Ihanaa uutta vuotta 2017

lauantai 31. joulukuuta 2016

SUURI JA LÄMMIN kiitos kaikille, jotka olette seuranneet iloja, suruja, höpötyksiä ja viiltävää analyysiä (?) vuonna 2016. Kippis ja kupliva malja vuorovaikutukselle ja ilojen/surujen jakamiselle! Toivon teille kaikille lukijoille, kamuille, tutuille ja tuntemattomille, lempeää, raikasta, sädehtivää ja onnellista uutta vuotta! Vahvoja pitkospuita uuteen vuoteen 2017, olen varma että ensi vuodesta tulee tähän astisista paras! 
 
Ilon kautta,
Elisa  
Raitapaita venyy myös juhlaan :)

Vuosiraportti 2016

perjantai 30. joulukuuta 2016

Muutaman vuoden ajan olen kirjoitellut vuosiraporttia. Viimeisin täällä

Vuosi oli muutoksen vuosi, pitkän prosessin lopputulos, halu tehdä asioita toisin, halu kasvaa ja saada aikaan jotain uutta, erilaista, motivoivaa.
Uskon vahvasti, että asioilla on tapana järjestyä ja että tyhjällä tilalla on tapana täyttyä.

Eteenpäin siis, kohti uusia tuulia, jotain hyvää, uutta, onnellista ja raikasta on tiedossa, se on varmaa.





1. Mitä sellaista teit kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?

Pitkän pähkäilyn ja haaveilun jälkeen  ostin maailman ihanimman koiran, joka on tuonut elämään niin paljon hyvää. Olen Ikionnellinen tuosta rakkauspakkauksesta, joka on koko perheen ilonlähde.  


Tein yksin ex tempore matkan Turkkiin volume 2. - ja nautin niin. Kuin kohtalona löysin edukkaasti minulle sopivan hotellin, joka vastasi  kaikkiin odotuksiini. Muutama ensimmäinen lomapäivä meni yksin, luin kirjaa, uin meressä, kävin punttisalilla ja vesijumpassa, katselin sivusilmällä onnellisia / riiteleviä perheitä, jonka jälkeen tutustuin kahteen mainioon yksin matkaavaan naiseen. Ajattelin että maailma on pieni ja jotenkin - loppupeleissä - sympaattisen empaattinen. Aina on mahdollista tavata kivoja tyyppejä.

2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutenavuotena tekemäsi lupaukset?
Lupaukseni olivat:
- jatkan itseni löytämistä - myös ammatillisesti- check. Tie on pitkä ja kivinen mutta eteenpäin mennään!
- opettelen fiksumpaa viestintää, vaikka olen leimahteleva, nopea ja kovaääninen (pohjimmiltaan) - check
- rakastan itseäni ja muita hiukan enemmän kuin viime vuonna- kompuroiden, mutta kyllä check
- nautin hetkestä ja elämästä - ajoittain check
- matkustan uudestaan yksin- ponnekas check

2016 tulee jäämään muistiini vuotena, jolloin uskalsin olla rohkea. Uskon, että sisimmässämme tiedämme aina, mikä on meille hyväksi ja mikä on oikeaa. Usein sen ääni  on vain hautautunut jonnekin syvälle erilaisten tunnekerrosten, elämäntilanteen, kiireen, huonon olon alle. Silloin ääni ei kuulu, mutta se on silti olemassa. Ja jossain vaiheessa se kyllä ilmoittaa itsestään, se on sitkeä tyyppi. Oma ääneni oli viestittänyt minulle jo pitkään (ensin vaimeammin, sitten äänekkäämmin), että jotain on tehtävä toisin, että tarvitsen/haluan muutosta. 

Uskon myös vahvasti, että universumi heittelee tiellemme erilaisia mahdollisuuksia jos van uskaltaa valita oikein. Kun laittaa itsensä peliin on jonkin uuden ja raikkaan mahdollista tulla elämääsi. Uskaltaminen, itsensä kuunteleminen ja  arvostaminen on hyvin tärkeää.

