosi paljon noista pliseeratuista hihoista. Tämä ja muhkea huivi menevät klassisesti vuoden ympäri farkkujen/strech fakkujen kera.


Nyt juhannusgrillauksia ja ruokia miettimään. Ajattelin ottaa jussin herkuttelun kannalta, jos kerran jäämeren kylmissä virtauksissa/toppatakissa/pipossa mennään ;).

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Weekly Report

Viikko vierähti nopeasti ja sisälsi mökkihöperön hekumallisia hetkiä luonnon helmassa. Paljon pitkiä kävelylenkkejä, henkilökohtaisia syömisfestareita, poikien riitojen erotuomarina ja sovittelijana toimimista, kirjastosta kannettuja kirjakasoja...Niin (hetkellisesti) leppoisaa ja mielentilaani sopivaa.

Melkein jo sammal kasvoi korvistani, raparperia löytyi lautaselta raparperikaurahyveen muodossa ja hyttysen pistoja sääristä, uiskentelin monta kertaa päivässä kuin notkea hylje, saunoin sieluni kyllyydestä, enkä pistänyt meikkiä kasvoille koko viikkona. Kuinka vapauttavaa, suosittelen kaikille kokeilemaan!

VIIKON KÄÄK-PALJASTUS: Martina Aitolehden eron lisäksi, siis. Viikkoraportti jää tästä viikosta lähtien kesätauolle ja palaa astialle elokuun alussa, sitten kun te kaikki blogin lukijat olette lomailleet, rentoutuneet ja vetreytyneet ja ehkä myös jaksatte lukea legendaarisia viikollisia raporttejani. Toiveissa on tietenkin myös se, että blogin emäntä on hiukan uudistunut ja postaukset ovat saaneet uutta pontta. Olen vahvasti sitä mieltä, että ihmisen pitää säännöllisesti uudistua.

VIIKON ASU: Ikivanha Esprit mekko, joka tosin hiukan kiristeli etumustosta. Noh ei se ole niin justiinsa kun oli lämmin ilma ja metsän siimeksessä piileskelin. "Se ei syö grilliherkkuja ja uusia pottuja, joka kesämekon repeämistä pelkää - paitsi meitsi, jolla on luotettava vanha Esprit mekko" onkin uusi mottoni :)  Olen just sopiva ja ihana noin -päätin ihan itse.

 


VIIKON TV SARJA: Tietty Skam. Noora ja William palasivat yhteen. Ja Sana ja Yousef hekin edistyivät suhteessaan- oli jo aikakin.   IHANAA!

VIIKON KAUNEUSTUOTE: Halleluja! Täydellinen Phytomerin kosteustuote kesän ja auringon kuivattamalle hipiälle, joka rauhoittaa herkkää ihoa ja vähentää kiristävää tunnetta iholla. Tuote ihan aikuisten oikeasti kosteuttaa ja käytön jälkeen ihon pintä näyttää sileältä ja vähemmän ryppyiseltä. Käytetään kosteusvoiteen alla. Suositteluni...ja haluan korostaa, että tuote ostettu omalla rahalla!

VIIKON KOLUMNI: HS:n Pettymys voi olla kova, jos elämässä tavoittelee pelkkiä huippukokemuksia. Elina Tanskanen kirjoittaa kesälistoista, koska on jo pitkään ollut muodikasta listata asioita, joita haluaa tehdä ennen kuolemaansa. Englanniksi noista listoista käytetään ilmaisua bucket list.

On totta kai hyvä miettiä, mitä elämältään haluaa ja tehdä välillä inventaariota siitä, missä mennään, sillä aikaa on rajallisesti. Olisi kamala ajatus havahtua kuolinvuoteellaan siihen, että onkin käyttänyt elämänsä suorittamiseen ja stressaamiseen ja lykännyt ilonpitoa sen takia, että koko ajan on ollut jotain kiireellisempää tekemistä.

Jos tavoitteet kuitenkin ovat liian korkealla, pettymyskin voi olla suuri, kun kaikki ei menekään niin kuin on suunnitellut. [...]
Kuten viisas logoterapiaopettajani totesi aikoinaan, elämä ei ole postimyyntiluettelo. Sitä ei saa mitä tilaa, vaan sitä saa, mitä tulee. Pahimmillaan sen listaaminen, mitä kaikkea on vielä vailla, ruokkii vaatimusmielialaa ja vinoutunutta kokemusta siitä, että elämä on itselle jollain oudolla tavalla velkaa.

On pahanlaatuista itsensä huijaamista kuvitella, että tulee onnelliseksi vasta sitten, kun pääsee yliviivaamaan jotain listaltaan, koska se tekee huippukokemuksia odottelevan ajasta melkoista lusimista.

Kesäpistesysteemimme toimi sen takia, että se kannusti sitkuttelun, mutkuttelun ja voikuttelun sijaan nytkutteluun ja miettimään sitä, mikä on oikeasti mahdollista seuraavien kahden ja puolen kuukauden aikana.

Tavallisten hetkien ainutlaatuisuuden fiilistely voi auttaa sen sisäistämisessä, mikä on itselle elämässä tärkeää ja mitä arvostaa. Näiden ajatusten pohjalta saa halutessaan tehtyä oikein pätevän toimenpidesuunnitelman tulevia vuosia varten. Tuolla listalla voivat toki olla niin Taj Mahal kuin suosikkitubettajan kanssa hengaaminen. Kukaan ulkopuolinen ei nimittäin voi sanoa, mikä auttaa itse kutakin menemään eteenpäin elämässään.

VIIKON KIRJA: Mhairi Mcfarlanen Tyttö muiden joukossa (Who's that girl?). Chick littiä, mutta millaista sellaista..!? Kirja, jota ei malta laskea käsistään, ja joka on kirjoitettu lennokkaalla, lähes fiksun hauskalla ja terävällä kielenkäytöllä. Suosittelen kesälukemiseksi kaikille. Nyt onkin kirjailijan muut kirjat varattu kirjastosta, tuskin maltan odottaa.

Melkein tuli mieleen Sophie Kinsellan  parhaat (eli ensimmäiset) kirjat, tosin twistillä koska jotain "fiksuakin" ajatusta kirjoista löytyy.

VIIKON AJATUS: Mhairi Mcfarlanen innoittamana:

 “He's an irrelevant person. Learn to spot irrelevant people. Don't expect someone who doesn't know who they are to care who you are.” 

“You won't find someone who treats you as you should be treated until you start to believe you are worth the ones you want, the ones who aren't asking you to do any work. Find the man who appreciates you at your best, not one who confirms your worst suspicions about yourself.” 

(Kursivoinnit omiani.)

