Weekly Report

maanantai 30. marraskuuta 2015

Viikko oli ulkoisesta harmaudesta huolimatta ihan OK, antaisin 8 kouluarvosanaksi.
Löytö Zaran alelaarista 17 eur

Voitto kotiin


- poikien kanssa oli kaikenlaista vääntöä ja sunnuntaina järjestimme exän ja lapsien kanssa perhekokouksen. Teroitimme koulun tärkeyttä, että harrastukset tulevat kakkosena. Mietimme, miten voisimme asua yhdessä rauhassa ja ilman (veljes)riitoja. Pojat tekivät ehdotuksia, olivat mukana jo ihan täysvertaisina kokoustajina. Jotenkin kokous tuntui uudelta alulta.
- jännitin työpaikkani puolesta ja sain hyviä uutisia. Uusi alku tavallaan tämäkin.
- mietin tukkani tulevaisuutta. Kyllästyttää tää riippatukka.....turhanpäiväisyyksiin on helppo siirtää isommat murheet, vai mitä?
- esikoisen joukkue voitti yhden pelin ja hävisi toisen - c'est la vie. Tappioista oppii yhtä paljon kuin voitoista.
- olin niin ylpeä kuopuksesta, että olisin voinut poksahtaa. Poika voitti turnauksen! (Viime kerralla hän hävisi kaikki pelit ja nyt näin....ihan huikeeta.)
- ihastuin semisti esikoisen painivalmentajaan. Näitä esikoisen treenejä ei missaa kovinkaan moni joukkueen äiti. Tämä valmentaja todellakin osaa ottaa oman tilan ja valmentaa kundeja topakasti raikkaalla huumorilla höystettynä. Meitä äitifaneja on aikas monta......:)
- ostin kaksi joululahjaa
- ruokalista sisälsi mm. lohikeittoa, porkkanasosekeittoa, tomaattipastaa ja kanaa/riisia
- viikon TEKO: Kaunokirjallisuuden Finlandian voittaneen Laura Lindstedtin palkintopuhe. Hän oli ajan hermoilla ja osasi ottaa paikkansa. Arvostan!
- päikkärit

Viikon tv-sarja: SILTA ja sen huikea vika jakso!

Viikon ajatus: Elät pitempään heti kun ymmärrät, että kaikki aika, jonka olet onnettomana, menee ihan hukkaan.
-Ruth E. Renkl

Viikon elokuva: YLE Areenan Rakkaus. Lämmin ja kaunis elokuva, JOKA KERTOO MITÄ RAKKAUS OIKEASTI ON. 

Epäonnetonta viikkoa ;)

Valoa tunnelin päässä?

perjantai 27. marraskuuta 2015

Mitäpä sitä kieltämään, viime kuukaudet ovat olleet raskaita. Stressi on painanut takaraivoa potenssiin 2. Työkuorma, joka on painanut painavana kivijuhtana sekänikamissa vähintään kesästä lähtien, työpaikan YT neuvottelut ja vihdoin niiden lopputulos- aikamoinen kombinaaatio. Se viime aikojen ylikierrostila, huoli, paineet.....en voi niitä sanoin kuvailla.

Nyt jännitys on onneksi ohi. Moni sai lähtöpassit, myös muutama erityisrakas. Olo on tietenkin kurja heidän puolestaan, sekä fiilis ristiriitainen koska itse sain jäädä. Luonnollisesti olen kiitollinen. Ja silti ajatuksissa on moni irtisanottu työkaveri, joista osa on nyt sairaslomalla.

Jos jotain toivon on se, että huoliaika väistyisi ja löytäisin keveyttä elämääni. Olen viime aikoina syyllistynyt liian monesti stressaamiseen, ilottomuuteen ja huolien paisutteluun. Olen voinut huonosti ja tuntenut eläväni vankilassa, jonka avain on kateissa. Olen tehnyt omasta arjestani puurtamista, vähätellyt onnistumisia ja kieltänyt itseltäni hyviä asioita. On täysin mysteeri miksi näin teen?

Jos jossain olen elämässäni ollut hyvä niin siinä, että olen pystynyt säilyttämään lapsellisuuteni ja kyvyn pelleillä ja olla jopa vähän kuritonkin. Olen ollut aina tästä piirteestä suorastaan ylpeä! Ja nyt sekin kyky on ollut kateissa.

Tänään olen kuitenkin väsyneen helpottunut. Poikien aamusta alkaneet kuskaukset, siivoukset, puuhat ja ruuanlaitto ovat ohi. Tänään käyn makaamaan kuvitellulle kesäniitylle ja hengittelen syvään. Ajattelen rentouttavia ajatuksia. Hengitän sisään elämää ja huikeita mahdollisuuksia, valoa ja voimaa. Olen osa suurta kokonaisuutta, ja kaikella on tarkoituksensa. Niin olkoon.
Naamioleikkien aika on ohi. Valoa on! On on!

