Weekly Report

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Viikon teema oli koiruus, mitäpä sitä kieltämään. Opettelua, ihmettelyä, nauttimista, pissojen ja kakkojen keräämistä jne. Mutta ne parhaushetket: ne aamulenkit koiruuden kanssa, erityisesti viikonloppuna, kun aurinko oikein paistaa möllötti jo aamulenkillä. Oi autuutta.

Pojilla oli hiihtoloma, joten hekin saivat viettää ruhtinaallisen paljon aikaa uuden perheenjäsenen kanssa. Esikoisella oli ma-to lätkäleiri aina aamupäivisin ja kuopus oli omatoimisena sekä nautti isovanhempien seurasta. Myös poikien tukat parturoitiin uuteen uskoon.

Ostin kevätesikkoja ja tapoin ne 5 päivässä. Mikä siinä on, että kaikki vihreä kuolee käsiini alta aikayksikön? Koska  olen ylikastelulla tappanut LIIAN monta yksilöä, nykyisin kastelen hyvinkin niukalla otteella kasvejani. Ettei vain kävisi hassusti.
Ja sitten kukat kituu kuivuudessa ja LIIAN myöhään huomaan että kuolo on jo ne korjannut. Pöh. Luulisi, että tämän ikäisellä naisella olisi jo jonkinlaisia floristisia taitoja...

Iloa uuteen viikkoon!

PÄIVÄN AJATUS:
Elämä tarjoaa vain elämän. Ihminen
itse tarjoaa itsellensä kaiken muun.

-Liisa Sillanpää-Aho
Super cool kuva avec koiran pissapaperit

VIIKON AJATUS (Jennyn Sisäinen Voima kirjasta):


VIIKON KOIRUUS:





VIIKON ASUINSPIRAATIO:
Kuva Pinterest
VIIKON ILOUUTINEN:House of Cardsin 4.kausi alkaa Netflixissä 4.3. Jee!
VIIKON ILOUUTINEN2: Zaran nettikauppa avautuu meille suomalaisille, jee 16.3.

Mikä fiilis!

Päivän ajatus

  Chris Martin
(via psych-facts)

Kuvat http://ahappytuesday.tumblr.com/

Päin Puuta

perjantai 26. helmikuuta 2016

ei menty ainakaan eilen, koska olin Vuotalossa Anna Puun keikalla ystävän kanssa.

Ihan huikea, energisoiva ilta. Annan persoona ja herkkyys (yllättäen hänkin on herkkis- tämä totuus oli sekä aistittavissa että lipsahti suoraan hänen suustaan) sekä intiimi paikka; Vuotalo= täydellinen keikka. Voi pojat (vai pitäisikö sanoa tytöt), että me nautimme täysillä! Olenko muuten kertonut, että rakastan pieniä, intiimejä keikkapaikkoja kuten esim Tavastia? Suuret areenat eivät vaan ole mun juttu.

Mielestäni välittömät, hennot ja rehelliset laulajat (ja julkisuuden henkilöt) ovat harvassa mutta Anna Puu on ehdottomasti yksi sellainen! Mikä luonnonlapsimainen eläytymiskyky, jumalaisen kaunis lauluääni ja viehättävä persoona!

Ehkä noin 50 krt kylmät väreet menivät selkäpiitä pitkin ja vähintään muutaman kerran pistin merkille vuolaasti kyynelehtiviä naisia, ilmeisestikin Anna Puun sanoitukset koskettavat ihmisiä.

Anna Puun esiintyminen oli energistä, herkkää, iloista ja viihdyttävää. Illan suola oli myös Anna Puun haastattelu, jossa sivuttiin mm. levymyynnin vähenemistä (musiikki siirtyy yhä enemmän nettiin) ja artistin juuria/lapsuutta Outokummussa.  Suloisia olivat myös "välispiikit", jotka vaikuttivat aidon spontaaneilta. Aitouttahan minä aina arvostan.

Niin hyvä loppufiilis. Elämä on, musiikki on, parhaimmillaan just tätä.

Ps. Illan viimeinen biisi oli Mestaripiirros. Parhautta.