Muiskuja ja iloista juhannusviiikkoa. 
Juhannuskelit ovat mitä ovat (mikä on uutta?, tämähän on sama juttu joka vuosi), eli revitään iloa jostain muusta kuin keleistä. :D

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Parasta juuri nyt

- kirjastosta löydetyt Murha Sandhamnissa- dvdt. Kauniita kesäisiä saaristolaismaisemia, murha tai kaksi ja siihen vielä päälle romantiikkaa....mitä muuta voisi nainen tv-sarjalta toivoa? Niin ja jotenkin samaistun saaren topakkaan naiseen: Noraan, joka on eronnut kahden lapsen mamma. Hänkin etsii paikkaansa elämässä ja toki...rakkautta myös.
- J.Crewin täydellinen raitapaita alessa
Kuva

- KESÄ...oikea Suomen kesä, täällä juuri nyt. Olen ottanut aurinkoa ja käynyt uimassa päivisin, ihan vain koska on NIIN KUUMA. Ihkua! Pojatkin uivat ja hyppivät laiturilta kaiken maailman hyppyjä, niin, että ihan hirvittää. Tänään saamme lisäksi seuraa, kun ex -appivanhemmat saapuvat maalle.
- Luonto. Niin, olen ilmeisesti sairastunut outoon "hihhuli"- tautiin, jossa ihastellaan luonnon ihmeitä, mutta hei - antakaa tämä anteeksi mökkihöperölle :) Aamulenkeillä kohdataan lampaat ja hepat ja sirenien ja kielojen huumava tuoksu, aamu-uinnilla kuikat, siihen päälle rantakärmeet, lokit jne. Juu hupsua, olen vähän höpsähtänyt tai ehkä mulla vaan on kerrakin aikaa huomata elikoita ja asioita. :D On kuitenkin hauskaa huomata, etten juuri nyt haluaisi olla missään muualla maailmassa.
- Uudet perunat ja savukala - onko parempaa yhdistelmää? Ei ainakaan tässä vaiheessa kesää.
- Raparperikaurapaistos vaniljajäätelön kanssa. 

Ihanaa viikonloppua, murmelit. Toivottavasti se on ihana ja täynnä kuplia!

tiistai 13. kesäkuuta 2017

ALEALEALE- aleharakan hekumalliset hetket ovat käsillä

Aikani kuluksi laittelen muutaman alevinkin jakoon, josko joltakulta olisi mennyt ohi, ja ajatuksissa olisi täydentää vaatevarastoa tai laukku- ja asustekokoelmaa.
HM ja Lindex ovat aloittaneet jo alensa. Yritin katsoa pojille syysvaatetta esim softshelltakkia yms (juu shoppaan aina etukäteen seuraavaa kautta varten), mutten löytänyt kokoja. Itselleni en löytänyt mitään vaikka muutama kasmirneule (exclusive mallistosta) -30% mietitytti.

& Other Stories aloitti alennusmyyntinsä eilen ainakin niille, jotka ovat tilanneet uutiskirjeen. Olin huomaavinani, että tuotteet olivat -50% alennuksessa. Vähän mietin klassista mustaa mekkoa (koska Filippa K himotus jäi väliin), mutta vielä ajatuksen asteella, koska mekkotarpeet ehkä noin miinus nolla työttömyyden takia. Myös kasmirneule kuudella kympillä ja kauniit ballerinat 45 eur ihastuttivat. Muutenkin olin huomaavani paljon alevaatteita aikaisemmilta sesongeilta.

Myös Bootz aloitti alensa ihan hetki sitten, ja olin ollut kaukaa viisas, ja siirtänyt wish listille pari juttua, joiden toivoin tulevan alennukseen. Noh niin hyvin ei käynyt, joten rahat säästyivät....vielä.  Alet olivat kevätmallistosta 30% luokkaa, ja talvimallistosta -50%. Wondersin klassisia ballerinoja katselin, olivat -30 % alessa.

COS ja Zaran alea saamme vielä odottaa, mutta luulisi, että nekin alkavat pian. Alethan näköjään alkavat joka vuosi vähän aikaisemmin, siltä ainakin minun silmissäni näyttää.

Iloa viikkoon!


maanantai 12. kesäkuuta 2017

Weekly Report

Kuluneella viikolla "nautin" sekä sateisista että valoisista ja lämpimistä päivistä. Tiistaina oli ihan hauska todeta ulkoiluttaessani koiruutta ohuen takin(kin) liian kuumaksi vaatteeksi. Luksusongelma!

Tapasin ystäviä kolmin kappalein. Luksusta sekin!

Torstaina tapasin rakkaan ystävän Cafe Engelissä, paransimme maailmaa ja söimme superherkulliset lohikeitot sekä maailman parhaat sitruunamarenkipiirakat. Varsinaista sadepäivän ruokaa! Erityisesti jäin miettimään ystäväni vahvuutta, hän on kokenut työpaikkakiusaamista työpaikalla ja nyt sairaslomalla. Ystäväni sanoi, että vaikka elämä on näyttänyt "raskasta" puoltaan, hän on samalla oppinut paljon ihmisen hyvyydestä, siitä miten maailmassa on ihmisiä, jotka auttavat ja tukevat - ihan vain koska ovat sellaisia. Olen tosi ylpeä ystävästäni, joka on aivan aiheellisesti pitänyt puoliaan, vaikka olisi ollut helpompi luovuttaa!
 
Pienenä kuriositeettina: kuulimme kun suuri kasvatusalan guru piraisi Engelin vessassa 😂...kahdesti....No näitähän sattuu meille kaikille ;)! Ihmiset ovat ihmisiä!
 
Perjantaina kotiini pöllähti ihana Pinkki. Pulputimme niin, että emme ehtineet miettiä vloggauksia yhtään ja viikonlopun vinkit kuvattiin ihan lonkalta 5 minuutissa. Olemme tuumasta toimeen tyttöjä, ei voi muuta sanoa (laadusta (mistä laadusta?) tinkimättä). 

VIIKON ASU: Viime vuotinen HM mekko on edelleen validi :)



VIIKON ARTIKKELI: HS:n juttu Saara Sarvaksesta. Kauniit menestyvät ja se on väärin, sanoo Saara Sarvas – Suosittu kauneusbloggaaja lopetti bloginsa, hylkäsi ulkonäköpaineet ja tuntee nyt itsensä vapaaksi
"Saara Sarvas, 28, on maskeeraaja, kampaaja ja YleX-radiokanavan entinen juontaja. Moni muistaa hänet myös suosituista blogeistaan: nimeään kantavasta kauneusblogista ja Elämäni kunnossa -treeniblogista. Kauneusblogilla oli parhaimmillaan jopa 100 000 lukijaa kuukaudessa, treeniblogillakin 20 000. Nyt Sarvas tekee juttuja Ylen Vaakakapinaan, joka on laihdutukseen syvällisesti pureutuva verkkokampanja. Vaakakapina perustuu kehopositiivisuuteen eli itsensä hyväksymiseen, koosta riippumatta.

Sarvas on ollut elämänsä aikana sekä langanlaiha että ylipainoinen. Kummassakin olomuodossa hän on kammonnut läskiä ja kärsinyt ulkonäköpaineista.