Keveyttä ja (kaiketi sisäistä) aurinkoa viikonloppuun! Voimistutaan ja rauhoitutaan. Sydän!
Päivän ajatus:
"Make peace with the things that you can’t understand, and trust that you eventually will."
dauvoire (via kushandwizdom)

Kukat kukkivat...ainakin jossain

Olen etsinyt kivaa pikkujoulumekkoa jo pitkään. Meillähän on rakkaan Tampereen ystävän Hannan, ihanan A:n ja K:n kanssa ystävyyden superhyperjuhlimispikkujoulu (on sana) joulukuussa. Emme ole nähneet tuolla porukalla toisiamme varmaan 10 vuoteeen, me jotka n. 20 vuotta sitten tanssimme viikonloppuisin yhdessä Kallen pöydillä. Tapaaminen on iso juttu ja pitkäaikaista ystävyyttä juhlitaan varmasti tilaisuuden vaatimalla ilolla.

Vaikka lehdet ovat putoilleet jo puista tovin, ei lakastumisen merkkejä näy pikkujouluvaatteissa. Pitkät hihat, kukkakuosit, ja yli polven helmat pitävät talvellakin lämpimänä, eikä paljasta pintaa näytetä liikaa.

Olen pöyristynyt siitä, miten pikkujoulumuoti on nykyisin suoraan Miss bikinikisoista. Pikkujoulumallistoissa on mm. paljettisia mikrosortseja!! Haloo, eivätkö sortsit kuulu kesään, siinä missä bikinitkin??!!  Peräänkuulutan ihmiset TYYLIÄ!

3 viikon kuluttua nähdään tytöt. Puss.

Oletteko te viettäneet jo pikkujouluja? Firman tai ystävien kanssa? Miten pukeuduit?

Tip tap tip tap

torstai 26. marraskuuta 2015

Kinttupolut jakoi mainioita marraskuun selätysvinkkejä meille, käykäähän lukemassa.

Tiesittehän, että tuleva viikonloppu on yksi vilkkaimpia pikkujouluviikonloppuja?  Pikkujoulut ovat siinä mielessä vaarallisia juhlia, että niissä on (liian) helppo mokailla. Ja kun kerran mokaat, olet auttamattomasti poissa työpaikan "inside"-piireistä ja urakehityskin tyssää sitten siihen.

Koska tarvitsette varmasti pikkujouluvinkkejäni, jakelen niitä teille. Ohjeitani kannattaa kuunnella, koska kirjoitan vain erittäin korkealaatuisia ja omintakeisia ajatuksia.

Vinkit pikkujouluihin:

1. laittaudu kunnolla, mutta älä laita päälle minihametta tai turkoosia luomiväriä. Ai miksikö? Et halua näyttää itänaapurin naiselta, joka pitää aina liian lyhyitä minihameita, meikkaa turkoosilla luomivärillä, käyttää liian korkeita piikkareita ja voimakasta hajuvettä
2. tasokkaat tukevat alusasut peittävät vartalon virheet (näitä saa Lidlistä)
3. vaikka sinulla olisi mitä näyttää, sitä ei tarvitse näyttää työkavereille (ellet halua ylennystä, tällöin voit harjottaa avonaisen kaula-aukon lupailevaa sormeilua.). Mutta noin niin kuin muutoin, unohda eroottinen napapaita tms paljaan pinnan näyttäminen!
4. lotraa kohtuudella. Posken lepuuttaminen saniteettitilojen viileää posliinia vasten myöhemmin illasta ei ole mukavaa. Kenellekään.
5. istu hiljaa ja vaiti sivussa, maleksi muista etäämmällä, älä puhu liikaa kenellekään, vastaa yksisanaisesti jos sinulta jotain kysytään, ei sinun juttujasi kukaan kuitenkaan jaksa kuunnella. Hymyile vain nätisti ja salaperäisesti. Muista tämä!
6. ei liian korkeita korkoja. Alkoholi ja piikkarit tottumattomissa jaloissa ovat tappava yhdistelmä.
7. älä mene jatkoille vaan lähde tyylikkäästi kohtuullisen aikaisin (klo 1) kotiin snakarin kautta
8. älä juo väkeviä.  Jos viina on ilmaista, juo kaksin käsin.
9. älä villiinny tai tanssi, ellet osaa oikeasti tanssia. Hytkyminen on eri asia kuin tanssi. Pikkujouluissa otetaan usein valokuvia, jotka julkaistaan henkilöstölehdessä.
10. varo miehiä, jotka käyttävät voimasta after shavea, koska heillä on jotakin peitettävää.
11. riehakasta iltaa ja have superfun!

Ollos hyvä! Toivottavasti tästä oli taas apua – ja tietysti olikin!

Mitäs tällä hetkellä sydämellä?