Päivän viisi parasta

torstai 25. helmikuuta 2016

- Luonnollisuus, joka voi tosin aluksi kirpaista :D. Poistatin teipppidennykset ja voi sitä raastavuutta ja alkujärkytyksen määrää. Omat hiukset tuntuvat niin ohuilta ja fletkuilta. Aivan kuin niitä olisi korkeintaan 1/3 volyymia entiseen verrattuna ja nekin vähät ovat suunnilleen yhtä elinvoimaisia, kuin 5 päivää kodissamme asuneet veltostuneet kevätesikot.  Ja silti-  hiukset tuntuvat ihan tarpeeksi hyviltä tismalleen tällaisina ja tuntuu mukavalta, että tukka on mun oma. 
- Hiihtoloma ja isovanhempien apu. Pojat ovat päässeet mm elokuviin ja (kulinarismin mekkaan eli) mäkkariin. Jee. Suurin osa ajasta tosin on mennyt koiran ihmettelyyn ja ihailuun. :D
- Tuulan kirjoittama koskettava teksti siitä, miten me voimme nostaa toisiamme, tsempata ja kannustaa tai vaihtoehtoisesti lytätä, väheksyä tai painaa alas. Me teemme itse valinnan.
- Sandron brunssi. Super herkullinen, mutta hiukan tyyris: 26 eur sis kuoharin.  Tarjolla oli mm. erilaisia kuskussalaatteja, eri kaaleista tehtyjä curryja, marinoituja kasviksia, paahdettuja punajuuria & vuohenjuustoa, erilaisia papuja sekä kolmenlaisia tahnoja: hummusta, jugurttityyppistä kastiketta sekä tomaattista soosia. Sivupöydältä sai leikata lämmintä - ihanan makuista - sahramileipää. Suosittelumme rennosta tunnelmasta ja herkullisista mauista!
- Lainaus Tiina Lymiltä ”Nauraminen on hengissä säilymisen edellytys”. Naulan kantaan.





Ystävän ihanat uudet kumpparit

Liruhan se on mutta se MUN OMA :) 






Koira nimeltä Kongo

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Ekat kuvat täältä kotoa. Me vaan kaiket päivät tuijotetaan ja ihaillaan koiraa, niin ja.....hänen nimekseen tuli Kongo ;).

Kongo on hurmaava, luonteeltaan rohkea tyypillinen russelin pentu, mutta ei mikään tuholaisen poikanen. Puuhailee paljon yksinään, mutta leikkii myös meidän kanssa paljon.  Ihanan "täyspäinen" tapaus tällaiseen epätäyspäiseen  perheeseen :) Ja sitä rakkauden määrää, minkä tuollainen pentu kotiin tuo, ei sitä voi sanoin kuvailla! Pojat ottavat vastuuta ja huolehtivat uudesta perheenjäsenestä liikuttavan paljon....saa nähdä kauanko tätä ihanuutta kestää ;)?

On pissannut tarpeensa heti alusta alkaen sanomalehdelle ja yöt ovat menneet kuin unelma. Onko tää totta? Näenkö unta? Voiko tää mennä näin ihanasti?
Duurisointuja päivään!

Koirahurmiossa,
Elisa

Koira-aiheiset GIF animaatiot ovat kauhean hauskoja

tiistai 23. helmikuuta 2016


(Koiran kanssa) suukottelu on parhautta!
Tästä on hyvää vauhtia tulossa koirablogi....

Weekly Report

maanantai 22. helmikuuta 2016

Aika kiva viikko takana, vaikka huoliakin/mietittävääkin oli.  Ja vitsi ulkona oli muutamana päivänä upeat ilmat! On se vaan ihmeellistä, miten aurinko ja vaikuttaa mielialaan, hyvien vibojen määrä kymmenkertaistuu!

Iloa tuotti myös THE koirulin tapaaminen ja päätös hänen hankinnastaan; kuuntelin intuitioani ja tuntui niin oikealta tuo päätös.


VIIKON LÖYTÖ oli YLE:n (ikivanha) sarja SYKE! Yllättävän huikea, herkullisia roolihahmoja ja erinomaista näyttelijätyötä! Erityisesti tykkään Tiina Lymin rooli-hahmosta, vaikka mulla tuli heti mieleen HBO:n Nurse Jackie - sen verran samantyyppisiä olivat roolihahmot.    

VIIKON BIISI on soinut viime aikoina paljon radiossa eli Sannin uusi single "Että mitähän vittua". Hmmm, joo vaikka suustani voi välillä päästä v-sana, en sitä viljele esim lasten edessä. Jotta tuli vain mieleen, olisiko sen v-sanan voinut korvata jollain toisella sanalla? Toisaalta musiikki ja laululyriikat eivät ehkä kuulu pyhäkoulua käyville nuorille....Ehkä.



VIIKON TEATTERIESITYS ja SYDÄNLIIKUTUS: Ritva Oksasen Näyttelijätär Stoassa. Koko teatterikerhon porukka tykkäsi kovasti, ja saimme skoolata upealle 70 v:lle teatterikerhon jäsenelle !

VIIKON AJATUS:



VIIKON RUOKA-ANNOS: Nainen Talossa-blogista inspiroituneena, lohisalaatti. :D Niin hyvää ja helppoa!

VIIKON INSPIS: Jumbon Stockalla



VIIKON MOTTO: Let's ride by Pinkki.

Lempeää hiihtolomaviikkoa!

Päivän kappale

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Kiitos Helmi, olin unohtanut miten ihana tämä Maija Vilkkumaan kappale on.

"Sun tiesi, ne päätyvät hyvään
kun hengität, hengitä syvään
sun tiesi, ne päätyvät hyvään
kun hengität, hengitä syvään."

Mun sydän....

lauantai 20. helmikuuta 2016

pursuaa iloa, rakkautta, laulua,  ja onnea. Ei tätä voi sanoin kuvailla. Tältä siis tuntuu, kun sydän laulaa ja unelmat toteutuu!!!!! Edellisestä kerrasta on jo tovi....