Hän harmittelee, miten paljon on hukannut aikaa ja energiaa, kun on yrittänyt näyttää samalta kuin mallit mainoksissa.

”Olen puolet elämästäni pelännyt olevani lihava tai surrut sitä, että olen lihava. Väitän sitä paitsi, että jos en olisi aina pelännyt niin paljon lihavuutta, en olisi nyt lihava.”

Sarvas kärsi vuosikausia syömishäiriöistä ja jojolaihdutti. Vuoron perään paino putosi kymmeniä kiloja – ja sitten hän lihoi taas takaisin. Sama jatkui kerta toisensa perään.

Nyt hän on päättänyt, ettei enää koskaan laihduta. Laihduttaminen kun tekee suurimmasta osasta ihmisistä onnettomia, mutta ei hoikkia."
Saaran bodypositivity liike on TODELLA tarvittu ja hän on loistava esikuva kaikille niille nuorille jotka kamppailevat painon ja ulkopuolelta tulevien paineiden kanssa.


VIIKON RUOKA: Tonnikalanachovuoka. Ohje löytyy perjantain vloggauksesta.

Ja kuumaan uuniin....



VIIKON AJATUS: On ihanan vapauttava.

”Ei pidä lannistua siitä, että tekee toisinaan vääriä ratkaisuja. On luotettava menneisyyden minäänsä. (–) Hyväksy, kuka olet, älä pelkää olla ihminen, jollaiseksi päätöksesi ovat sinut muovanneet.
Huonot päätökset karaisevat, ja ajan myötä huonoista päätöksistä tulee hyviä.”
Albert Espinosa Keltainen maailma
 
Valoisaa kesäviikkoa, toivotaan, että sateet väistyvät pian!
     

torstai 8. kesäkuuta 2017

Jos minulla olisi pullottava lompakko

...ostaisin tämän tyylikkään ikiaikaisen ajattoman Filippa K -upeuden ko. kaupan Pre - salesta. Mutta koska lompakko on litteä kuin epäonnistunut pizzataikinani, jään haaaveilemaan, että sama kappale tulee minua vastaan myöhemmin vuodesta esim. kirppiksellä. 

Tuota mekkoa olisin tosin käyttänyt loppuikäni, se olisi muuntunut työmekosta juhlamekkoon, biker jakun kanssa se olisi ollut rock. Se vain OLISI ollut niin chic.

Onneksi minulla on Espoon paras kirpparihai ystävänä. 

Ja onni on optimistinen mieli ;)! 

ps. Aloin lukea uudestaan Anthony de Mellon kirjaa Havahtuminen...ja sen kautta ajatusta: Voiko/kannattaako odottaa keneltäkään mitään? Onko se mahdollista, ettei odota mitään esim läheisiltä? 

”Siinä, missä on rakkautta, ei ole mitään vaatimuksia, odotuksia tai riippuvuutta. En vaadi teitä tekemään minua onnelliseksi; onnellisuuteni ei ole teistä kiinni”, de Mello kirjoittaa.
t. kehityskelpoinen mutta odotuksellinen Taru


Kuva https://www.filippa-k.com/se/


keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Tilinpäätökseni 1v. työttömänä

Tuula kirjoitti mahtavan kirjoituksen vuoden välitilinpäätöksestä, ja vahvasti koin, että minunkin on se tehtävä ja että se on jopa velvollisuuteni, koska vuosi on ollut hyvin erilainen verrattuna aikaisempiin. Elämä ei ole iloisia rentoja Instagram kuvia (koska niistäkin olen saanut palautetta), vaikka valoisa luonne pohjimmiltaan olenkin. Olen ollut nyt vuoden työttömänä tai vapaalla, miten sen nyt ottaa. Vuosi on ollut lepoa, surua, prosessointia, sulattelua, ihmettelyä, pysähtymistä, pohtimista, etsimistä, myös iloa....niin paljon kaikkea, että siitä on vaikea kirjoittaa tyhjentävästi. Joka tapauksessa en kadu vuotta missään nimessä, koska olen päässyt yli työsuhteen aiheuttamasta pettymyksestä, olen tehnyt tutustumismatkan itseeni, kohdannut itseäni, hyväksynyt itseäni suurin piirtein tällaisenä kuin olen. Lisäksi olen ollut rennompi äiti, joka on paljon paikalla, jos nyt ei vieläkään ihan aina läsnä (coming there or not).

Muistan vieläkin miten ristiriitaiselta irtisanoutuminen tuntui! Pieni ääni takaraivossani uikutti, että tästä seuraa paljon hyvää, mutta egoni itki, että olen kuitenkin jotenkin epäonnistunut. Onneksi apunani oli ystävien lisäksi työpsykologi, jonka luona ehdin käydä n 3 kk ennen työsuhteen loppua. Puhuminen auttaa aina, ajattelen, ja uskon (edelleen sokeasti) että niin se on. Vaikka elämänmuutos oli iso, että en kuitenkaan käsittänyt sitä tuolloin, prosessointia ja tunteita on riittänyt tähän vuoteen saakka. 

Tyytyminen käy rutiinilla, koska OK-ratkaisut ovat turvallisia. OK ratkaisut eivät tuota pettymyksiä ja niihin olen - valitettavasti - ollut aikaisemminkin tottunut. Olen pettänyt itseni monta kertaa, ottanut vastaan työn, koska minut on sinne haluttu, ja olen jättänyt sanomatta kenellekään mitä oikeasti haluaisin, olen luullut etten ansaitse enempää. ”Ei kaikkea voi saada”, sanoo niin moni, ja niin olen itsekin itselleni puhunut (en muille, koska uskon kaikista läheisistä parasta JA ENEMMÄNKIN). Mutta välillä mietin, että MIKSI? Miksi muut voivat/voisivat tavoitella unelmiaan, ja minä en? Koska en uskalla tai osaa edes pyytää?

Mutta onhan se fakta, että on ihan kauhean pelottavaa tavoitella mitä haluaa, vaikka moni on kannustanut minua etsimäään töitä intuitio, intohimo, rohkeus edellä. Mutta mitä jos ei tiedä tarkasti mitä haluaa? Sitä tietää ja tunnistaa asioita joista pitää, ja jotka tuottavat iloa; esim kirjoittaminen  kaikissa muodoissaan, valokuvaaminen ja siinä kehittyminen, asiakaspalvelu,  ihmiset ja uusien ihmisten tapaaminen, elämäntarinat, parhauksien etsiminen/löytäminen ihmisissä, uuden kehittäminen ja prosessien parantaminen, pukeutuminen niin, että ihminen tuntee olonsa hehkuvaksi, kauneuden löytäminen.

Tiedän myös mitkä ovat heikkouteni; ajoittainen huono itsetuntoni, kiinnostus liian moneen asiaan ja herkkyyteni. Muun muassa.


