Omanarvontuntoinen Joy

lauantai 30. tammikuuta 2016

Jos jollain saralla olen aktivoitunut, niin elokuvien saralla alkuvuodesta. (Harmillisesti urheiluaktivoituminen odotuttaa itseään.) 

Välillä nainen tarvitsee toisten vahvojen naisten tarinoita elämäänsä ja tällä siis viittaan itseeni. Rakastan elokuvia, jossa nainen pääsee vaikeuksien kautta voittoon. Voi kuullostaa hassulta, mutta minä osaan eläytyä päähenkilön suurimpaaan onnen hetkeen erittäin hyvin - mulle on ihan sama onko onnistuminen minun vai päähenkilön :) Vain sillä on väliä, että tunnen miltä onnistuminen tuntuu!!

Elokuva Joy on viimeiseen minuuttiin saakka Jennifer Lawrencen elokuva, hän säteilee kuin kirkkain tähti siinä. Joy ei ole kuitenkaan täydellinen elokuva, se on hiukan liian pitkä ja epätasainen mutta ehdottomasti hyvän tuulen elokuva - ja mikä parasta omanarvontunnon - elokuva, melkein aikuisten satu. Ja siksi todellakin näkemisen arvoinen.

Erikoismaininta Diane Laddille Joyn isoäitinä sekä Joyn isän noita-akkamaiselle tyttöystävälle  Isabella Rossellinille, josta tulee Joy tärkein sijoittaja.

Puss, iloa ja hyvää fiilistä lauantaihin!

 "The ordinary meets the extraordinary”: Jennifer Lawrence in David O Russell's Joy

Löysin taas uuden kesämekon

perjantai 29. tammikuuta 2016

Koska tämä hulluus loppuu?
Kuinka monta kesämekkoa nainen tarvitsee ;)?

No kesähän on jo kulman takana. On on!

Puss ja valoisaa viikonloppua!



Päivän viisi parasta

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

- Niska, joka toipuu hitaasti mutta varmasti. Vähän kyllä harmittaa, etten ole päässyt Muutos100 valmennuksen treeneihin :(  
- Juuri hankitut liput maanmainion teatterikerhon kanssa Ritva Oksasen Näyttelijätär- näytelmään. Myös KOM-teatterin uusin kiinnostaisi!
- Herkullinen kesäkurpitsavuoka, nyt kun yritän vähentää pastan käyttöä (vaikeaa koska olen edellisessä elämässä ollut varmasti italialainen, ja rakastan tulisesti pastaa). Maistui muuten erityisen taivaalliselta paukkupakkasella viime viikolla!
sitruunarucolapastaresepti, jota aion pian kokeilla.
- Itsestä tykkääminen, koska en ole ollut viime aikoina itseni paras kaveri.  Tässä maailmassa ei ole ketään täysin samoilla geeneillä, taidoilla ja lahjoilla varustettua tyyppiä kuin minä – juuri siksi sitä pitää juhlia kuin kunnon megabileitä konsanaan. Tähän liittyy kiinteästi myös  itsestä HUOLTA pitäminen ja kropan kuunteleminen, jota en näköjään vieläkään hanskaa, vaikka vuosia olen asiaa harjoitellut. Noh, babysteps, elämä on opettelua!




Päivän kappale, koska tänään tarvitsen erityisen vahvaa musiikkia ja kahvia:


Kevätterkuin, Elisa (kyllä, kevättä on jo ilmassa, on on!!)

Weekly Report

maanantai 25. tammikuuta 2016

Viikko oli hyytävän kylmä, ja suoraan sanottuna aloin saada tarpeekseni näistä 25 asteen pakkasista. Joku raja sentään! Haaveilin kesästä, lämmöstä ja kesämekoista. Suunnittelin jonkinlaista sulattamisprojektia lumikinoksia vastaan, mutta homma jäi ajatuksen asteelle.

Esikoinen sairasti koko viikon, reppana ja loppuviikosta aloin minäkin niiskuttaa. Sinnittelin koko viikon silti töissä koska onneksi exä pystyi jäämään kotiin poikaa hoivaamaan. Perjantai-illasta mulle nousi kuume ja oli pakko hyväksyä, että NYT oli aika levätä. Kuopus oli ainoa terve ja nyt pitää koputtaa puuta, että näin pysyy. Onneksi poika on oma-toiminen ja mm. lähti kavereidensa kanssa luistelemaan, välillä niin iloitsen, että pojat ovat jo noin isoja!

Launtaina niksautin vielä kaiken lisäksi niskani, enkä pystynyt kääntämään päätä ollenkaan. Pienikin pään kääntäminen aiheutti viiltavän kivun. Kävin lääkärissä, napsin Burana 600 ja sirdaludia ja yritin pitää jonkinlaista jöötä kotona. Siinä kun vaakatasossa vietin paljon aikaani aloin miettiä, että koska en näköjään osaa kuunnella itseäni ehkä nämä kaikki fyysiset vaivat yrittävät saada mua pysähtymään? Siinä ne tosiaan onnistuivat.