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

- olen hyväksynyt sen, että voimavarani ovat tällä hetkellä rajalliset ja se on kuulkaas vapauttanut ihan kauheasti energiaa -  hyväksyminen on siis the juttu. Miksi ihmeessä pitäisi yrittää olla pirteä, jos ei ole?? Miksi ei voi vain antaa itsensä olla se,  mitä nyt on? Jos ei halua askarrella joulukoristeita, väkerrellä hyasintteja hah, virkata patalappuja tai puristella mustapäitä, niin ei tarvitse.
-  entä sitten se, että tekee mieli koko ajan hiilareita; pastaa ja leipää. Antaa senkin tulla vaan, ihan reilusti. Pitääkö aina tapella kaikkea vastaan? Ei, hyväksy jo hyvä ihminen. :)
- marraskuu, pimeys ja sielu huutaa valoa. Olen huomannut, että kun jouluvalot ripustaa ympäri taloa (done!!) sekä sytyttää mahdollisimman ison kynttiläarmeijan pöydille ja antaa niiden välkkyä kaiket illat, se helpottaa edes vähän.
- keveys ja huumori. Olen alkanut katsoa kepeitä tai hauskoja klassikkoelokuvia Netflixiltä. Kuka muistaa lähes unohdetun klassikon Cluelessin (ja pääosaesittäjä Alicia Silverstonen), katsoin sen eilen. Clueless on täydellinen elokuva, josta tulee aidon voimaantunut olo. Elokuvan salaisuus on elokuvan päähenkilö Cher, joka on nuori nainen vailla minkäänlaista angstia, hän on Marilyn vailla neurooseja, söpöliini, joka ei ole vamppi eikä uhri. Hän on nykymaailman kukka, joka on huolettoman tyytyväinen itseensä. Niin raikasta! Kenellä tulee mieleen naistenleffa, jossa pääähenkilö on täysin tyytyväinen itseensä? Mulla ei tule mieleen kovinkaan montaa....noh ehkä toinen lempielokuvani Amelie?

Nyt ei muuta sydämellä, aamutoimet kutsuvat.
Voimaannuttakaa itseänne - omalla tavallanne!!
http://ahappytuesday.tumblr.com/
Tällä naisella on homma hanskassa. Hän hymyilee ja ottaa rennosti. 
Ps. päivän kappale Kygon ihana "Nothing left"

I like cancelled plans....

tiistai 24. marraskuuta 2015

"I like cancelled plans. And empty bookstores. I like rainy days and thunderstorms. And quiet coffee shops. I like messy beds and over-worn pajamas. Most of all, I like the small joys that a simple life brings."

  Unknown (via wordsnquotes)
Kuvat http://ahappytuesday.tumblr.com/


Weekly Report

maanantai 23. marraskuuta 2015

 Viikon varrelta poimittua:

- exän veli sekä hänen kihlattunsa, jotka veivät kuopuksen katsomaan Hifk-tappara matsia (kirjoitin tapparan pienellä vahingossa tarkoituksella :)). Parhautta.
- rakas isäni, joka selkänikamiaan, vetovoimanlakeja uhmaten vaihtoi sekä tyttärensä autoon talvirenkaat että vaihtoi auton palaneen lampun. Super parhautta! Kiitos, You rock, isi ja enemmänkin.
- äidin kanssa vietetty laatuaika. Äidit ovat tärkeitä siitä johtuen tai ehkä siitä huolimatta, että me tyttäret muistutamme heitä. Kiitos.
- kuuntelin joululauluja - KYLLÄ!
- äitiyden kultareunainen onnistumishetki ja highlight, josta jokainen äiti olisi ylpeä. Kuopus, joka on hetkellisesti vihainen isälleen, soittaa mulle itkien, pyytää minua soittamaan isälle ja sanomaan, että riita pitää sopia. Kun äiti ei käyttäydy toivotulla tavalla, vaan pyytää lasta sopimaan asian itse isän kanssa, äiti palkitaan t-viestillä, jossa lukee lyhyesti ja ytimekkäästi "mulkku!". Hulluinta on se, että poika ei edes tiennyt mitä "termi" tarkoittaa, ja se hänelle myöhemmin selvennetiin by Mama Sutkautuksia. Äityden huippuhetkiä ovat tällaiset hetket, ehdottomasti!      
- sellainen once in a lifetime "romanttinen komedia" -tyyppinen tilanne (siis ainakin mulle- koska harvemmin istun kahviloissa koska siihen EI ole aikaa). Sitä istuu kahvilassa ja sun katse tavoittaa ohi kulkevan söden miehen, ja silmämme  kohtaavat. Mies kääntää vaistomaisesti katseen pois minusta ja niin minäkin, vain ottaaksemme pian uuden katsekontaktin. Siinä sitten hetken aikaa katsomme toisiiimme, molemmat hymyilevät leveästi ja lämmin kutkutteleva olo leviää muhun...ja mies lipuu pois ja jatkaa kävelyään vielä kerran kääntyen minua katsomaan hymyillen. Ja sitten hän on mennyt. Mutta miten ihana pikkuhetki!? Hassua, miten pienestä sitä voi tulla hyvälle tuulelle.

Kokeilin takkia, jota EN ostanut (mutta kiva oli) merkki M&S

Kasvispizza pelastaa ruuanlaitolta- KYLLÄ söin


Kortti joka lähti eteenpäin

Valoa tulevaan viikkoon - enää kuukausi jouluun! Oho!
Oletko jo ostanut joululahjoja? Mulla on jemmassa muutama, lähinnä lapsille. :)

Viikon ajatus:  Ilo pitää meidät elossa. Iloa pitäisi vaalia, pitää siitä kiinni! Ilo on valo surussa, ilo on toivo.