Ja hei, en tiedä mikä on seuraava urani (edellisen kanssa elelin melkein 15v.), mutta uskon, että se on hyvä, koska minulla on edelleen haaveita, unelmia ja potentiaalia, draivia. Enkä onneksi  peilaa ihmisarvoani työssäkäyvien kanssa - vaikka hetkellisesti ajatus voisikin käydä  mielessäni. 

Uusi elämäni ei ole edelleenkään valmis, olen edelleen matkalla. Välillä uskon itseeni, toisena päivänä en niin vahvasti. Se on elämää. On hyviä ja huonoja päiviä, joskus ne liittyvät itsetuntoon tai siihen, että lapsi ragesi. Elämä on  kuitenkin täynnä mahdollisuuksia - meille kaikille. Eiks joo?  


Puss,
Taru

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Just let go of your demand on this moment.

"There is a very simple secret to being happy. Just let go of your demand on this moment. Any time you have a demand on the moment to give you something or remove something, there is suffering. Your demands keep you chained to the dream state of conditioned mind. The problem is that when there is a demand, you completely miss what is now. Letting go applies to the highest sacred demand, and even to the demand for love. If you demand in some subtle way to be loved, even if you get love, it is never enough. In the next moment, the demand reasserts itself, and you need to be loved again. But as soon as you let go, there is knowing in that instant that there is love here already. The mind is afraid to let go of its demand because the mind thinks that if it lets go, it is not going to get what it wants - as if demanding works. This is not the way things work. Stop chasing peace and stop chasing love, and your heart becomes full. Stop trying to be a better person, and you are a better person. Stop trying to forgive, and forgiveness happens. Stop and be still."

- Adyashanti via http://creatingaquietmind.tumblr.com/

ps. kursivoinnit ovat omiani.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Weekly Report

Viikko oli kummallista pöpöä, hiljaiseloa, pyykinpesua, poikien harrastuskuskauksia, työnhakua, turhautumista työnhakuun, päikkäreitä, pitkiä koiralenkkejä aktiiviloman jälkeen.

Viikko oli myös iloisia kevätjuhlahetkiä, paniikissa aamulla etsittyjä poikien juhlahousuja, Suvi-virttä, monia halauksia, muutama silmäkulmasta pyyhitty kyynel, kuulumisia koululla tuttujen  vanhempien kesken, ihailua että jotkut valmistuvat työn ohella uuteen ammattiin, poikien todistukset, joissa niin paljon hyvää ja myös potentiaalin paikkoja. Vähemmästäkin ilmestyy naamalle onnekas ilme.

Viikon innostus oli kirsikoitten lisäksi kaali. Tein pitkästä aikaa coleslaw'ta. Pilkoin uuden sadon sipulia, porkkanaa ja varhaiskaalia suikaleiksi ja sekoitin kastikkeen, johon tuli kermaviiliä, Dijon-sinappia, mustapippuria ja vähän valkoviinietikkaa. Tuli hyvää ja käsittääkseni aika kevyttä. Vastapainoksi rouskuttelin Milka-suklaalevyn eli possutteluni jatkuvat. Tasapaino ennen kaikkea. 

Näitä kelejä edelleen kyllä kummastelen. WTF? Toppatakissa kävelytin koiraa joka aamu, pipo olisi pitänyt olla, mutta en suostunut laittamaan sitä kesäkuussa päähäni. Joku raja sentään.

VIIKON ASU:  On itse asiassa edellisviikon asu, koska tässä mitään asukuvia ole ehtinyt ottaa. Haaveillaan kuitenkin edelleen kesästä ja kesämekoista!


Kuva
VIIKON HIMOTUS: Ihana brodeerattu & Other Stories kesämekko on super suloinen ja täyttä puuvillaa.


VIIKON KOLUMNI: HS:n pääkirjoitus a la Mira Helstelä: Miksi kukaan ei kertonut tätä, kun sain ylioppilaslakin?

Kysyin tuttaviltani, mistä saamatta tai kuulematta jääneestä tiedosta he olisivat aikoinaan tuoreina ylioppilaina hyötyneet. Tässä nostalgiaa meille vanhemmille ja kenties vähän vinkkiä nuoremmille:
”Älä jää yksin kysymyksiesi kanssa. Ihmiset ovat avuliaampia kuin 19-vuotiaana luulin. Kaikesta ei pidä selvitä yksin.”

”Pidä välivuosi, matkusta, tutustu itseesi ja maailmaan ennen kuin päätät, mitä alat opiskella.”

”En pitäisi välivuotta: kun pääsee opiskelemaan, aukeaa opiskeluvaihdon taivas. Vaihtoon voi mennä monta kertaa lyhyeksikin ajaksi.”

”Älä jätä tarttumatta mahdollisuuksiin vain siksi, ettet raaski jättää seurustelukumppania muutamaksi kuukaudeksi.”

”Verkostot ovat parasta, mitä opinnoissa voi saada. Käy kaikissa bileissä.”

”Älä suorita koko tutkintoa töiden ohessa. Olisi kannattanut nauttia akateemisesta vapaudesta pidempään ja opiskella myös kaikkea turhaa.”

”Palkka ei ehkä ole työssä tärkeintä, mutta rahakin kannattaa ammatinvalinnassa ottaa huomioon.”

”Nuoruus ei välttämättä ole elämän parasta aikaa, vaikka niin usein väitetään. Älä siis masennu, vaikka välillä olisi ankeaa. Mahtavia aikoja tulee myös muissa elämänvaiheissa.”

”Kaikkea ei tarvitse tehdä samassa rytmissä kuin muut. Ja kaiken kruunaa sattuma.”
   
VIIKON AJATUS: 
Lakkaa odottamasta kunnes koulu on käyty, kunnes koulu taas alkaa, kunnes laihdut kymmenen kiloa, kunnes tienaat kymmenen tonnia, kunnes sinulla on lapsia, kunnes lapset ovat lähteneet kotoa, kunnes pääset työelämään, kunnes vetäydyt eläkkeelle, kunnes menet naimisiin, kunnes saat eron, kunnes koittaa perjantai-ilta, kunnes on sunnuntaiaamu, kunnes saat uuden auton tai kodin, kunnes auto tai koti on maksettu, kunnes tulee syksy tai talvi, kunnes saat avustusta, kunnes on ensimmäinen tai viidestoista päivä, kunnes on vuorosi esiintyä, kunnes drinkkisi saapuu, kunnes olet raitistunut tai kunnes olet kuollut tai uudelleensyntynyt tajutaksesi tämän.

Ei ole sen parempaa hetkeä olla onnellinen kuin tässä ja nyt! 

- Positiivarit-

Kivaa uutta viikkoa - meillä kesäleirit alkaneet ja kuskauksia riittää!  

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Sunnuntai

Kent, gonna miss you.  "Den sista sången" saa kyyneleet silmään, olet koskettanut/nostattanut musiikillasi  niin monta kertaa elämässäni.

Huipulla lopetat, niin kuin pitääkin.