Tämmönen meille on tulossa. Happyhappyhappy ja oikeastaan sanat eivät riitä kertomaan. Rakkautta kaikille.






Eilen EN kyllä mieltäni pahoittanut............

perjantai 19. helmikuuta 2016

.....koska tapasin ex- tempore Pinkin; virkistävin tapaaminen pitkään aikaan. Kahvia litra, 100 kg ajatusten vaihtoa ja oikeesti 1 min max valokuvausta (ja noi muutamat hätäset näpsyt onnistui aikas hyvin).

Siihen päälle mm. puhelu maailman ihanimman Tuulan kanssa,  jonka lisäksi jotakin muutakin kivaa tapahtui, mutta siitä lisää myöhemmin.....Asiat rullaa eteenpäin.

Päivän suuri ilo oli myös ihana rakas työkamu, joka menetti työpaikkansa yt neuvotteluissa joulukuussa, mutta löysi super hyvän työpaikan tänään. Iloitsen!!! Hyviä asioita tapahtuu!

Puss ja ihanaa, ihmeellistä viikonloppua ihmeellisille tyypeille!


ISO M vol 2

torstai 18. helmikuuta 2016

Olen miettinyt jo pitkän aikaa avaanko aiheesta suuni.  En ymmärrä miksi, varsinkin kun miettii miten yleinen asia on. Tietenkin minäkin olisin voinut olla hiljaa, antaa teidän kaikkien ymmärtää että olin lopppuvuodesta vähän väsynyt, mutta jos on aina blogissaan toitottanut avoimuuden ja jakamisen perään, oli kaiketi jopa velvollisuus avata oma sanainen arkkunsa.

Koin masennuksen loppuvuodesta vuonna 2012, jolloin olin 2kk sairaslomalla. Vaativasta elämäntilanteesta (mm. erosta)  johtuen olin ollut pitkään todella kovilla. Olin suurimmaksi osaksi vastuussa lapsista, jonka lisäksi työskentelin esimiestehtävissä. Vaikka yritin tietoisesti kiinnittää huomiota hyvinvointiini, voimat alkoivat hiipua ja valo kadota elämästä. Muutos huonompaan tapahtui kuitenkin niin hitaasti ja vaivihkaa, etten tajunnut pysähtyä tai tehdä kunnollisia korjausliikkeitä. Kunnes kävi niin kuin usein masennuksessa käy, lopulta tulee stoppi - ahdistus, synkkyys painaa niin, ettei enää pääse sängystä tai jos pääsee, se on hemmetin vaikeaa. Hain apua työterveyshuollosta ja jäin sairaslomalle. Hitaasti mutta varmasti aloin toipua, sain tarvittavan lääkityksen ja kävin työpsykologilla juttelemassa. Aloin ulkoilla, liikkua, tehdä minulle iloa tuottavia asioita ja nähdä taas valoa elämässäni.

Vaikka kokemus kasvatti minua ja luulin saaneeni työkaluja jaksaa vaikeissakin tilanteissa jatkossa, en olisi uskonut, että olin melko samalla tavalla kuin aiemmin - kuin vaivihkaa- samassa tilanteessa viime vuoden lokakuun lopussa. Työssä oli ollut lähes koko vuoden hyvin hyvin stressaavaa, ihmisiä oli alati sairaslomilla; mikä aiheutti lisäpainetta, ainainen kiire oli arkipäivää, enkä (vielä)  hanskannut uutta työtäni (mistä koin huonommuutta). Kaiken sen lisäksi yritin olla hyvä äiti lapsille. Huomasin, etten ole oma (valoisa ja iloinen) itseni, oli paha olla, kävin ylikierroksilla koko ajan mm. tekemättömien töiden tähden ja lopussa ihan kaikesta, ja oli taas pakko myöntää, että en jaksa. Uupumus/masennus todettiin lokakuun lopulla 2015 ja jäin 2 kk sairaslomalle, taas kerran. Koin asiasta häpeää ja syyllisyyttä, ja myös heikkoutta. Toipumiskonstit olivat taas samat, nukuin 10 h yöunia, tein pitkiä kävelylenkkejä, kävin työpsykologilla, Voimat alkoivat lisääntyä. Pikku hiljaa jaksoin lukea, tehdä ruokaa, meikata, laittaa päälleni muuta kuin verkkarit (ok on ne edelleen usein päällä).