Kaikki elämän varrella tulevat kokemukset ovat lahjoja.

lauantai 21. marraskuuta 2015

Jos ei ole liikaa omia sanoja, onneksi voi nojautua viisaimpien - esim lempiguruni - sanoihin: 

” Meille on annettu tunteet jotta voisimme kasvaa. Tunteet ovat energiaa, tunne opettaa, miten voit suhtautua rakastavammin itseesi ja läheisiisi. Tunteita työstämällä pimeyden voi poistaa omasta sisimmästä. Meissä kaikissa on pimeyttä, sisällämme on siemeniä sekä hyvään että pahaan. Onneksi voimme valita sen, mitä itsessämme ruokimme."


”Kaikki elämän varrella tulevat kokemukset ovat lahjoja. Ne hurjimmatkin. Kaikesta voi oppia. Mikään elämässä ei mene hukkaan tai ole turhaa. Kun tapahtumia tarkastelee tästä näkökulmasta, elämästä tulee täyteläistä ja antoisaa ei enää niin kivuliasta.”


"Vaalikaa hyviä asioita elämässänne. Valitkaa lähipiiriinne ihmisiä joiden kanssa on turvallista ja mukava olla. Se tuntuu myönteisenä energiana koko kehossa. Olkaa avoimena kaikille rakkauden täyttämille suhteille. Sielunkumppanin voi kohdata niin ihmisessä kuin eläimessä, aikuisessa tai lapsessa.”


"Kuvittele itsesi täysin rauhalliseksi keskellä pahinta aamuruuhkaa. Kuvittele pysyväsi tyynenä, vaikka työnantajasi on moittinut sinua koko päivän. Mitä jos vihan ja ärtyneisyyden sijaan elämäsi sisältäisi lämpimiä ihmissuhteita ja yhteenkuuluvuuden tunnetta? Mitä jos elämässäsi vallitsisi emotionaalinen vapaus?"

Judith Orloff

Puss!



Like mother like son

torstai 19. marraskuuta 2015

Äitinsä poika. Kuitenkin korostaisin, että elämme erittäin kiireisiä aikoja, laukku/reppu ei ole prioriteetti numero uno ja ei se ole aina niin justiinsa. :)


Elämän tarkoitus on tulla omaksi itsekseen

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Kiitos kultainen Tuula haasteesta.

Näitä haasteitahan on ihan mahtava lukea - mutta joskus niihin vastaaminen on nimensä mukaisesti haastavaa, varsinkin jos haaste on aihepiireiltään hiukan painavampaa asiaa kuin diipadaapa vappuserpenttiini :). Vappuserpentiini on niin paljon kevyempää ja höttöisempää........;)

Mutta vastattua tuli kumminkin - ja vastaukset olivat mitä olivat :)!

1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?
Tänään olen kiitollinen kirjoittamisesta, terveydestä (no mitä nyt päässä välillä viiraa), toimeentulosta, läsnäolon taidosta (viime aikoina erityisesti), omista kultaisista ja äänekkäistä pojista (joita rakastan ihan kybällä), luonnosta, syksyn pimeydestä, yöunista (niitä on onneksi jo ollut), mahtavasta perheestä, maailman parhaista ystävistä, ja rakkaudesta, jota elämässäni onneksi on.

2. Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi jos pystyisit?
Hmm...Uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Olen tehnyt myös vääriä päätöksiä elämässäni, eikä elämä ole aina ollut helppoa. Vaikka asiat eivät tosiaankaan ole aina menneet putkeen, en myönnä katuvani ratkaisuja. Minun oli tarkoitus elää ne tilanteet ja ratkaisut. Elämässä koettu kärsimys pitivät sisällään jotain suurta, ilman noita tapahtumia en olisi tässä juuri nyt, sellaisena kuin olen.

Yksi elämäni suurimpia pettymyksiä oli ero poikien isästä, mutta jollain hullulla tavalla ajattelen, että niinkin oli tarkoitus käydä. Uskon hyvin vahvasti, että jotkut asiat ja ihmiset kuuluu kohdata. Ei siksi, että ne tai he kuuluisivat aina osaksi elämää. Vaan siksi, että ymmärtäisi jotain itsestäan. Siksi, että ehkä osaisi seuraavalla kerralla valita oikein. Siksi, että vahvistuisi ja kasvaisi ihmisenä.

Sen olen myös oppinut kantapään kautta, että mikään maailmassa ei ole täysin kontrollissa, mikään ei ole koskaan varmaa. Ei edes silloin kun asiat näyttävät varmoilta. Ehkä se elämän epävarmuus on juuri se "juttu". Koskaan ei tiedä mitä mahtavaa tänään voi tapahtua!! Elämä kannattaa ottaa vastaan juuri sellaisena kuin se on.

3. Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus?
Tätä olen miettinyt monta kertaa, ovathan aivoni aikamoinen miettimiskone. Uskon, että elämässä tarkoitus on tehdä hyvää itselleen ja muille. Uskon, että elämässä tarkoitus on oppia muiden ihmisten huomioonottamista ja empatiaa. Ja se, miten kauniisti kohtelee toisia ihmisiä (ja itseään), kertoo jotain suuruudestasi. Uskon, että on tärkeää tehdä maailmasta parempi paikka, opettaa lapsilleen erityisesti niistä asioista, joita on itse oivaltanut (eikä toistaa aikaisempien sukupolvien virheitä).