Kiitollisena & love,
Elisa






lauantai 3. kesäkuuta 2017

Pienikin kannustus voi välkehtiä sinussa ikuisesti

Olen tänään miettinyt paljon juuri valmistuvia tai koulunsa päättäviä. Elämää, lapsia, nuoria, millainen on heidän nuoruutensa versus omani...Luin myös HS:n viisaan  pääkirjoituksen "Juhlitaan myös niitä lapsia, jotka eivät tee huippusuorituksia".
"Tänään on kuitenkin juhlapäivä myös niille, jotka eivät kuluneena vuonna keränneet huippuarvosanoja tai palkintoja, mutta jotka silti tekivät parhaansa. Ehkä joku pääsi vuoden aikana halvaannuttavasta esiintymispelostaan, joku nosti arvosanansa välttävästä tyydyttävään, joku ei reputtanut ylioppilaskirjoituksissa tai päättökokeessa vaikka etukäteen niin pelkäsi. Joku sai koulussa kavereita, joita viime vuonna ei ollut.

Tällaisia lapsia ja nuoria näkyy (some)julkisuudessa vähemmän, mutta heille vuosi on voinut ollut hyvinkin merkityksellinen.
Suurin osa suomalaisista lapsista ja nuorista pärjää elämässään myöhemmin hyvin, riippumatta siitä miten tämänkertainen kouluvuosi sattui sujumaan. Juhlitaan tänään siis kaikkia koulun päättäviä heidän suorituksistaan riippumatta. "

Olen miettinyt erityisesti suorituksia. Itse olin aina koulussa super tunnollinen. Itkin suunnilleen jos unohdin koulukirjan kotiin, vaadin itseltäni aivan liikaa. Todistuksen KA. oli aina noin 9.0 luokkaa. Myös ammatillisissa opinnoissa pärjäsin hyvin. Työelämässäkin olin tunnollinen ja sain poikkeuksetta hyvää palautetta. 

"Jos rehellisiä ollaan, emme me aikuisetkaan joka vuosi tee työ- tai yksityiselämässä huippusuorituksia tai ylitä itseämme. Joku vuosi saattaa mennä hyvinkin penkin alle.  "

Myöhemmin esim eron jälkeen kuitenkin tuli vuosia, jolloin en pystynyt antamaan työelämälle parastani. Voimat olivat vain vähissä, tein parhaani, mutten yh:na  tehnyt huippusuorituksia. Lähellekkään. Eikö se toisaalta ole ihan luonnollista? Minä ajattelen, että on. Toisaalta tässä jatkuvan kasvun työelämässä kaiketi hiukan epähyväksyttävää. Kuitenkin vaikeiden tilanteiden alla, harvemmin ihminen pystyy parhaimpaansa.

Uskon vahvasti, että vaikeita tilanteita tai vuosia tulee sekä aikuisille että lapsille. Niin elämä vain menee.  Ja työ- tai opiskelupanos voi olla arvokas, vaikkei ole antanut kaikkeaan. Usein työ tai- opintopanos riippuu voimavaroista tai elämäntilanteesta. Ihminen USEIN kuitenkin haluaa tehdä parhaansa (poikkeuksia toki on).

Uskon, että vaatimattomassakin suorituksessa on aina jotain hyvää. Kyse on näkökannasta ja valosta, miten asiaa katsotaan. Ja mihin verrataan.

Pienikin edistys voi olla kaunista ja merkityksellistä.

Ihminen voi olla iso vaikka kehitys olisi pientä.

Ja pienikin kannustus voi välkehtiä sinussa ikuisesti.

Mieti siis mitä lapselle (tai aikuiselle) sanot.

Ps. tämä teksti kumpusi sivullisesta aikuisesta, joka lyttäsi oman lapsensa todistuksen saamisen jälkeen. Niin suututti ja raivostutti.

  Lainaukset HS pääkirjoituksesta.

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Mielessä juuri nyt

Ensinnäkin vilpittömät pahoitteluni, kommentoinnit laahaavat koska elämä on tullut bloggauksen edelle, ja olo on ollut muutenkin päänsärkyinen ja pyörtyisä. En tiedä onko tämä jokin turkkilainen pöpö vai mitä...? Lupaan kuitenkin tsempata kommentoinneissa viikonlopun aikana.

Mielessä nyt:

- kirsikat! Nyt niitä saa kaupoista ja ne ovat herkullisia eivätkä veden makuisia espanjalaisia mansikoita.
- House of Cards, kausi 5. On se vaan hyvä, ehkä parempi kuin kausi 4.
- terveelliset elämäntavat. Ihan kadoksissa. Loma rysäytti fiksut ruokailut. Takaisin ruotuun, joohan?
- hurjaa, että on kesäkuu! KESÄkuu, jonka kelit ovat pepusta!
- lasten opettajille lahjat hankkimatta. Tarttis tehdä jotain, eli niin kuin tänään.
- uusi tukka. On tää ihana. Tykkään tästä lyhyydestä  ja blondiudesta ihan kauheasti.
- mitä lukisi seuraavaksi?
- kirjaston rästimaksut ja myöhässä olevat kirjat. Enkö mä oikeasti koskaan opi? Enpä kai! Nytkin meni yli 10 eur taivaan tuuliin....
- pohdinnat. Aivot rakkaat, ymmärtäkää jo:  tämä ajatustyö ei tekemällä lopu.
- LOGO t-paidat. Kuuminta hottia! 

Valloittavaa kesäkuuta kaikille!


maanantai 29. toukokuuta 2017

Weekly Report

Viikko oli aikamoinen irtiotto arjesta ja yllättävän onnistunut reissu yhdessä lasten kanssa. Viimeksi matkailimme ulkomaille yhdessä 2 vuotta sitten, jolloin kohteena oli ihana Legoland ja Tanska.

Oli muuten mahtavaa huomata, että lapset ovat kahdessa vuodessa kehittyneet paljon. He alkavat olla omatoimisia, menevät reippaasti fudiskentälle pelaamaan pohjoismaisin voimin eikä niitä hevillä saa sieltä pois. Diskoilevat, sukkuloivat uusien kavereiden kanssa ja vakoilevat muita lapsia (tyttöjä?) ja ihan selvästikin ottavat harppaavia askeleita itsenäisyyden poluilla.

Ja pakko sanoa, että tekihän se aurinko ja lämpö hyvää. Kyllä tämä valon ja lämmön merkitys mielenterveydelle aivan uskomaton. Miten voi tulla onnelliseksi päivästä rannalla lasten kanssa? Löysin itseni lomalla myös  punttisalilta ja vesijumpasta, ihme tapahtui, syytän tästäkin aurinkoa. 

VIIKON ASU: Harmaa Esprit hame aina vain rulettaa!




VIIKON TAITO:  Valikoiva kuulo ja EIn sanominen varmaan tuhat kertaa päivässä. Osasin myös korottaa ääntä tosi hienosti, vaikka pojat eivät siitä tykänneet. Kuulemma äiti ragee liikaa.  Aina ei kasvatus ole kauniin kuulloista tai tapahdu normaalilla äänenvolyymilla.