Mikä suomalaisessa yhteiskunnassa on pielessä, on se, että masennus on edelleen jotenkin häpeiltävä asia. Minä olen ainakin kokenut häpeää ja syyllisyyttä masennuksesta/uupumuksesta, ja koen että olisi ollut huomattavasti helpompaa kertoa omalle esimiehelle, että jalkani on poikki kuin, että olisin masentunut. Väitän myös, että vaikka masennus pääsääntöisesti ymmärretään, edelleen kuulee kommentteja, että "miksi et ryhdistäydy ja lähde lenkille!", "tuu vaan takas töihin" tai että "kannattaako tuosta nyt puhua, sä vaan leimaudut."
Kun ihminen lakkaa kehittymästä, hän lakkaa elämästä

Mitä sydämestäni toivoisin, on se, että masennus rinnastettaisiin muihin sairauksin.  Miksi masennus olisi muka erilainen sairaus kuin joku muu, ja miksi sitä pitäisi piilotella esim työelämässä? Miksi siitä ei muka parantuisi kun muistakin sairauksista voidaan parantua. En todellakaan väitä olevani terapeutti, mutta oman  kokemukseni kautta mielestäni pystynyt antamaan omille läheisille ajatuksia/vinkkejä heidän vaikeisiin elämäntilanteisiin. Monesti kaksi kuuntelevaa korvaa riittää ja joku, kenen kanssa pääsee yhdessä ratkaisemaan elämänongelmia.

Toipumiseni on hyvässä (?) (toivon mukaan) vauhdissa, ja olen taas kerran saanut työkaluja käsitellä omaa mieltä ja tunteita. Nyt kun olen päässyt asiassa eteenpäin, voin oikeasti sanoa että olen kiitollinen tästäkin kasvamisvaiheesta, koska monia asioita olisi muuten jäänyt tulevaisuuden-Elisan käsiteltäväksi.

Olen sitä mieltä, että kun ihminen lakkaa kehittymästä, hän lakkaa elämästä. Uskon, että minä omien "mörköjeni", herkkyyteni tai lapsuuden turvattomuuden vuoksi saan käsitellä näitä asioita loppuelämäni, mutta se on samalla positiivinen asia; samalla kehityn koko ajan. Yritän edelleen oppia armollisuutta itseäni kohtaan, mun ei tarvitse olla täydellinen. Koskaan en ole valmis, tämä on minun polkuni. Elämä ei ole maaliin pyrkimistä vaan matka, parhaimpina päivinä ihana sellainen.

Come What May

keskiviikko 17. helmikuuta 2016



Käynnistetään uusi päivä kofeiinin ja hyvän kappaleen voimin. Tykkään kappaleesta ja sen sanoista; annetaan asioiden tapahtua, minä rakastan sinua loppuun asti tapahtuipa mitä tahansa. Onkohan musta tulossa romantikko??

"Suddenly the world seems such a perfect place
Suddenly it moves with such a perfect grace
Suddenly my life doesn't seem such a waste
It all revolves around you
And there's no mountain too high
No river too wide
Sing out this song and I'll be there by your side
Storm clouds may gather,
And stars may collide
But I love you (I love you)
Until the end of time(until the end of time)

Come what may
Come what may
I will love you until my dying day"

Kevään coolein muotipostaus

tiistai 16. helmikuuta 2016

Kuvat blogista http://www.thefashionmedley.com/




Liehuva takki 

Tekoturkistakki
Tanskalaisbloggaaja ja stailisti Pernille Teisbaek Pariisin muotiviikoilla.


Tammi-helmikuu on Berliinin, Tukholman, Kööpenhaminan, Pariisin muotiviikkojen aikaa, kuten me (kaikki muotikoordinaattorit) tiedämme. Todellista maailmannaisen luukkia tässä jo alkaa kaivata pitkän ja kaamean talven jälkeen.

Jotta teidän tavallisten taallaajien on helpompi käsittää muodin uusimpia ja viimeisimpiä street-style virtauksia, poimin teille muotiviikkojen viisi onnistuneinta streetstylelookia ja vinkkiä, joilla saatte itsenne (edes vähän) katu-uskottavan näköiseksi.

1. Jättikokoiset hatut ns. Chunky Beaniet

Isot pipot ns. Chunky Beaniet ovat kuulkaas kuuminta hottia. Tiedän, että Chunky Beanie kuullostaa kuplavolkkarilta tai karvaiselta koirarodulta, mutta niitä nyt päähän ja äkkiä.

2. Liehuvat takit

Onhan se täysin Marsista (eikä venuksesta), että takkien pitää liuhua nyt jalan nilkassa saakka, mutta niin se vaan on, Olisi toivottavaa, että takin alla olisi sitten (paljon) muutakin vaatetusta, eli mistään vilauttelutakista ei ole nyt kyse.

Haluan kuitenkin muistuttaa, että jos on pakko vilautella, vilauttelussakin vähemmän on enemmän.

3. Cropatut eli lyhytlahkeiset farkut 

Juu, ihan kauheilta ne näyttävät, ja harvalle sopivat mutta OVAT KUUMINTA HOTTIA.

4. Bomber Jacket eli pilottitakki 

Kuka muistaa muuten nämä 80- luvulta, jolloin niitä piti ainakin meillä Kannelmäessa koulun cooleimmat pahat pojat :)? Juu, ja koska olin epäcool ja mulla oli silmälasit, en ollut niiden suosiossa.

En tiedä, olenko tulossa hulluksi, mutta jostain syystä tuo pusakkatakki ihan miellyttää silmää....?