Katselin elokuvan jos toisenkin, lueskelin siskolta saatuja naisten lehtiä. Sisko lapsineen tosiaan piipahti meillä sunnuntaina ja sain heidän iloisesta seurastaan piristysruiskeen. Ja sen lisäksi äiti toi mulle ihanan tulppaanikimpun, jotta kyllä mua hemmoteltiin. Lucky me, olen onnen tyttö.  



Tulevalle viikolle olen meidän kaikkien iloksi tilannut auringonpaistetta ja n. 5 astetta pakkasta. Minusta sellainen olisi oikein sopiva hyvitys viimeaikaisista lumisateista ja pakkasista. 

Hyvää viikkoa kaikille. Tervettä sellaista :)!!

Ingrid Bergman omin sanoin

lauantai 23. tammikuuta 2016


 

Flunssa tuli meille vieraaksi. Ensin sairasti esikoinen, jonka kuume kesti 4 päivää,  sitten alkoi oma kurkkuni olla kuin kaktus ja nokka vuotaa. Eilen alkoi kuume. Kun on sairasvuoteella, ja voimat vähissä, ihmisen ainoa tehtävä on hoitaa ja helliä itseään, varsinkin jos kukaan muu ei ole hellimässä. Oikein mietin tietoisesti MIKÄ MUA PIRISTÄISI ja päädyin siihen, että joku super hyvä leffa! Käsiini etsiytyi Makuunissa (irtokarkkien kera)  Ingrid Bergmanista tehty dokkari, Ingrid Bergman: Omin sanoin.

Ingrid Bergman (1915–1982) on yksi Ruotsin lukemattomista elokuvan ystäville kautta maailman antamista lahjoista. Olen lukenut Ingridin elämänkerran nuoruudessani jo varmasti ainakin 3 krt ja nyt oli ilo nähdä hänestä tehty dokumentti. Onneksemme Ingrid Bergman piti päiväkirjaa ja kuvasi paljon, minkä vuoksi meillä on juuri tämä dokkari katseltavana. Elokuvantekijä Stig Björkman tuo Bergmanin neljä lasta, Pia, Roberto, Ingrid ja Isabella Rossellinin kertomaan muistojaan äidistään mutta tarinan runkona ovat kuitenkin Ingrid Bergmanin omat aidot päiväkirjamerkinnät ja Ingridin kuvaamat yksityiset kotivideot.

Ingridin lasten haastattelut ovat harvinaisen (ja miellyttävän) suorapuheisia - ja se juuri on  dokumentin suola, kuinka raikasta! Liian usein dokumentit sisältävät yletöntä megalomaanista palvontaa ja ylistystä ilman kritiikkiä dokumentin kohteesta, mutta nyt avoimuudesta saa nauttia suuri yleisö. Dokumentti ei ole kiiltokuva, eikä se  keskity Ingridin uran kohokohtiin,  vaan hänen omiin sanoihin,  yksityisiin kotivideoihin ja lasten haastatteluihin. Tällaisia dokumentteja haluisin katsoa useamminkin.

Millaisen kuvan Ingridistä sitten saa dokumentin perusteella?  Yllättäen ja riemullisesti hyvin inhimillisen. Ingrid  rakasti uraansa näyttelijänä, ja että hän näki paljon vaivaa unelmansa täyttämisessä.  Hänelle ura oli hyvin hyvin tärkeä, ja se näkyi hänen lastensa elämässä, ura ajoi kerta toisensa jälkeen lasten edelle. Ingrid ei ollut perinteinen äiti ja silti hän oli vahva, herkkä, inhimillinen ja luonnollinen, välitön, aito ja teeskentelemätön.

"Ingrid Bergman omin sanoin" on pienisuuri, AITO elokuva elokuva legendasta, ja vaikka hänessä oli puutteita (niin kuin meissä kaikissa) hän oli uskomattoman vahva nainen, ja totta mooses dokumentin ja juhlimisen arvoinen!

Return of muotikoordinaatori Elisa

perjantai 22. tammikuuta 2016

Maanmainio Helmi vinkkasi blogissaan hempeästä pastellivillatakista, jonka johdosta talviunilla ollut muotikoordinaattorinne heräsi ...ainakin hetkeksi! Näissä arktisissa ääriolosuhteissa ja pakkaskeleissä muotikoordinaattorit nukkuvat megalomaanisesti, eivätkä itse asiassa astu ulos ulko-ovesta kuin pakolla (koska ulkona voi vaikka liukastua). He pukeutuvat erittäin epäaistikkaasti henkkamaukan virttyneisiin flanelisiin Snoopy-pyjamiin ja villasukkiin, eivätkä todellakaan ratsasta muodin aallon harjalla.