VIIKON HERKKU:  Turkkilaiset lihapullat eli köftet, joilla herkuttelimme viimeisenä iltana. Nehän ovat naudan tai lampaan jauhelihasta valmistettuja lihapullia, joissa on täytteenä sipulia. Siihen päälle grillattuja tomaatteja, riisiä ja valkosipulisoosia. Niin ihanaa, kyllä sitä saa maalliset murheet kyytiä, kun nauttii taivaallista ruokaa ja jääkylmää valkoviinia!!


VIIKON HIMOTUS: Henri Lloydin raitamekko. Nyt on raitamaanikko löytänyt graalin maljansa.
Kuva



VIIKON ILO: Koiruus, joka tuli meitä vastaan lentokentälle! Oi sitä siirappista hetkeä, kun tapasimme viikon eron jälkeen ja suukottelimme toisiamme. Koiruus näyttää antaneen meille anteeksi viikon hylkäämiskokemuksen. 

VIIKON LUKUKASA:



Upeaa uutta viikkoa!

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Meikä 44 v

Tänään on syntymäpäiväni, mutta juhlistimme juhlapäivää jo eilen.

Vietin päivän rannalla tukka liiskaisena katsellen omia reippaita poikiani uikkailemassa. Söimme herkullisia persikoita ja roskaruokaa, fiilistelimme viimeisiä lomaminuutteja ja imimme itseemme viimeisiä aurinkon säteitä. Meri kimmelsi ja tuoksui taivaalliselta. Tunsin hiekan jalkojeni alla. Elämä hymyili.

Illalla pääsin syömään pöytään, joka oli koristeltu ruusun lehdillä. Söimme pitkän pöydän ympärillä ja juuri siinä rakkaitten ihmisten ympäröimänä tunsin itseni rakastetuksi. Yllättäen sisko ja siskon mies olivat järkänneet minulle yllätyksen ja sain ikioman synttärikakun. Minulle laulettiin "paljon onnea vaan" ja silmäni tuikkivat. Lapioin suuhuni  herkullista kakkua ja ryystin omaan synttäricocktailiani.

Olen elämässäni ajatellut vääriä ajatuksia, tehnyt vääriä valintoja, eikä elämä ole aina ollut helppoa. juuri nyt olen työtön, eikä minulla ole poikaystävää. Mutta koska maailma on mieletön paikka ja universumilla on tapana yllättää, tajusin olevani juuri sillä hetkellä onnellinen.  

Ajattelen, että viimeistään 44 vuotiaana ihmisen olisi hyvä ymmärtää nauttia niistä hetkistä, jotka antavat nautintoa. Eilen minä tein niin.

Auringon hellimissä fiiliksissä, Elisa





torstai 25. toukokuuta 2017

Loma on ihmisen parasta aikaa...

...no onhan se, ainakin jos asustelee hotellissa, jossa on lapsille aktiviteetteja. Meri, allas, pulikointi, fudiskenttä, pingispöytä, Bamse-kerho pienemmille 2h/pv, 611 kerho vähän isommille. Muuten en olisi ehkä näin ilokas ja suht sees. Kun aikuiset saavat hetken omaa aikaa, kyllä se tekee kaikille hyvää.

Ensimmäisen päivän myrskyn ja kaatosateen aiheuttaman järkytyksen jälkeen fiilis on ollut  alati nousujohteinen. Niin nousujohteinen, etteivät pienet sählinkikekkuloinnit ole minua haitanneet. Olenkin vahvasti sitä mieltä, että sählingit kuuluvat (lomallakin) asiaan  ja kun sen hyväksyy, elämä/loma on jees.

Tässä vaiheessa lomaa onkin jo sattunut ja tapahtunut:

  • olen rasvannut ruuminosia x 50
  • olen vilauttanut oikeaa rintaani (se on edustavampi niistä I might add) vesipuistossa ja saanut (ihailevia, eläimellisiä, tai myötähäpeisiä?) katseita ja äänekkäitä vinkkauksia, jotta rinta saadaan nopsakkaan peittoon ja saatiinhan se. Loppu hyvin kaikki hyvin mutta noloa tai enemmän kuin noloa!! Parissa kuukaudessa häpeä unohtunee. ;)
  • olemme nauttineet ihania valmiita herkullisia aamiaisia ja päivälllisiä  => ONNI. Kaikki perheenäidit tietävät miten SUURI ONNI on päästä valmiiseen pöytään.
  • olen jäänyt kerrossiivojan (vahingossa) lukitsemaksi hotellihuoneen parvekkeelle (oi sitä 10  min paniikkia, kun ei ollut kännykkää mukana ja olin puolialasti!!!!) Tästä traumaattisesta kokemuksesta voisin kirjoittaa lisää...
  • olen tinkinyt megalomaanisesti Alaniassa...melkein uupumiseen asti. Tämä menee onneksi varmasti  "suomalaisuus ja hulluus osaston piikkiin"
  • olen törmännyt vanhaan tuttuun- oi iloa, maailma on pieni!
  • olen hikoillut punttisalilla
  • syönyt täydellisen kebab-annoksen
  • imenyt aurinkoa ja d-vitamiinia sieluun ja kroppaan
Muiskuja ja mainiota viikon jatkoa!






tiistai 23. toukokuuta 2017

Weekly Report

Viikko pursusi paljon mukavia juttuja, ja yksi ihanimipia juttuja oli KESÄN TULO. Aurinko vihdoin lämmitti, päivät tuoksuivat kesältä,  nokkosilta ja ruohikolta, taivas oli sileänä sinestä,  teki mieli jäätelöä, ja farkuissa oli liian kuuma. En usko, että ko. KOKEMUSTA tarvitsee mitenkään alleviivata, tajuatte varmasti mistä puhun. Kyllä tätä oli odotettu!

Sain pihalleni myös Pinkin, joka kuunteli korvat höröllään puutarhanhoitovinkkejäni. Ole hyvä Pinkki, toivottavasti minusta oli hyötyä ;)!

VIIKON ASU: KESÄvaatteet päällä, jee!! Toivottavasti saan käyttää tuota Zaran mekkoa Turkissa.

VIIKON TV SARJA: Netflixin uutuus eli The Keepers- sarja. Jos tykkäsit Making a Murderer -dokkarista, tämä on niin sun juttu. Ohjaaja Ryan White haastatteli sarjaa varten kymmeniä Sisar Kathyn ystäviä ja sukulaisia, journalisteja ja murhaa tutkineita viranomaisia. Kaksi jaksoa jo katsottu!

VIIKON LÖYTÖ: Tori.fi:stä löytetty "kaksipäinen" Remington käherrin, jolla on todella helppo tehdä kiharoita. Käherrin käytetty mutta mielestäni miltei uuden veroinen ja maksoin 10 eur. Ostakaa ihmiset joskus asioita käytettynä, siinä säästää pitkän pennin!!