Vinkkaisin muuten Bomber-takin + cocktail-asun yhdistelmää; kuulostaa erikoiselta, mutta juuri se on ajankohtainen hittiyhdistelmä. Etenkin koruttomat armeijanvihreät tai mustat nailontakit sopivat mainiosti yhteen kaikkien laskeutuvien mekkojen, pikkumustien tai huomiota herättävien painatusten kanssa. Näin voit stailata lookiasi  saaden samalla kaupungin päheimpien  kollien katseet kääntymään.

5. Tekoturkit
Mitä pitempi malli sen parempi!! Tekoturkikset näyttävät ja tuntuvat nykyään yllättävän aidoilta ja luonnollisilta ja materiaalina tekoturkis on lämmin ja tuntuu iholla miellyttävältä. Siskolleni lähetän tässä kohtaa terkkuja; laita se H&M tekotukki HETI päälle. Mars.

Olkaa hyvä, taasen kerran. Coolia kevättä!!
Mikä oli oma suosikkisi, jos yhden saa valita?

Weekly Report

maanantai 15. helmikuuta 2016

Hah melkein naurattaa, koska voisin kirjoittaa viikkoraporttiin miltei samaa tekstiä kuin viime viikolla. Viikko meni tosiaan lasten sairasteluun, ja oli täten aikamoisen raskassoutuinen. Olimme paljon (=melkein koko ajan) kotona, hoivasin kahta sairasta lasta, kiikutin niitä lääkäriin, nukuimme öisin huonosti tai valvoimme erinomaisesti - ihan miten sen haluaa ottaa. Katsoimme yhdessä (liikaa) leffoja, koti oli kaaokseessa, ja roskapussit lojuivat liian pitkään  eteisessä. Elämää siis elettiin!
Lauantaina sai käyttää aurinkolaseja!

Vaikka olotilani oli väsyisä ja omassakin vatsassa kiersi monena päivänä, onhan tuo vatsatauti onneksi aika pieni murhe kuitenkin. Siinä sohvalla torkkuvia pörröpäitä katsellessani mietin miten kaikki on kesken, epävarmaa, vain harvoin kontrollissa jos koskaan. Myös kiitollisuus siitä, että olen saanut kaksi noin ihmeellistä lasta nosti päätään;  ei se, että on lapsia joiden vatsatautia hoitaa, ole mikään itsestäänselvyys. Lapset ovat suuria lahjoja.

Pääasia oli, että pojat parantuivat ja pääsevät tähän viikkoon terveinä ja eläväisinä. Hip hurraa! Kyllä sitä (lasten)  terveyttä arvostaa ihan erilailla pitkäaikaisen sairastelun jälkeen.

VIIKON ILO: Saunoimme poikien kanssa pitkästä aikaa. Pistin merkille, että pojat ovat super puheliaita saunan lauteilla tuolla suomalaisuuden ylimässä pyhätössä. Ne keskustelut olivat parhautta! Eikä äiti voinut piiloutua kännykän taakse ;)

VIIKON ILO2: Sain 4 ihanaa ystävänpäiväkorttia ja ilahduin suuresti. Mikä ihaninta oli se, että niiden taakse oltiin raapustettu niin ihania sanoja, että sisälläni loisti näkymätön valo koko päivän. Kiitos elämälle ihanista ystävistä.

VIIKON PIRISTYS: Pääsin yhtenä aamuna tapaamaan ystävää IKEAAN, kun exä oli poikien kanssa. Olin ehkä vähintään 7. ellen 10. taivaassa; sämpylää, juustoa, kinkkua, kanamuna (keitettynä tai munakkaana), vaniljajugurttia, marjoja, ja puurolautanen. Juomaksi kahvia, appelsiinimehua höystettynä naistenjuttuilla. Avot!

VIIKON VOIMAANTUMINEN: Ostimme ystävän kanssa IKEASTA samanlaiset VOIMAANTUMIStaulut, joiden tarkoituksena on antaa meille energiaa ja uskoa unelmien toteutumiseeen!!  Happyhappy!

VIIKON IHMETYS: MIKSI?? Kyseessä on kaunis nainen, jonka kasvoilla ei enää näy ilmeet, rypyt, elämä ; siis mitään joka tekisi ihmisestä kauniin???

VIIKON HERKKUHETKI: Kävimme sunnuntaina äidin kanssa Kaaren La Familigiassa. Broileri, vuohenjuusto, viikuna Pizza oli taivaallista! Kiitos Mammalle seurasta.
Taasko teit sen Nicole?? Kuva Dailymail

VIIKON RESEPTI: Siskon vinkkaama Valion Panak Paneer. Ihan huippuhelppoa ja silti taivaallista.
Note to myself: ilmeisesti hyvä  ruoka toi väsyviikkoon erityisilahtumista ;)

Iloa, valoa ja rakkautta viikkoonne! Keskitytään hyvään!