Mutta se selityksistä, nyt olen hereillä ja sain inspiraation kirjoittaa, kiitos Helmen.
Kevät ja pastellit, ne ovat aina yhtä ihania! Suloinen pastelli tekee kevään ja kaikki talven aikana käytetyt mustat ja harmaat rytkyt pitää heittää vintille. Tämä on MÄÄRÄYS!

Jos sinulla ei ole vielä kevätvaatteita, on aika OSTAA niitä. Tämäkin on määräys!

Hempeät sävyt ovat hurmanneet muodissa keväisin jo iät ja ajat, eikä suuren maailman trendille näy loppua. Etenkin jäinen pastellinsininen on väri, johon kannattaa panostaa. Herkkiä baby blue -paitoja on näkynyt esim H&M kevät katalogissa röyhelöllä höystettynä. Tykkään!
http://www.hm.com/fi/inspiration/fashion/ladies/feminine-expression#slide-4

Kiva pastellinen takki on myös aivan MUST- juttu.
Kuva Mango


Pehmeän pumpulimainen sävymaailma korostaa jo itsessään naisellisuutta, ja huomatkaa miten kivat taskut takissa on, ja niitä 2 kappaletta!!  Ei siis ole pakko välttis ottaa veskaa mukaan, jos ei haluu.

Ja tukka, sekin pitää olla pastellin värinen. Anna Puukin sen tietää.


Nyt minua alkoi unettaa, joten on lopeteltava. Palataan keväämmällä asiaan!

Pomottelevin terkuin
Elisa

Päivän viisi parasta

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

- Puolinaisen vinkkaama hyvän mielen taidoista kirjoitettu Maaretta Tukiaisen kirja, joka kuullostaa erittäin lupaavalta. Kirjastosta varattu pling! Kuuntele myös Suomipop ja Maaretta Tukiaisen haastattelu NÄILLÄ VINKEILLÄ ARJESTASI TULEE POSITIIVISEMPI! Kiitos Puolis vinkistä.
- Hakaniemen kauppahallin kupeessa sijaitseva Metro Fast Food ja sen falafelit, jotka ovat muuten valittu Helsingin parhaiksi. Nam.
- Koukussa sarja, jonka löysin YLE Areenasta vasta nyt. Matti myöhänen tässäkin :)
- Itku.  Siis oikeasti, se auttoi mua tällä viikolla. Ihmisten pitäisi itkeä enemmän. Puhdistavaa ja avartavaa touhua.
- Alelöytö,  joka teki pelkällä kauneudellaan olon jotenkin erityisen iloiseksi ja toivekkaaksi. Kuvaa seuraa myöhemmin...

Parhautta keski-viikkoon!


Weekly Report

maanantai 18. tammikuuta 2016

Viikko oli hankala ja energiatasoni olivat vähissä. Olin myös turhautunut muutamaan asiaan, minkä johdosta mustat pilvet leijailivat pääni päällä, vieden niitä vähiäkin energioita....

Ei kovin fiksua, tuo asioiden märehtiminen.  Minulla on aina ollut optimistisen luonteeni vastapainoksi taipumus melankoliaan, enkä ole pitänyt sitä välttämättä huonona asiana. Minusta omassa alakulossa kieriskely on silloin tällöin terapeuttista ja jopa inspiroivaa. Joskus melankolialle on kuitenkin sanottava EI, ihan vain itsensä (ja läheistensä) takia; on otettava itseään niskasta kiinni ja vaikka raivosiivottava ja raivolenkitettävä itseään/lapsiaan....
Kun v-taa myös pinkki huulipuna ja huivi voivat auttaa (VÄHÄN!!)

Tällä viikolla

Upeat mehujäät, joissa sisällä appelsiinin viipaleita :D


- löysin 20 vahvistavaa sanontaa naisille -lukemisen arvoista!
- luettuani Hesarin NYT-liitteen ja kreikkalaisen ravintolan Zorbaksen  -arvion, päätin että HALUAN päästä pian syömään Brahen kentän laidalle Zorbakseen. Viime kerrasta on varmaan 3 vuotta ja ruoka oli tuolloin taivaallista.
- otin muutamana päivänä päikkärit
- ostin Mavalan kirkkaan sinisen kynsilakan ja tein loistavia -70% löytöjä alesta
- tein Eeva Kolun reseptillä ihanaa Mustapapu-juuressalaattia. Super hyvää!!
- näin rakkaita ystäviä sunnuntaina Cafe Esplanadessa hyvän aamiaisen merkeissä, samalla toimin myös riidan selvittäjänä ;)
- kävin leffassa yksin
- tein kuopuksen kanssa mehujäätä (hauskat muotit löytyivät Tigeristä)
- kestin poikien kiukuttelut suht hyvin - hyvä minä!
- tein maailman onnistuineinta Pasta Bolognesea ja sain hyvä äiti pisteitä, plop plop. Hyvästi hiilariton elämä!
- join viiniä- hyvästi viinitön elämä ja söin karkkia - hyvästi karkiton elämä ;) ja päätin että TÄYSI KIELTÄTYMINEN kaikesta kivasta ei ole mun juttu

Kyllä!