VIIKON INNOVAATIO: Tein pojille farkkutsortseja vanhoista farkuista. Tuli muuten hienoja ja olin itsestäni ylpeä. Minäkin osaan tuunata!

VIIKON HIMOTUS: Minähän olen hulluna unkarilaisiin mekkoihin, joissa on paljon brodeerauksia. Harmi vaan, että mekoista saa usein pulittaa pitkän pennin. Mangon uutuus ihastutti, vaikka etsin edelleen mekon valkoista versioita. 


VIIKON RAITATUOTE: Lidlin paksua kangasta oleva raitahame.  Hyvä Lidl!  

Kivaa viikkoa, siskot!

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Uudet seikkailut odottavat

Olen täällä pakkaillut matkalaukuani, mm. suomalaisen tuikitärkeät tunnusmerkit vyölaukun, Ibiza T- paidan, spandeksiset pyöräilyhousut, sandaalit ja tennissukat, Gran Canaria rantahatun, kännykkäkotelon ja leathermanin mukaan. Hernekeittoa, näkkileipää ja salmaria.

Niin ja mustat muotoilevat uikkarit, luotto swedish hasbeenssit, mekkoja ...ehkä noin 8, läjän dekkareita – en taida paljon muuta lomalla tarvita.

Loma on tällä kertaa perheloma Turkkiin, mikä on muuten suuren suunnitelmallisuuden tulos. Ennen joulua haaveilimme poikien kanssa etelän matkasta, ja siinä sitten aivoriihen tuloksena päätettiin, että joululahjoja annetaan ihan nimellisesti ja (joululahja)rahat menevät kevään matkakassaan. Samoin tekivät isovanhemmat.  Jos jouluna homma hiukan kirpaisi, tänään ei. Pojat ovat reissusta aivan yhtä täpinöissään kuin minä.

Turkki valikoitui matkakohteeksi ihan jo pelkästään edullisuuden vuoksi (esim. Kreikan lomasta olisi joutunut pulittamaan ainakin 500-600 Eur enemmän), toisaalta tämä on minulle jo neljäs kerta Turkissa ja olen suorastaan rakastunut ko. maahan - ihaniin ruokiin, ihmisten ystävällisyyteen ja turkoosiin mereen. Esim. Sidestä kirjoitin toukokuussa v.2015 täällä.

Niin kuin ihana Tiia jo kirjoitti facebookin puolella, Turkkiin on luvattu sateita, joten nyt vain peukut pystyyn, että saadaan sinne edes vähän aurinkoa!

Mukavaa sunnuntaita ja aurinkoista uutta viikkoa kaikille! Nautitaan lämmöstä niin kauan kuin sitä kestää!



Sydäntäsärkevä katse. Koiruutta tulee kyllä SUPER ikävä.

lauantai 20. toukokuuta 2017

Hei me vloggaillaan taas ...

Eeva Kilpi, tuo viisas nainen, on todennut: "On vain yksi periaate: epätäydellisyys. Joka hyväksyy sen, jaksaa elää."

Pinkki-the deittigurun piti vinkata mulle/meille yhtä ja toista 40+ deittailusta...mutta valitettavasti jouduimme youtube- tallenteiden kummallisuuksien rytökasoille, ottaen huomioon, että taitomme ovat vielä "work in progress".
Mm.

a) talletus katkesi yhtäkkiä ( ja ne vinkkaukset menivät bittiavaruuteen)
b) jouduimme tekemään  uuden "jatko"- tallenteen
c) minä nyökyttelin hmm-jankkauksineni kuin heikkomielinen (ehkä olenkin :))
d) äänitallenne on suoraan avaruudesta - hanki kuulokkeet




No worries, olkoon tämä meille loistavana oppimis-casena ja ensi kerralla uudella paremmalla otteella. Ja uusilla opeilla. Ollaan ihania, juuri näin, täydellisen epätäydellisinä. Eritoten hyväksykäämme epätäydellisyys juuri niin kuten gurumme Eeva.

Keskeneräisyys rulettaa,

E & P

Lauantai








perjantai 19. toukokuuta 2017

Kupliva mummotunneli

Koska käyn tätä nykyä harvoin iltatilaisuuksissa, olipa kupliva ilta eilen Mummotunnelin terassikevään avajaisissa, jonne pääsimme markkinointipäällikkö Susanna Hagelstamin kutsumana. Ilta oli keväisen rento, kivasti järjestetty ja meillä oli pieni mutta kupliva nelkytplussalaisten porukka mukana.

Tarjoilut olivat juuri sopivan kesäiset, ihania salaatteja, paahdettuja juureksia ja pieniä leipäsiä. Erityisesti leipäset, joissa oli parman kinkkua ja meloni-minttusalsaa olivat kerrassaan herkullisia ja nyt kuvat kamerasta purettuani en ihan ymmärrä, miksen syönyt niitä enemmän.

Bongasimme myös kymmenittäin julkkisia, ja kävimme mm avecini kanssa kehumassa Aira Samulinia, kuinka hän upea roolimalli kaikille naisille. 

Hiukan myös nauratti 40 + porukan kenkäkoodi, nuden väriset kengät/nilkkurit olivat vissiin IN :)

Ihanat Cride, Sari ja Minna seurana
Mummotunneli on mulle siinä mielessä rakas paikka, että kesäisin siellä tulee käytyä ja aina on  hauskaa. Suuri rooli on muuten aina musiikilla, paikassa on melkein aina huippubändejä soittamassa. Varmasti tunneliin on mentävä taasen tänäkin kesänä, eli tämä kerta ei jää viimeiseksi.

Hiukan kyllä antaisin kritiikkiä, että miksi Mummotunnelia kutsutaan mummotunneliksi? Paikka oli aivan yhtä täynnä "pappoja" kuin "mummoja", eli mielestäni paikan nimi voisi olla ihan hyvin Mummo ja pappatunneli :)

Ilon kautta,
ELisa 

Tyylilyylejä
 
Silmät kiinni on hyvä olla :D

torstai 18. toukokuuta 2017

Omanlaisensa olympiavoittaja

On hyvin tunnettu tosiasia, että olemme itse vastuussa teoistamme, ajatuksistamme ja tunteistamme. Me päätämme miten reagoimme eri tilanteissa.

Jokaiseen kuulemaamme kommenttiin ja kohtaamaamme tilanteeseen voi reagoida useammalla tavalla. Jos esim joku haukkuu sinua tyhmäksi voimme itse päättää uskommeko häntä vai ajattelemmeko että kyseisellä ihmisellä on huono päivä, jota hän purkaa heittelemällä umpimähkään ilkeyksiä viattomille vastaantulijoillle.

Vastuunotosta seuraa huikaiseva fantastinen vapautuminen. Kun hyväksyy että jokainen teko on oma valinta, ei enää joudu tekemään asioita vaan voi valita kahdesta pahasta pienemmän. Kun tiedostaa, että määrää millaisia asioita ajattelee, voi täyttää mielen valoisilla ajatuksilla ja sulkea pois ikävät mietteet.