Ihanaa Ystävänpäivää kaikille!

sunnuntai 14. helmikuuta 2016





Ei kukaan meistä kanna
tulta itsessään.
Ei kukaan omin voimin
loista hämärään.
Jos liekkiä ei ole,
ei ole kynttilää,
me loistamme kun toinen
meidät sytyttää.
-Anna-Mari Kaskinen-

Koska olen sen arvoinen

perjantai 12. helmikuuta 2016

Pojat lähtivät juuri isälleen. Tänään onkin suunnitelmissa pelkästään vain ainoastaan ultimate itsensä hemmottelua. Kasvonaamiota, ehkä sauna, vartalokuorinta, hyvä leffa, ihania herkkuja (ostin Lidlistä mm. jättikatkarapuja, nuudeleita, kasviksia ja itämaisia mausteita). Avot!

Koska olen sen arvoinen. Ja koska sinäkin olet, tee tänään hyvää itsellesi!  Kaikki se, mitä me voimme toisille antaa, lähtee omasta hyvinvoinnistamme. Siksi oma hyvinvointi on tai ainakin pitäisi olla prioriteettilistalla ensimmäisten joukossa.

"Minä riitän ja ansaitsen ihanan elämän."

Vaikka mulla onkin teille raportoitavaa Deitti Numero Kakkosesta, olen sitä mieltä, että tämän jo yli vuoden kestänyt yksinoloaika on ollut hyvinkin kasvattavaa. Se oivallus; ettei unelmien prinssi  tuo ikuista onnea. Että yökerhot ovat mulle ihan no-no tällä hetkellä, en vain jaksa niitä, elämässä on niin paljon muutakin. Että onni ja autuus eivät löydy koskaan toisesta ihmisestä. Ensin on oltava harmoniassa itsensä kanssa, ihan jo siksikin, että itsestä löytyvä onni on kaikkein kestävintä laatua. Se vaatii töitä, on epämukavaa mutta on ainoa tie. Sellaista onnea kukaan ei voi koskaan viedä pois.

Muutama lainaus Heli Thorénin ja Sara Karlssonin Ehjäksi - kertomus hyvästä erosta, jota voin lämpimästi suositella kaikille sinkuille, ei vain pelkästään eronneille:

”Alan ymmärtää, että pakenen itseäni pohtimalla miehiä. Tiedän, että olisi helpompi olla jonkun kanssa yhdessä. Voisin keskittyä alkuhuumaan, enkä olisi yksin, käymässä läpi tätä kaikkea.”

”Alan pikkuhiljaa uskoa, että oikea ihminen tulee elämääni, kun olen valmis. Hän ei löydy etsimällä yökerhosta, vaan törmään häneen silloin, kun huolettoman onnellisena ostan kioskista jäätelön ja istun puiston penkille nauttimaan. Hän tulee vastaan juuri sillä hetkellä, kun en mieti, että jonkun olisi nyt syytä tulla vastaan. Suhdetta ei tarvitse rakentaa, vaan se alkaa pakottomasti. Ja juuri sillä hetkellä, kun aika on oikea.”
Mä haluun ton! Not!

”Alan pikkuhiljaa oivaltaa, etten oikeasti tarvitse elämääni ketään. Uskallan jo yhä useammin ajatella, että minä riitän ja olen hyvä juuri näin. Minä riitän ja ansaitsen ihanan elämän. Minä. Oivallus tuntuu samaan aikaan voimaannuttavalta ja pelottavalta. Kukaan ei nikkaroikaan elämäni raameja puolestani, eikä ainakaan osaa maalata juuri oikeanlaista kuvaa niiden sisäpuolelle. Minun on itse tartuttava siveltimeen. Ja todella mietittävä, mitä elämältäni haluan. Kysyn itseltäni: jos voisin elää millaisessa elämässä tahansa, millainen elämäni olisi?”

”Jos asiat ovat sekaisin jollain hetkellä, ne ovat vain järjestymässä uudelleen. Pitkällä aikavälillä kaikki muuttuu aina paremmaksi.”

Valoisaa viikonloppua!!

Ps. Boldaukset omiani.

Nyt tekisi mieli kirkua

torstai 11. helmikuuta 2016

Kuopus on "uudelleen" sairaana. Lämpö nousi yöllä, puoli yötä taas valvottiin ja pian tästä lähdetään (taas) lääkäriä moikkaamaan. Siis MITVIT!? %&**$$ !!!!  Eikö tää tauti koskaan lopu?????

Mummoni sanoisi tähän: "Älä tyttö huoli, anna hevosen murehtia, sillä on iso pää." Niinhän se taitaa olla, mutta niin on mullakin.

Parempaa päivää teille muille, torstai oli kai toivoa täynnä!!?


Tervetuloa takaisin, tennarit

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Jos tästä viikosta pitäisi valita yksi KIVA asia, valitsisin tennarit. Tosiasia, että niitä VOI (ihan vaikka piruuttainkin) käyttää ilahduttaa joka kerta kun pistän ne jalkaan. Plussan puolelle pompahtaneista astelukemista huolimatta sade ja räntä on pitänyt ilman talvisena, joten pipoja ja villakangastakkeja ei tarvitse ihan hetkeen vielä pakata ullakolle.