Kun olin nuori ja vieläkin hullumpi

Joskus käy niin, että sitä siivoaa laatikoitaan ja unohtuu lukemaan vanhoja päiväkirjojaan vuodelta 1998 ja huomaa, että onneksi elämä on mennyt eteenpäin, onneksi ei enää ole niin sinisilmäinen ja eikä enää antaisi helmiä sioille.

Tapailin v.1998 erästä miestä, joka oli aluksi se deittailusuhteemme kiinnostuneempi ja innostuneempi osapuoli, hän soitteli tai t-viesteili enemmän. Minähän olen (kai) tainnut olla usein hitaasti lämpiävää tyyppiä, mikä on mahdollisesti ollut defenssiä. Jotenkin siinä sitten kuitenkin kävi niin, että aloin ihastua tuohon mieheen kunnolla ja aloin näyttää hänelle tunteitani. Sain myös loistavan idean ja lähetin esim. hänen kultaiselle noutajalleen Tessalle postitse kirjekuoressa koiransuklaita ja (omasta mielestäni) hauskan Ressu-kortin huumorintajuisine teksteineen, ja odotin että mies (ja koira) olisivat olleet hauskasta yllätyksestä haltioissaan. Mutta ei, miehestä ei kuulunut mitään, ei kiitosta, ei mitään, ei vaikka laitoin hänelle t viestejä jossa kysyin oliko koira jo syönyt koko koiransuklaapussin? Ikään kuin mies olisi pelästynyt, kun vihdoin osoitin käyttäytymiselläni kiintymystä ja välittämistä.
peanuts.wikia.com

Epätietoisuus oli kamalaa, sydän itki ja olin muutenkin ihmeissäni; monen viikon (muistaakseni muutaman kuukauden) tapailu, puhelinsoitot ja yhtäkkiä kaikki päättyi kuin seinään. Lohduttauduin pitkillä terapiapuheluilla ystävieni kanssa, jotka olivat yhtä ihmeissään. ”Kyllä rakkaus esiasteineen on ihmeellinen”, totesi viisas ystäväni, ”jos sitä nyt joku pännii tai vaivaa niin soittaisi hyvä mies ja kakistaisi ulos, niin pääsisitte tilanteessa eteenpäin”.

Sitten viikon kuluttua mies lähetti  t-viestin jossa luki (älykkäästi): ”Have a nice day.” Siitä kaksi viikkoa hän soitti kännissä ja kysyi mitä minulle kuuluu? Siitä n 1 kk kuulin että hän oli palannut ex-tyttöystävänsä luokse ja he olivat menossa naimisiin. (Siihen päättyi ”rakkaustarinamme”.)

Itse asiassa mies teki palveluksen minulle, näin jälkikäteen ajatellen. Suhteen jatkuminen olisi ollut ajanhaaskausta, sen tiedän nyt.

Loistavaa on myös huomata, että enää ei sietäisi moista käytöstä, jos mies ei soita/vastaa viesteihin - sen voi heivata mäkeen ilman viikkojen odottelua.

Kun universumi ei tunnu parhaalta kaverilta

perjantai 15. tammikuuta 2016

Huh mikä viikko. Vi-ttaa, olo on väsy, uuvahtanut suorastaan pyörtyisä, eikä viikonloppu tule hetkeäkään liian aikaisin. En haluaisi dramatisoida, mutta universumi ei todellakaan tänään(kään) tunnu parhaalta kaveriltani, niin kuin sen pitäisi. Haluan työpäivän jälkeen kömpiä suoraan sänkyyn, syödä vaahtokarkkeja, nukkua pumpulissa ja saada paijauksia.

Eilen suhailin ja liukastelin ristiin rastiin Itä- Helsinkiä poikia harrastuksiin kuskaten, melkein ajoin kaksi kertaa toisen auton perään, murisin kuin ärjyvä karhu, jolloin esikoinen ohjeisti "relaa, älä nyt hermostu". Tunsin itseni pieneksi lapseksi, joka elää keski-ikäisen naisen ruumiissa.

Jos jotain positiivista, tänään on perjantai ja viikon paras päivä ja elo on liian lyhyt, että murisisi pitkiä aikoja putkeen.