Ehkä tämä ajatus tiivistää kuitenkin kaiken, mitä ajattelen:

Luulin, että maailmassa pitää suorittaa tekoja, mutta täällä olikin kyse vain siitä, tulisin omaksi itsekseni. Ihan pienenä saatoin vielä muistaa tämän, mutta sitten ajatus karkasi minulta. Vielä vaikeampaa on ollut tajuta se, että elämästä on tarkoitus nauttia
-Maria Holm-


Haasteen säännöt:

The Starlight Blogger Award is to highlight and promote Inspiring Bloggers.
Here are the rules for the Starlight Blogger Award:
1. Thank the giver and link their Blog to your post. 
2. Answer the 3 questions given to you. 
3. Please Pass the award on to 6 or more other Bloggers of your choice and let them know that they have been nominated by you. 
4. Include the logo of the award in a post or on your Blog please never alter the logo and never change the rules.

Haastan:

Aidon ja kultaisen Helmen  

Aidon, rakkaan ystävän  Pinkin - jolta en ota vastaan EI vastausta (hah!!)

Kultaisen, päämäärätietoisen Suvin

Sporttisen idolini Priitan

Valoa viikkoon, ja hei tarttukaa haasteeseeen, jos suinkin vain inspiroidutte :)

Weekly Report

maanantai 16. marraskuuta 2015

Koska elämässäni tapahtuu hyvin vähän tällä hetkellä, aika vähän on teille raportoitavaa. Toisaalta ehkä hyvä niin! Elämässäni on ollut kausia, jolloin on tapahtunut vähän liikaakin....

En oikeastaan tehnyt mitään "ihmeellistä" tai "eksoottista" mutta useinhan ne melko tavalliset jutut ovat niitä tärkeitä ja erityisiä. Kauniit ja hyvät hetket on tärkeää huomata ja ne kannattaa tallentaa muistiin. Tiukasti.
 

Viikon highlightseja olivat:

- Lepo. Lepäsin kaiken liikenevän ajan.

- Treffit Pinkin kanssa Ikeassa. Joimme kahvia, söimme herkkuja ja vaihdoimme (tulenpolttavia) kuulumisia. Virkistyin! 


- Kuopuksen hoilotus. Kuopus laulaa kotona jatkuvasti "Sata salamaa" tai Anna Puun "Illanpilaaja" tai "Säännöt Rakkaudelle". Mahtavuutta! Pojalla on ilmiömäinen taito oppia laulujen sanat huippunopeasti.

- Katsoin elokuvan Wild- Villi vaellus. Olin jo aiemmin lukenut Cheryl Strayedin Wild kirjan ja tykkäsin elokuvastakin, vaikka kirja OLI ehdottomasti parempi, niin kuin aika usein tuppaa menemään. Reese Witherspoon tekee muuten oikein hyvän roolityön leffassa, ja vaikka elokuva ei ollut mikään elokuvahistorian kirkkain helmi, se on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Jollakin hassulla tavalla samaistun elokuvan päähenkilöön. Tuntuu, että tällä hetkellä kannan harteillani yhtä painavaa taakkaa kuin Reese tuossa elokuvassa tekee....Kevyempiä kantamuksia odotellessa.... 
Kuva Villi Vaellus elokuvasta

Cheryl Strayed



- Poikien olotilat vaihtelivat lutupekoista nyrkkitappeluihin, mutta kyllä ne ehdottomasti olivat aika ihania tapauksia - äitiinsä tulleita, heh.

- Ruoka oli kasvispainotteista. Tein mm ison kattilallisen porkkanasosekeittoa ja valmiit pinaattilätyt olivat kovassa huudossa myös.

VIIKON ARTIKKELI: 10 Things That Women Over Thirty Are Too Damn Old For 

VIIKON K-pää: Gwen Stefanin ex-aviomies, joka petti Gweniä 3 vuotta vaimon silmien alla     
Piipahtelin paljon netissä siellä täällä. Löysin tämän ihanan tuntemattomaksi jääneen naisen kuvan pinterestistä. Olkoon hän ensi viikon pukeutumisinspiraationi: raitapaita yhdistettyna harmaaseen (villa)takkiin - raikasta! 

Kevyitä askelia viikkoonne.
https://www.pinterest.com/pin/362821313709486509/

Koska olen sen arvoinen

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Tänään tarvitsin kauneutta maailmaan.

Vihainen. Avuton. Sanaton.

lauantai 14. marraskuuta 2015

Pariisin uutisten edessä sitä on vain niin surullinen. Vihainen. Avuton. Sanaton.
Tänään sytytin kynttilöitä Pariisin uhrien muistolle ja omaisten tueksi ja mietin elämää. Millaisessa maailmassa sitä oikein elää? Millaisessa maailmassa omat lapset elävät, sitten kun minusta aika jättää?

Rutistin tänään poikia erityiskovaa ja ajattelin, että toivoa on aina. Ja meitä eläviä yhdistää, että meillä on aina mahdollisuus toimia- yhdessä.

Ja jos todellisuus ei ole toiveittemme mukainen voimme piirtää/tehdä (ainakin mielen perukoille) aarrekartan, jonne sijoitamme henkisen perheemme, (vielä tällä hetkellä) saavuttamattomat unelmat, toiveet ja kaipuut.