Tottahan on, että on niin kovin helppoa on tyytyväinen, optimistinen ja hyväntuulinen sellaisina päivinä kun kaikki menee putkeen. Sellaisina päivinä kun heti jo aamusta lapset herää kuin vettä vaan sängyistään hymyssä suin. Sellaisina päivinä kun aamuruuhkat vetää ja työpaikalla pomo antaa positiivista palautetta.

Mutta haastavampaa on säilyttää mielenrauha päivinä kun asiat ei mene ihan niin hyvin. Kun lapset kiukkuilevat ja heräävät väärällä jalalla sängyistään. Kun on bad hair day, kun kahvia keittäessä suodatinpussi kaatuu keittiön lattialle, kun uudehko pusero näyttää jos mahdollista entistäkin kulahtaneemmalta.




Kun kotiin tullessaan lasten kanssa parkkeeraa auton taloyhtiön pihalle (ei siis kenekään tielle/ajoväylälle) kantaakseen painavia kaupakasseja kotiin jolloin naapuri jonka olemus tuo mieleen tsetsekärpäsen ja joka on sairaalloisen kiinnostunut naapureistaan ja joka näyttää siltä että on syntynyt anno domini 1800 heristää parvekkeelta nyrkkiä ja huutaa: ”autoa ei saa jättää tuohon!!”

….tässä nimenomaisessa tilanteessa voisi saada hirvittävät raivarit, päästää tulenkatkuista tekstiä suusta, ajatella negatiivisia ajatuksia vanhoista äijänkäppänöistä, muikistella myrtyneenä, ulista uhrina.

mutta….koska posketonta positiivisuutta on hauska kokeilla ja on se vaan niin maanperusteellisen kivaa ottaa ohjat käsiin, sitä vastaa käppänälle rauhallisesti ja äärimmäisen korostetun ystävällisesti ”Auto on tässä vain muutaman minuutin ruokakassien viemisen ajan ” johon sinnikäs käkkärä äyskäisee: ”Soitan poliisille jos et heti siirrä autoasi”.

Ja kun sellaisena päivänä jaksaa edelleen niellä suuttumuksen, jaksaa hymyillä käppänälle viattomasti sädekehä pään päällä sanoen : ”Tottahan voit soittaa poliisille, siihen sinulla on täysi oikeus,” …..silloin sitä poistuu paikalta omanlaisena olympiavoittajana.

Sellaisessa tilanteessa  voi kuvitella itsensä valokeilaan teatterilavalle, ympärilleen satapäinen teatteriyleisö ja koko teatteriyleisö ablodeeraa kuin yhdestä suusta bravo-huutojen saattelemana. 

Valoa päivään!

tiistai 16. toukokuuta 2017

Maailman ihanin raitamekko...

...melkein tunkee väkisin mukaani ostoskoriin. Ei ehkä muuten mutta kun on raitafani niin on raitafani...Eli noi raidat. Ja kaikki. Ou mai.

Onneksi mekko on vasta "tulossa pian" Lindexin nettikauppaan. Huh. Joskus järki voittaa.

Ja nyt kun tarkemmin miettii, kuinka monta kuumaa kesäpäivää Suomen kesä (joka on ihan oma lukunsa) sisältää?  5 vai 10 ? Niinpä.

Lisää kuvateksti


Aurinkoa mieliin!

maanantai 15. toukokuuta 2017

Weekly report

Viikko oli mukava ja parani loppua kohden flunssaviirusten väistyessä. Alkuviikosta isäpappa vaihtoi selkänikamia uhmaten talvirenkaat keväisiin tassuihin. Kiitos isälle. Tiedossa oli muutamat kamutreffit  ja siihen päälle äänekästä normiarkea poikien kanssa. Tuli tsekkattua mm. Jumbon thai-buffa, joka yllätti raikkailla mauillaan. Treffasin myös  koiranlenkityskamua, auringossa käveleminen niin, että voi vertailla viimeisiä Tinder kokemuksiaan on aina hauskaa.

Viikonloppuna oli tiedossa perinteiset mökkitalkoot, jossa siivoamme mökin puts kliin hiiren papanoista, haravoimme, saunomme, herkuttelemme ja parannamme maailmaa. Tämä kaikki oli tänä vuonna yhdistetty äitienpäiväjuhlintaan. Luksusta oli mm. siskon miehen tekemät grillatut hampparit ja Oreo-kakku, kyllä niin arvostan ja iloitsen, että saan ruokaa joskus valmiina. 😊 Pojat olivat unohtaneet äitienpäiväkorttinsa kotiin mutta sain sentään kauniin vuokkokimpun. On ne lutusia, kun vähän yrittävät ;)..ja niin rakkaita. Omaa äitiämme lahjoimme siskon kanssa ruusuilla ja hemmotteluvälineillä.

Kaiken työn ohella saunoimme ja uimme (jotkut uivat) n 11 asteisessa järvessä. Uiminen -oli se sitten vain muutama veto - on niin onnea mulle. Ja se OLO uimisen jälkeen = Happyhappyjoyjoy. Olen ilmeisesti edellisessä elämässä ollut iloinen hylje tai uikkaaja.

VIIKON ASU: Koska nämä kelit ovat edelleen jäätävät, lämpimästi piti pukeutua. Murr....


VIIKON SURU: RIP Mauno Koivisto

VIIKON RAIKKAUDEN TUULAHDUS: Ihana Eva Wahlström sanoo Teemu Selänteelle Supertähdet- sarjassa: "Sulla on iso lämmin sydän. Olet tosi lämmin ihminen, mutta kun katson sua, koen, että olet oman egosi vanki". Harvinaisen suoraan ja rehellisesti arvioitu ja ääneen sanottu. Hyvä Eva.

VIIKON LAINAUS: "Väitän, että kirjoja rakastava kirjastonhoitaja elää onnellisempaa elämää kuin rahoitusjohtaja, joka tekee työtään vain seuraavan vuoden bonus mielessään. Sama toimii myös toisinpäin: rahoitusjohtaja, joka syttyy laskelmista ja yrityksen auttamisesta parempiin suorituksiin, elää varmasti onnellisempaa elämää kuin kirjastonhoitaja, joka inhoaa asiakaspalvelua.
Kun viihtyy työssään, viihtyy elämässään. Silloin arki ei ole yhtä perjantai-iltapäivän ja seuraavan kesäloman odottelua. Tekemisestä kumpuava riemu lisää onnellisuutta, ja onnellisuus on menestymisen korkein muoto.” Satu Rämö

VIIKON KAMPAUSIDEA: Etuletti, jonka ihan ite letititin :) Siskokin kehui :)


VIIKON VIESTI POJILLE: :)

VIIKON AJATUS:
Olosuhteet eivät tee minusta
mitä olen,  ne paljastavat,
kuka minä olen valinnut olevani.

-Wayne W. Dyer   


Valoisaa uutta viikkoa, siskot!