Ei auta muuta kuin päättää, että tästä tulee super rentouttava ja ihana viikonloppu. Hupsista päätin juuri NYT niin. Universumi, ollaanko taas kavereita?

Armollista ja muutenkin leppoista viikonloppua just sulle toivottaa:
Elisa

Ps. Hyvää mieltä tuovat Madewellin inspiskuvat täältä.



Deittinumero 1 vuonna 2016

tiistai 12. tammikuuta 2016

Ei auta vaikka kuinka yrittäisi, alan epäillä etten osaa tätä deittailusysteemiä.  Kävin eilen piiitkästä aikaa yrittämässä. Turisin 2 h sokkkotreffeillä netistä löydetyn miehen kanssa, joka 1,5 viikon kirjoittelun perusteella vaikutti mukavalta.

Juttu ihan luisti. Oli hetkellisesti ihan HAUSKAAKIN, nauroimme muutaman kerrran samalle jutulle, mutta emme täysin olleet samalla aaltopituudella, suurta WAU-effektia en saanut. Arvomme vaikuttivat samansuuntaisilta, ja hänen hymynsä oli söpö. Mies oli horoskoopissa kalat, hyvin alalyyttinen ja pohdiskeleva- ja (ehkä jännityksen vuoksi) hän tykkäsi omasta äänestään. Minä taas puhun itsestäni enemmän vasta kun olen rentoutunut, ja siihen pisteeseen en päässyt. Jotenkin siinä kävi niin, että hänen juttujaan kuuntelin enemmän....

Koska olen kuitenkin tässä n 1 v sinkkuuden aikana hiffannut, ettei hyviä miehiä kasva puissa kovin runsaasti, sanoin treffien päätteeksi, että olisi kiva tavata uudestaan. Olen väsynyt pelaamaan pelejä ja koska mies oli mulle treffien päätteksi positiivinen kysymysmerkki, ajattelin, että parempi on nähdä uudestaan kuin heivata koko mies kokonaan pois.

Pettymys ja (hetkellinen) itsetunnon murskaantuminen olikin keskikokoinen, kun mies laittoi seuraavana päivän viestin:

"Kiitos mukavasta kahviseurasta eilen. Aika meni nopeaan ja seurasi oli kyllä miellyttävää. Kuvasi ovat kauniita, mutta kyllä sinuun kannattaa livenä tutustua - livetapaaminen vain entistään parantaa vaikutelmaa. Mutta kuules - vaikkakin olet mitä hurmaavin tyyppi, en itse syttynyt. Vika on mun päässä, en tiedä onko kyseessä vielä tämä kotoutuminen vai mikä... Olen pahoillani.
Toivotan sulle kaikkea hyvää elämään. "
http://ahappytuesday.tumblr.com/post/137130127301

Vaikka pettymys ei ollut megalomaanisen suuri, kyllähän "pakit" aina harmittavat. Vaikka "kiitos ei"-viesti olisi taiten kirjoitettu. Ne saavat sut taas miettimään jaksanko tätä uusien miesten tapaamista, kerta toisensa jälkeen. Se kirjoittelu, yhteydenpito, aktiivisuus - olen jotenkin hyvin väsynyt siihen vaikka aktiviisuuteni nettideittailun saralla on jo tällä hetkellä melko alhaista. Ja kuitenkin- kukaan mies ei tule mua kotoa hakemaan- eli jotta tapaisin miehiä, mun pitäisi olla ihmisten ilmoilla....

En tiedä. Taidan kaivaa kaapista jonkun vanhan deittailuoppaan.  Pieni kertaus on paikallaan. Sen verran on aikaa vierähtänyt siitä kun viimeksi on tullut deittailtua. Mitä kaikkea sitä hermostuksissaan höpöttää? Kannattaako 1. treffeillä olla avoin (niin kuin usein olen)? Miten suoria kysymyksiä kannattaa esittää? Ehkä yritän olla kainompi ja vienompi versio itsestäni...kai se tuolla jossain on, kun oikein kaivaa?

Tämä kaikki siis tässä vaiheessa kun on tammikuu ja miesten ajatusmaailma on minulle hyvin epäselkeä. Muutenhan miesten ajatusmaailma on tosi selkeä meikäläiselle...:D

We cannot change the cards we are dealt

We cannot change the cards we are dealt, just how we play the hand.
Randy Pausch




Kuvat http://ahappytuesday.tumblr.com/

RIP David

Weekly Report


Zaran ihana takki jossa on 3/4 hihat!! Not very practical!