Hektinen arki voi painaa päälle, mutta se ei voi päättää keitä me olemme.

Mikä on tärkeintä, että meillä on AINA mielessämme aarrekartta siitä, kuka/millainen minä oikeasti olen ja mitä minä elämältä toivon. Siitä ajatuksesta ei saa koskaaan päästää irti. Ei koskaan, koska se voi kompassin tavoin johdattaa meitä kohti todellista minäämme.

Tänään aarrekartassani lukee "olen loistava tyyppi ja elämä ON seikkailu".

Halaus, toivoa ja kynttilänvaloa,
Elisa

Relax and trust.

perjantai 13. marraskuuta 2015

Sometimes we get what we want right away.
At other times , we wonder if our desires​ will ever be fullfilled.
We will be fullfilled in the best way possible and as quickly as possible. But some things take time. Sometimes, we have lessons to learn firs, lessons that prepare us so we can accept the good we deserve. Things are being worked out in us, and in others. Blocks in us are being removed.
A solid foundation is being laid.
Be patient. Relax and trust. Let go. Then, let go some more. Good things are planned for us. We will receive them at the first available moment. We will have all our heart longs for.
Relax and trust.





Olkoon niin, että asiat ovat kesken tai puolitiessä.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Kaikki on viime aikoina ollut hyvin epäselvää. Päivät ja olo ovat olleet sateisia, ja tunteet niin monimutkaisia, ettei niitä ole osannut pukea sanoiksi edes itselleen, saati läheisilleen tai tuntemattomille. Olen yrittänyt ymmärtää asioita ja itseäni ja miettinyt kuinka tästä eteenpäin?

Koko vuoden olen tehnyt paljon paljon töitä, minulle uusia töitä. Töitä, jotka eivät tekemällä lopu, eivät vaikka kuinka pinnistelisi ja ponnistelisi. Tiedän, että olen tehnyt työni hyvin, mutta sitten sitä löytää itsensä tilanteessa, josta ei tiedä mitä pitäisi ajatella. Sitä olisi halunnut olla vielä enemmän ja tehdä vielä enemmän...niin absurdia kuin se onkin, koska se ei kertakaikkiaan olisi ollut mahdollista, koska on tehnyt parhaansa! Tietysti ymmärrän, että konkarit nojautuvat omaan ammattitaitoonsa ja kokemukseensa, ja keltanokat hapuilevat vielä ja vasta opettelevat priorisointia. You live, you learn.

Olen miettinyt myös sitä, että vuosi on ollut ääripäiden vuosi, sävel on kulkenut harmoniasta täydelliseen sekamelskaan.  Vuoden aikana olen pala palalta tavoittanut taas omaa itseäni, sitä Elisaa, joka pohjimmiltaan olen. Sitä, joka on positiivinen, näkee asiat valoisasti auringon valolla sävytettynä. Sitä, joka on herkkä ja empaattinen. Sitä, joka on joskus vähän kuriton ja itsepäinen – vähän niin kuin villikukkanen pellonojassa. Sitä, joka on joskus kovaääninen palosireeni, mutta parempihan sitä on tuulettaa tunteitaan, kun pakastaa niitä sisäänsä.

Sitä, joka tuntee arvonsa vaikkei se aina ole niin yksioikoista, koska elämä keikauttelee meitä kaikkia aina säännöllisesti.  On paljon, mistä olen kiitollinen, mutta myös paljon, mitä en vieläkään ymmärrä. Ehkä kaikkea ei kuitenkaan tarvitse ymmärtää, juuri nyt. Olkoon niin, että asiat ovat kesken tai puolitiessä. Ehkä elämässä on aikoja, jolloin asioiden pitää olla hetken ajan kesken. Ja kun asiat ja tunteet muhii tarpeeksi kauan, tulee joku kaunis päivä ja juuri silloin sitä ymmärtää miksi asioden piti mennä juuri näin.  

Ps. pahoitteluni siitä, että kommentointini laahaa, I'm coming there. Kiitos kuitenkin kun kommentoitte ja olette.

Weekly Report

maanantai 9. marraskuuta 2015

Iloa väsy- viikkoon ovat tuoneet:

- hyvät leffat netflixiltä, Ylen Silta ja MTV:n Broadchurch

- teekuppi ystävän kera (ok, ystävä joi kahvia)

- lapset jotka ovat varustettu huumorilla. Äitinsä lapsia. Löysivät tässä yksi päivä mun korkkarit ja tepastelivat/hihittivät niillä kekkuloidessaan. Joinakin päivinä lapset ovat ilopillereitä ja toisina sitten eivät...

- Hiilarit. Vararavinnon tarve on näinä pimeinä aikoina todellista. Tällä hetkellä rakastan Lidlin Ciabatta leipää (ja pastaa). Olen epämuodikkuuden huipentuma tässä hiilarittomien ihmisten maailmassa, mutten välitä.

- Rakkaus. Rakkaus on ollut aina olennainen osa minua, vaikka tällä hetkellä elänkin ilman romanttista rakkautta ja vaikka rakkaus on (ollut) joskus passareiden takana. Tällä hetkellä ystävyys- ja perherakkaus on mulle vain jotain SUPERtärkeää.