Tai jos ne pakkaisi jo nyt, tulisiko kevät nopeammin??

Valoa päivään! Minä iloitsen myös siitä, että kuopus pääsi tänään kouluun 1,5 v sairastelun jälkeen.

Tennarit ja kuralammikko

Rakastaa niin, että taivas kadehtii

tiistai 9. helmikuuta 2016

Satuitteko lukemaan Zarkus Poussan muistokirjoituksen Hesarissa viime viikon tiistaina?
Minähän olen sen verran mummeli, että luen kuolinilmoitukset HS:ssa edelleen, erityisesti sunnuntaisin. En muista, milloin olisin nähnyt kauniimpaa muistokirjoitusta.

Muistokirjoitus perustuu Aulikki Oksasen runoon "Syvällä metsässä":
"rakastaa niin, että kiertyy
metsän kudoksiin,
orvokin tummaan satiiniin
ja metson mustaan loistoon,
rakastaa niin, että taivas kadehtii,
rakastaa juurilaan ja latvallaan,
rakastaa siivillään ja sarvillaan,
rakastaa niin, että suru sädehtii."
Koska olen tunteellinen nainen, itkin pitkään runon luettuani.
Joskus runo, elokuva tai kirja vaan kolahtaa, ja siitä tulee kuin oman sielun palanen. Näin kävin tämän runon kohdalla.
Voiko olla kauniimpaa sanojen käyttöä? "Rakastaa niin, että suru sädehtii..."

Ps. Boldaukset omiani.

Ps2. Runo Oksasen lausumana täällä

Weekly Report

maanantai 8. helmikuuta 2016

Olipahan viikko. No tulipa sekin koettu, mutta olisin voinut kyllä jättää väliin. Olin koko viikon muutamia kaupassa käyntejä lukuunottamatta 4 seinän sisällä pojan/poikien kanssa ja voin kyllä sanoa, että pää meinasi muutaman kerran poksahtaa.

Lääkärillä laukkaukset, terveysneuvontaan soitot, testeissä ravaaminen, yöllinen Lastenklinikka (jossa kauheat jonot mutta ihana palvelu), lapsen itku ja sydäntä särkevät kyselyt: "Äiti milloin tää loppuu?" Loppuuko tää kipu  koskaan?". Kaikki tämä tuli viime viikolla koettua.

Molempien tauti taitaa olla joku noroviruksen variaatio, ainakin seuraava noroviruksen kuvaus osuu kuin nenä päähän:
kouristavat vatsakivut ja pahoinvointi, joita seuraa oksentelu (check). Valtaosalla sairastuneista on myös ripulia, joka on yleensä lyhytkestoinen ja lievä (check). Osalla on myös lämpöilyä (check).
Jos jotain hyvääkin kuopus on jo hiukan paremmassa kunnossa, kun taas esikoinen on vielä taudin "alkuvaiheessa".

Viikon iloja olivat - näin kotijumin sattuessa - kaupassa esim cittarissa käynnit. Kaupassa piti käydä nautiskellen ja viipyillen, hypistellä Mavalan uusia pastellikynsilakkoja ja L'orealin superhyper mascaraa. Olin kuin huvimatkalla tai paratiisisaarella konsanaan. Jee.

VIIKON UUSI SARJA: Suomiversio Saturday Night Livesta. Olihan se ihan katsottava, hymyilin muutaman kerran.....mutta MIKSI joku hemmetin Renny Harlin piti siihen tuoda??? Kysyn vaan??

VIIKON SLOGAN JA VOI KIESUS : "Jaamme hyvää energiaa" Caruna. Oikeasti??

VIIKON HIMOTUS: Samujin Chunky  Beanie, mutta koska rahat ovat nyt vähissä H&M:n alerekin pipo ajoi melkein saman asian. :)

Chunky Beanie by SAmuji 


Chunky Beanie by H&M hinta 3 eur

Tragikoomista

lauantai 6. helmikuuta 2016

Olen löytänyt tilanteesta tragikoomisia piirteitä, ja se jos mikä, on loistavaa, ja kertoo siitä, että olen - en kaikissa - mutta edelleen jonkin tasoisissa sielun voimissa näinkin infernoissa olosuhteissa.

Molemmat lapset ovat edelleen sairaana ja taudin kuva molemmilla tosiaan täysin sama; vatsakivut, huono yököttävä olo (ei kuitenkaan oksennusta tai ripulia) ja ummetus. Kerrassaan kummallinen tauti, ehkä tämä on joku noroviiruksen outo mutaatio?

Olen ollut super mama. Tehnyt ja tarjoillut juotavaa ja keittoa, hieronut poikien jalkoja ja paijannut päätä. Mutta kuka paijaisi mua?