Viikko oli hyvä. Viikolla


  • vein kirjoja kirjaston kierrätyspisteeseen
  • aloitin uuden päiväkirjan ja kirjoitin sinne valoisia ajatuksia ihan rehellisesti (eikä tarvinnut feikata)
  • tajusin, että on ihan mahtavaa, kun voi vaan luottaa maailmaan. Että kyllä kaikki menee juuri oikealla tavalla.
  • lakkasin punaiset kynnet - voimakeino number uno
  • tein paljon munakkaita (lemppari täytteeni on pinaatti- feta)
  • tapasin ihanan Leonidan, viime kerrasta taisi olla ainakin 1,5 v! Turisimme monta tuntia kevyttä ja painavaa asiaa- ja mikä ihaninta sain uskoa, boostia ja puhtia tulevaan. Leonida on oikeasti niin inspiroiva ja motivoiva ihminen! Olen niin kiitollinen, että blogimaailma on tupsauttanut hänetkin elämääni! 
  • otin lukulistalle uudestaan Leonidan suositteleman "Voimaa!!"- kirjan  (Antero Katajainen – Krisse Lipponen – Anneli Litovaara). Kirjan punainen lanka on pysähtyä tutkimaan omaan elämää ja miettiä millaista tarinaa sitä kertoo itsestään ja elämästä. Olemme kuitenkin pääasiassa vain itse vastuussa omasta elämästämme ja siitä, miten sitä tulkitsemme ja millaisia tarinoita siitä kerromme itsellemme ja muille. Kirjan keskeisenä ajatuksena on myös ratkaisukeskeinen ajattelutapa: pyritään ratkaisuihin, tavoitteiden ja päämäärien löytämiseen. Mahtava oivallus, jonka minä sain kirjasta oli erityisesti huomion suuntaaminen ONNISTUMISIIN ja VOIMANLÄHTEISIIN, niitä on meillä jokaisella, mutta jotenkin hassusti ne epäonnistumiset jäävät niin paljon helpommin muistijäljiksi meihin.  Kirja on siis ehdottomasti lukemisen arvoinen ja olen siitä uudestaan tohkeissani...melkein ylistän!! 
  • Lapseni täytti 11 vuotta. Kelatkaa, 11 vuotta!  Synttärilahjaksi hän sai hiukan euroja (pyynnöstä). Synttäriaamupalaksi tuo timattinen masterpiece halusi appelsiinin siivutettuna ja croisanteja. Juhlat olivat iloiset ja vauhdikkaat ja huh nyt ne ovat ohi :). 
Valoa viikkoon! 

Esikoinen 11v

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Esikoinen  täytti tänään 11 v.

Välillä on vaikea käsittää, että mulla on jo 11 vuotias poika. Esikoinen kasvaa henkisesti koko ajan ja tajuaa koko ajan enemmän kaikesta. On tosi energinen ja sporttinen (isänsä poika), erittäin lahjakas urheilija, ei ollenkaan sohvaperuna niin kuin äitinsä. Vaikka on jo (liian) usein ison pojan oloinen, onneksi osoittaa rakkauttaan mua kohtaan avoimesti, esim antamalla aamuhalin. Tai jos köllötellään sohvalla hän vaatiin rapsuttelua ja silittelyä, toki antaen sitä mullekin ehkä 1-2 minuuttia.

Hän vielä onneksi haluaa viettää aikaa kanssani, ihan vaan olemalla kotona. Usein katsotaan yhdessä leffoja, se on meidän yhteinen juttu. Ruotsalaiset tai brittidekkarit ovat suosittuja, mutta liian jänniä kohtia ei katsota, vaan laitetaan silmät kiinni tai piiloudutaan tyynyn taakse. Paljon hän tosin jo menee kavereiden kanssa, mutta selkeästi tarvitsee välillä lepopäiviä.

Pojan huumorintaju on parasta A luokkaa. Olen super iloinen siitä, että vaikka meillä välillä riidellään, karjutaan ja tuuletetaan, meidän kotimme ilmapiiri on hyvä, avoin ja huumori kukkii usein.

Halkean rakkaudesta tuon jätkän kanssa, josta on tullut aivan upea tyyppi.
Samassa paketissa viisautta, herkkyyttä (äitinsä poika) ja huumoria.
Kiitos kun olet, mussu.

Ps. Kiitos ihanille vieraille.
 


Päivän naurut

Mira Luoti

ja eilen ilmestynyt sinkku "Pinnan alla". Vau. Kotimainen musiikkivuosi 2016 alkaa vahvasti. Lisää tätä!

Päivän Pikku Myy transformaatio ja sitaatti

perjantai 8. tammikuuta 2016

Olen vakuuttunut, että musta on muotoutumassa Pikku Myy, muutos on progressiivinen  ja tätä nykyä ilmeinen. Parhautta tietenkin on, että alan näyttää Pikku Myyltä. Cosilta juuri saamani talvitakki tukee eittämättä pikkumyy-tyyliäni (ei haittaa, että takki palautui takaisin lähettäjälle.) Niin, ja kas kun vasta nyt huomasin että mulla ja Pikku Myyllä on paljon yhteistä.