- Hyvä ruoka, parempi mieli. Isänpäiväateria rakkaiden ympäröimänä. K. ylitti taas kerran itsensä; kukkakaalikeitto ja pestotäytetty kalkkunafilee uunijuureksineen olivat suussa sulavia. Kiitos.

-   Ensitreffit alttarilla -vauva. Söpö uutinen!











Hyvää hotellipäivää mulle

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Perjantai oli nenäpäivä, tänään on isänpäivä (onnea rakas isä, pian nähdään) mutta eilen oli myös hyvin hyvin tärkeä päivä; ns hotellipäivä. Päivä, jota olin odottanut kuin kuuta nousevaa.

Ja kappas. Välillä pitää matkata niin kauas kuin omaan sänkyyn, tavoittaakseen itseään.

Ai mitäkö eilen tein? Leikin, että asun hotellissa kokonaisen päivän ajan.

Nukuin klo 10 saakka (!!!), jonka jälkeen pukeuduin valkoiseen aamutakkiin ja nautin aamiaisen omassa tyynyillä vuoratussa sängyssä. Nautiskelin kiireettömästi paahtoleipää ja tujua kahvia, luin hesaria.

Laitoin puhelimen äänettömälle. Katsoin nyyhkyleffan Minun Afrikkani ja itkin silmät päästäni.
Join vihreää teetä ja Pepsi Maxia vuorotellen. Söin pakastepizzaa, koska hotellissa ei todellakaan joudu itse tekemään ruokaa. Olisin halunnut jalkahieronnan mutta valitettavasti vapaaehtoisia ei löytynyt (ehkä ensi kerralla?). Luin Jenny Belitz-Henrikssonin Sisäinen voima- kirjaa.

Hotellileikin loppu: Päivän päätteeksi oivalsin, että jos minulla on jokin tärkeä tehtävä tässä maailmassa, niin ainakin se, että pidän itsestäni parasta huolta. Sillä kukaan muu ei minusta pidä huolta, ainakaan yhtä hyvin kuin minä itse.

Ihanaa isänpäivää kaikille, erityisesti omalle isälleni.

Ps Suosittelen hotellileikkiä kaikille väsyneille.

https://www.pinterest.com/pin/115123334199340854/

Kun Chicago kuoli

lauantai 7. marraskuuta 2015

Niin parhautta tämä oma lempikappaleeni. Tämä oli lapsuuden/nuoruuden biisi, jota on tanssittu n. 100 krt kamujen kanssa erityisesti Kallessa. Oi nuoruus, oi hulluus!

Pitäisi olla parempi ja pitäisi olla voimakkaampi.

perjantai 6. marraskuuta 2015

Elämä viime kuukausina ollut pelkkää matalalentoa ja kyllähän se jossain näkyy, ihminen kun ei ole kone. 
Olen tuntenut oloni erityisesti tällä viikolla pieneksi, heikoksi ja vaikka toistan itseäni väsyneeksi (kyllä, tiedän että todellakin alan toistaa itseäni ja blogista on hyvää vauhtia tulossa väsymys- ja valitusblogi), koti on kuin hävityksen partaalla, pyykkikori pursuu yli äyräiden, kotitöitä riittää, valmisruuat on kohta testattu laidasta laitaan.

Koska kirottu aivoni ei koskaan pysähdy, en voi lopettaa pohtimista ja miettimistä, ajatustyöni on ollut ylikierroksilla ihan yhtä lailla kuin minäkin. Olen aika varma, että ongelmani on se, että EN VIIMEISEEN ASTI USKALLA/HALUA OLLA HEIKKO. Yritän jaksaa ja tsempata, ja toisaalta haluaisin päästää irti, antaa itseni olla väsynyt ja kertakaikkiaan vain levätä. Välillähän se on niin, että väsyneenä kannattaa kammeta itsensä ihmisten ilmoille tai urheilemaan (koska SIITÄ saa energiaa) ja välillä lepo on vain ainoa oikea vaihtoehto. Luulen, että ikä tuo kokemusta siitä, milloin sitä (sisimmässään) tietää eron noiden kahden välillä.



Minähän olen aina ollut hyvä antamaan armoa yliempaattisuudessani kaikille, paitsi itselleni. Koska se armo ja rakkaus, joka on filosofiani ydin, ei tietenkään kosketa minua itseäni. Minun pitäisi olla parempi, ehtiä/tehdä enemmän ja olla voimakkaampi.

Onnea tms on se, että tänä viikonloppuna mulla on kalenteri tyhjä (isänpäivää lukuunottamatta) ja aion pyhittää sen itselleni. En usko, että teen kovinkaan paljon. Jokainen solu mussa huutaa rauhaa, hiljaisuutta ja lepoa. Koska universumi on ihan välillä ihan paras, sitä joskus voi saada JUURI sitä mitä tilaa :)


Tiedän sydämessäni, että vahvuus on jo minussa.  Haluan olla se urheaksi kiillotettu itseni versio, jonka puen jakkuun, punaisiin huuliin ja jonka haluan näyttää muille ihmisille. Ja sisimässäni tiedän, että jokainen hetki on tärkeä, ja jokainen hetki vie eteenpäin. 
Tämä päivä on jo eteenpäin.