Tänään kuopus väänsi ihan mahottoman jöötin!
Oikeesti. Itse. Pönttöön.
Tuli ihan poikien lapsuusajat mieleen, tuotosta piti tutkailla ja rakennetta ihmetellä. Laitoin exällekin t-viestinä ilouutisen "Kuopuksella tuli kakka!" (Mutta en sentään kuvannut). Exä ei  voinut peitellä ällistyneisyyttänsä eikä iloansa!
Piristysruisketta odotellessa

Että tämmöstä hommaa meillä.

Pääsin tänään karkaamaan kauppaan ja palauttamaan poikien leffoja Makuuniin, ihanaa oli. Vuokrasin itselleni tilanteeseen sopivan elokuvan.  Jaajo Linnonmaan ja Aku Hirviniemen kohelluselokuva Luokkakokous on kuulemma pieru-, kakkahuumorin aatelia, ja sehän sopii päivän teemaan. Katson sen, kun lapset ovat simahtaneet. Jos jaksan.

Kuten huomaatte blogijuttujen taso on nyt, mitä on. :)

EDIT 7.2. klo.09:19 Tauti onkin muuttunut oksennustaudiksi. Että hitokseen jee.

All I Have to Do Is Dream

perjantai 5. helmikuuta 2016

Voice of Finlandia katsoessa voi uudelleen rakastua biisiin:




Edistystä

Onnellisena siitä, että kuopus nukkui viime yönä pitempiä pätkiä kuin aikaisemmin, vaikka yö olikin katkonainen ja 4 kertaa yön aikana herättiinkin. Kaksi kertaa käytiin myös suihkussa koska lämmin vesi on ainoa joka auttaa kipuihin.

Eikä siinä vielä kaikki, juuri äsken  hän SÖI kokonaisen voileivän ja lasillisen omenamehua!!! Sekin on suuri edistys askel verrattuna eiliseen, jolloin leivästä otettiin 3 haukkua! Happyhappyhappy!

Pieniä suuria iloja nämä kaikki! Perjantai ON toivoa täynnä!
Valoisaa perjantaita teille kaikille!
.
EDIT: klo 16:27. Sairastuvasta päivää. Perun sanani, perjantai EI ole toivoa täynnä. Nyt täällä on kaksi vatsakipuista lasta, jotka säätävät ja ulisevat vuorotellen, niin että mulla on - teatraalinen kuin olen - sellainen ranteet auki, kokonaisvaltaisesti kivan rättipuhkipoikki olo.

Parempaa oloa teille..

Kuinka monta löytyy maailmasta

torstai 4. helmikuuta 2016

"Kuinka monta löytyy maailmasta
olkapäätä
ja kuinka monta
kyynärpäätä?
Kumpia löytyy maailmasta enemmän:
Niitä joihin nojata
vai niitä joita pelätä?
Uskalla laskea
olkapäät ja kyynärpäät,
omasikin,
kumpia löytyy enemmän?
Kunpa maailmassa kerran
olisi olkapäitä
edes yksi enemmän
kuin kyynärpäitä!
Sitä toivo on,
se horjuen pystyssä pysyvä,
että silloin tällöin saa nähdä
kuinka kyynärpäästä
äkkiä kuoriutuu olkapää"
-Tommy Taberman
http://ahappytuesday.tumblr.com/post/138612411336

Voi minkä ihanan runon sain tänään ystävältä!
Kiitollisena, että mulla ON olkapäitä.
Kiitos. Kiitos. Kiitos universumille.

Murheita

Kuopus on pahasti sairaana, neljättä päivää. Hän ei syö, ei nuku yöllä tai päivällä kuin pätkissä, juo vain pakottaessa. Viiltävä kipu tuntuu alavatsassa, ja tulee aalloissa. Lääkärillä ja lastenklinikalla on laukattu, kaikki testit otettu, mutta selkeää diagnoosia ei ole löytynyt. Epäillään vatsavirusta tai sitten joku vakavampi tauti on tuloillaan. Ei ole umppari koska kuumetta ei ole, vain lämpöä. Yleiskunto alkaa olla kiikun kaakun, ihan jo maalaisjärjellä ymmärtää, että jos ei nuku tai syö, lapsi on tosi reppana. Hän vain makaa velttona ja pyytää että äiti paijaa ja silittää. Mua itkettää sisäisesti mutta yritän olla reipas ja vahva.

Mä niin toivon, että lapsi paranee tai jokin diagnoosi saadaan, tämä epätietoisuus jäytää ja uikuttava lapsi on sydäntäsärkevä.

Pahinta on se, että minä muutenkin murehdin asioita liikaa, ja tällaisissa tilanteissa se murehtiminen on tuplamurehtimista, suoranaista vellomista. Minulla on liikaa mielikuvitusta. Näen mielessäni skenaarioita joita useat eivät tule edes ajatelleeksi. Ja hyvä heille. Kaikki mielikuvitus ei ole vain hyvästa. Kaikki ylitsevuotava huolikaan ei aina ole hyvästa. Mutta itselleen ei kai voi mitään, olen sellaista tyyppiä.

Voimia itse kullekin.


Jep

Back to Top