  1. olemme molemmat sinkkuja
  2. pystyn allekirjoittamaan kaikki alla olevat Pikku Myy sitaatit, ne melkein voisivat olla minun suustani lausuttuja: 

"Kaksi karamellia lasketaan kai yhdeksi, jos ne ovat takertuneet toisiinsa?"  (Pikku Myy)

Omistaminen merkitsee vain huolia ja matkalaukkuja, joita joutuu raahaamaan mukanaan.
- Pikku Myy

"Jos minä löytäisin jostakin tarpeeksi pienen poikaystävän, olisin minäkin kevytkenkäinen" (Pikku Myy)

"Välistä täytyy olla vihoissaan, jok'ikisellä Nyytillä on oikeus suuttua.
Mutta Muumipappa on vihoissaan väärällä tavalla.
Hän ei puhalla mitään ulos, hän vetää kaiken sisään."
Pikku Myy

Ja vielä viimeisenä, tämäkin on mulle tuttua:

"Hän ei osaa suuttua," sanoi Pikku Myy "Se hänessä on vikana."

Olen isoissa päätöksissä super hyvä jahkaaja. Käännän kimuranteissa tilanteissa ja ristiriidoissa suuttumuksen usein itseeni päin, en toiseen osapuoleen, ja sehän johtaa hyvin helposti alakuloon. Mikä siinä on, että mun v-tus käyrän pitää nousta hyvin korkeisiin sfääreihin, ennen kuin olen valmis muutokseen? Noh, ehkä se on hyväkin puoli....ainakaan ei tee mitään hätiköityä. Tätä aihetta voisi analysoida enemmänkin....

Rentouttavaa ja muumimaista viikonloppua!

Päivän viisi parasta

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

- Pikkuleijonien eilinen voitto! Huikea matsi! Kiitos pojat kiitos! Hunajat ja pojat saunoo ja pedot on irti ja den glider in!!!!!
- Vapaapäivä, loppiainen, raivausta, rauhoittumista, tilaa keväälle ja valolle. Joulukoristeet on siirretty varastoon, ja se tuntuu tosi hyvältä. Tavaroiden karsimisessa ja elämän pelkistämisessä on jotain todella kiehtovaa!
- Aurinko ja valo, toi pakkanen voisi kyllä laskea!
- Kevätmallistot, joita olen katsellut jo sillä silmällä. Kauniista leikkauksista, hyvistä materiaaleista tunnetun Ida Sjöstedtin kevämallisto miellyttää silmääni kovastikin, vaikka yleensä en ole Laura Ashley tyylisten vaatteiden ystävä. Hiukan jäin kyllä hiukan kaipaamaan sellaista THE LUKSUSMUIJA asennetta, jossa suloisuus ja feminiinisyys on anarkiaa ja oman tilan ottamista – eikä vain... sievää..
- Esikoisen tämän viikkoiset 11 v. synttärit. Melkein itkettää, että mun pojasta on tullut jo noin iso!
http://www.vogue.com/fashion-shows/stockholm-spring-2016/ida-sjostedt/slideshow/collection#1




Valoa loppiaiseen!

Tää on niin mulle.......

tiistai 5. tammikuuta 2016

Joudun oikeasti tietoisesti muistuttamaan itselleni monta kertaa päivässä: HENGITÄ sisään ja ulos. Työt eivät tekemällä lopu, siis hengitä sisään ja ulos. 

Tsemppiä kaikille työpäivään! Kukkaniittyjä ja auringonnousuja mieliin!

http://confidentialonlinetherapist.tumblr.com/post/135154244280
Kuvat http://thatkindofwoman.tumblr.com/



Weekly Report - short version

maanantai 4. tammikuuta 2016

Viikko oli tasapainoilua terveellisen ja löllöttelyelämän välillä. Löllöttelyelämä voitti, mutta lauantaina aktivoiduin urheilun ja kevyemmän elämän saralla! Hurraa. Uusi elämä -totta tosiaan alkoi!! Esim. aamut aloitin ALKU-puurolla ja tuorepuristetulla appelsiinimehulla. Nam.

Viikon urheilut: Yksi punttiskäynti ja kaksi sauvakävelyä

Viikon löytö: H&M 100% villakangashattu 7 eur


Viikon salaatti: Kikherne-fetasalaatti, törkeän hyvää ja melko kevyttä (jätin oliivit pois, koska en niistä välitä)!

Viikon hupsutus: Villegallen versio Antti Tuiskun biisistä Peto on irti, jota saimme iloksemme kuulla Pikkuleijonien peleissä!  ”Aina kun mä taklaan, peto on irti”.