Ihanaa viikonloppua, rakastakaa itseänne!

#LikeAGirl

torstai 5. marraskuuta 2015



ps. katsomisen arvoinen.

Tuiki tuiki tähtönen

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Nythän on niin, että ei ole tuikututtanut. Ei sitten yhtään. Mikään ei ole niin kaukana musta kuin tuikkiminen, valo tai säihke. Tai omavaloisuus.

Tuntuu, että mulla ei ole mitään annettavaa kenellekään, ajatus ei juokse. Kuljen sekä hidastettuna että sokkona edes ja taakse, sivulle- omaa suuntaani etsien. Yritän olla energinen/viisas/ topakka äiti- onnistuen siinä korkeintaan keskinkertaisesti.

Olen päättänyt keskittyä tähän hetkeen ja asioihin, jotka ovat hyvin. Olen päättänyt harjotella  armollisuutta itseä kohtaan. Olen päättänyt hyväksyä kurjat /mustat tunteet  ja ymmärtää, että ne ovat vain tunteita. Että niillä on tarkoituksensa, ja ne menevät ohi ja vievät eteenpäin.

 
Kyllä tämä tästä ja se siitä. Lupaan. Koska, niin se elämä vain menee. Asiat järjestyvät ja koskaan ei luovuteta. 

Joten säihkykää te minunkin puolestani, jooko?! Minä jatkan näissä pähkäilyissäni ja suunnan etsinnöissäni.

Tyhjiöstä kuiskailee, ELisa

Weekly Report

maanantai 2. marraskuuta 2015

Viikko oli raskas kuin ylitse pursuava kivireki, mutta valoisaa ja kaunistakin oli - niin kuin aina, kun oikein tarkasti katsoo.


VIIKON HULLUTUS: Ostin Lindexin -70% alesta Holly & Whyten puuvillajakun, joka oli - täysin kaikkia todennäköisyyksien lakeja vastaan - väriltään ORANSSI. Jostain syystä mä en ole omistanut koko elämäni aikana mitään oranssia - no ok ehkä tukan hetkellisesti kerran nuoruudenhullutuksen johdosta. :)....

Sitten selvisi syy. Netin mukaan (ja se on aina oikeassa) "oranssi on yhtä hymyä ja iloa. Eloisana ja seurallisena se aivan houkuttelee vieraanvaraisuuteen ja leikkimielisyyteen. Sanotaan, että oranssi on tunteiden ja älyn tasapainottaja, joka tuo meissä esiin halun palvella toinen toistamme. Monissa uskonnoissa oranssia pidetään pyhänä värinä ja auringon symbolina, se on kuin elinvoiman ja innostuneisuuden perikuva. Jos rakastat oranssia, rakastat elämää!"

Alitajuisesti tarvitsen kaikkea tuota elämääni. :)

VIIKON FAMILY REUNION: Sunnuntainen Pyhäinpäivä-ateria äitini luona. Meininki oli just niin rento niin kuin aina tällä porukalla, äiti oli kultainen, ruoka maittavaa, meno riehakasta (lasten riehunnan johdosta makuuhuoneenovi siirtyi pois paikoiltaan.) Don't ask about details. Taitavat siskokset ja kätevät emännät: ELisa ja Suppe saivat oven takaisin paikoilleen. Kiitos Mamma emännöimisestä!

VIIKON ARTIKKELI: täällä. Lue oikeasti- todella FIKSUA. Niin totta tämä: "I was given one piece of advice that really changed me. It was during a stress-management training course, when my instructor said, "Jo, you know, someone, somewhere, out there right now, thinks you're a shit. And there's nothing you can do about it."

Talk about blunt. I laughed out loud. But I can't tell you how liberating it's been for me. Whenever I'm feeling sick with worry about what people really think of me, I remember this and exhale. Other people's opinions are so largely out of our control.

VIIKON LAINAUS/SANONTA: "This too shall pass" by Pinkki. Viisas nainen.

VIIKON KULINARISTINEN highlight: Paistetut kanafileet ja rosmariini/valkosipuli/oliiviöljy:llä maustetut uunijuurekset. Lapset (rajoittuneita/nirsoja kun ovat) söivät pelkkiä rosmariiniperunoita ja mä "sain" parempia herkkuja porkkanaa, lanttua, punajuurta, paprikaa - NAMS.

VIIKON KAPPALE: Hieno video ja jotenkin niin koskettava biisi.  

VIIKON ONNISTUMINEN: Tein maailman herkullisinta porkkanasosekeittoa - ohje mainiolta "NAINELTA TALOSSA". Toi ruohosipulituorejuuston maku on just sopivan mieto ja pehmeä keittoon, se pehmeä maku on JUURI se juttu. Keitto on oikeasti taivaallista lasten(kin) mielestä!

VIIKON YSTÄVÄ: Näitä oli niin monta. Kiitollisena....kaikki tapaamiset tekivät masulle ja sielulle hyvää.

VIIKON TUNNETILA: Väsynyt.

Valoa kohti kuitenkin mennään- tavalla tai toisella! Valoisaa marraskuuta!

How you treat people ultimately tells all

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

"No matter how educated, talented, rich or cool you believe you are, how you treat people ultimately tells all."

  (via awkwarddly)


Back to Top