Viikon lätkämatsi: FIN-CAN. Yksi parhaista ja jännittävimmistä peleistä koskaan! Ei voi muuta sanoa. Onnea Pikkuleijonat! Ja Laine oli ilmiömäinen!

Viikon naurut: Erinomainen "vatulointi-uuden vuoden puhe" täällä.  Joonas Nordman on loistava Juha Sipilänä! LOL potenssiin 10!

Viikon kuumin Instatili: https://www.instagram.com/hotdudesreading/ (tsekkaa oikeasti!!)

Viikon ajatus: Voimiaan voi käyttää kahdella tavalla,
alas painamiseen tai ylös nostamiseen.

Valoisaa viikkoa, murut! Onneksi viikko on tynkä ;)

It's a promise

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

 Whatever makes my soul feel good in 2016, that’s what I’m chasing. 
Robert Tew (via deeplifequotes)
https://karmasama.files.wordpress.com/2015/07/3.jpg

Päättäväisen naisen viisi parasta

lauantai 2. tammikuuta 2016

- Keveys; lisää kasviksia ja hedelmiä, vähemmän hiilareita. Joo tuli taas puputettua loppuvuodesta. Kaiken sen pupelluksen jälkeen haluan keveyttä elämääni. Keveydellä en todellakaan tarkoita mitään ananaksen närvimistä tai kaalikeittodiettiä, vaan enemmän järkeviä valintoja arjessa. Koska mulla on kaksi urheilevaa ja kasvavaa poikaa, kotona syömämme ruoka on on tavallista kotiruokaa, mutta aion itse vähentää esim pastan ja leivän kulutusta. Vaikka pojat lappaavat (oikeasti!) isoja lautasia itselleen, mun ei tarvitse. Tahtoisinkin uskoa, että kun pidän arjen kunnossa ja elän tasaisen terveellisesti, viime vuonna kasvatetut persusrasvat lähtevät tässä omalla tahdillaan sitten litomaan niille teille mistä tulivatkin. Askel kerrallaan! Onneksi olen muutoksissa sellainen, että kun jotain päätän - sinne pääsen.
- Unelmat. Koska viime vuosi oli ihan hemmetin rankka ja olin sen aikana monta kertaa äärimmäisen uupunut, aion tänä vuonna keskittyä unelmiin ja niiden toteutukseen. Tuumasta toimeen ja ilokseni näen ensi viikolla rakkaan lifecouchkamuni. Olen varsin omatoiminen ihminen, mutta välillä on hyvä ottaa apua/viisaita neuvoja vastaan. Ihminen ei totta totisesti ole saari.
- Suunta. Ajattelen, että monet vastaantulevista asioista (varsinkin niistä kurjista) kasvattavat meitä. Ne parantavat itsetuntemusta. Auttavat ymmärtämään, millainen oikeasti on ja mitä toivoo elämältä. Lopulta ne muovaavat vähitellen johonkin suuntaan. Olen totta totisesti pisteessä, jossa etsin uutta suuntaa, ja jonkinasteista kurssinkorjausta tarvitaan varmasti monessakin asiassa, asia joka saa mut samaan aikaan jännittyneeksi tai iloiseksi. En ole välttämässä tekemässä mitään suuria päätöksiä näin ensalkuun, mutta haluan tehdä pieniä, erilaisia valintoja elämässäni kuin aikaisemmin, jokta ehkä vievät mua jonnekin - oikeaan suuntaan. Koskaan ei tiedä mitä on nurkan takana :D
- Alkoholin pois jättäminen ja tipaton tammikuu. Kaikki ystäväni tietävät, että olen kesäisin kuivan skumpan ja talvisin täyteläisen punaviinin rakastaja- hyvä juoma on yksi elämän nautintoja. Olen kuitenkin alkanut miettiä voisiko olla elämää ilman alkoholia tai ainakin sitä olisi mielenkiintoista kokeilla. Eeva Kolun sanoja lainaten:  "Lopetin hiljattain alkoholin juomisen, koska olin utelias näkemään, mitä saisin aikaan jos nukkuisin yöni hyvin ja heräisin joka aamu kirkkaalla mielellä. Voin jo nyt lyhyen ajan jälkeen todeta, että viini, niin paljon kuin sitä rakastankin, vei aika paljon tilaa. Kun pää on skarppi lauantaiaamunakin, sinne mahtuu enemmän ideoita." Haluan kokeilla alkoholitonta elämää ainakin tammikuun ajan.
https://www.pinterest.com/pin/399413060682847407/

Do di.  Päivän -tai oikeammin kuukauden- viisi parasta. Tästä on hyvä alkaa.
Vuosi 2016 tervetuloa - sinusta tulee varmasti huikea, jännittävä ja onnellinen. Ja ehkä minusta myös.

Aurinkoa lauantaihin, rakkaat.
https://www.pinterest.com/pin/276689970829476885/


Back to Top