Päätös jostain uudesta elämänvaiheesta tapahtui suunnittelematta kuin kohtalon oikusta ja sillä tiellä ollaan. Se oli pelottavaa, eikä ollenkaan mikään piece of cake - mutta uskaltaudun sanomaan, että se loppupeleissä kannatti. Vuoden aikana mentiin myös syvissä vesissä;  kohtasin myös pimeää puoltani, runsaasti pääni sisäistä vastarintaa, pettymyksiä, mutta uskon, että se kaikki oli tarpeen käydä läpi.  Vuosi oli myös rauhallisempi vaihe elämässäni, rauhotuin, otin aikaa itselleni ja lapsille.  Uskon myös, että kun on enemmän aikaa, käynnistyy päässä kaikenmoisia reaktioita ja proesssointia, jotka vievät ihmistä eteenpäin elämässä vaikka välillä tuntuisi että suunta on hukassa.


3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?
Kyllä, tapasin taas kerran muutamia kivoja ihmisiä.


4. Menetitkö ketään läheistäsi?
En onneksi.


5. Missä maissa vierailit?

Säästösyistä matkat jäivät vähälle. Lissabon ja Turkki nähtiin.

6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et kuluneen vuoden aikana saanut?
Toivon löytäväni työn, joka motivoi ja antaa iloa.

7. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?

Välttämättä ei tule mieleen tarkkaa päivämäärää, mutta täysin poikkeuksellisen vapaa kesä oli ihana. Vietin sen suurimmaksi osaksi mökillä- poikien/siskon/äidin kanssa, kävellen koiruuden kanssa, lukien, välillä lenkkeillen, polskien (:)) ja voi pojat, että nautin.



8. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?
Että kuuntelin itseäni ja sydäntäni. Että uskalsin ostaa koiran. Olin miettinyt koiran hankkimista jo monta vuotta, olihan lapsuudenkodissani aina koira tai kaksi.

9. Mikä oli suurin pettymyksesi?
Ei ole.

10. Sairastitko tai loukkaannuitko?
Henkistä huonoa oloa oli, mutta en ns. loukkaantunut.

11. Mikä oli paras ostoksesi?
Matkat! Pinnallisia otoksia oli mm täydellinen uusi MAC:n huulipuna, juuri mun sävy.  Oman naisellisuuden ylistys. Naisella pitää olla luotto huulipuna ja ripsari.

12. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?
Oli niitä muutama, mutta yritän ajatella, että he pelaavat omilla (heille jaetuilla korteilla).  Uskon, että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä, mutta huonot olosuhteet saavat ihmiset tekemään välillä outoja tekoja.

13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Asuntolainaan, elämään, matkoihin. Ruokaan. Vaatteisiin. Kulttuuriin.

14. Mistä ihan todella, todella innostuit?
Kirjoista, teattereista, hupsuttelusta, lasten kehityksestä, ihmisten tapaamisesta, elokuvista, lehdistä, ystävien keskusteluista, hyvästä ruuasta. Ja olisi kiva  innostua myös jostakin ihanasta miehestä ;). 

15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?
Spotify "vuoden 2016" listan mukaan eniten kuuntelemani kappaleet olivat
- Regina Spektor Better ( hidden agenda !!)
- Maija Vilkkumaa Bonnie & Clyde
- Sanni Että mitähän vittua :)

16. Viime kauteen verrattuna, oletko
I onnellisempi vai onnettomampi: Jollain oudolla tavalla onnellisempi, vaikka huonoa oloakin oli. Ja vaikka olen tällä hetkellä työtön ja sinkku. Kuitenkin mulla on tässä tilanteessa enemmän aikaa ja jotain matkaa/prosessia teen eteenpäin. Ja mulla on enemmän aikaa lapsille - oi onnea :) 

II laihempi vai lihavampi: Lihavampi. Kevät meni koiran kanssa megalenkkejä tehden ja kesä myös mutta loppu SYKSY- sehän on sanomattakin selvää, että jos ei liiku kuin kävelylenkkejä ja syö mitä sattuu, niin jossainhan se näkyy ja tuntuu. 

Marraskuussa ostin punttisalikortin ja aloin taas liikkua maltillisesti. Liikkuminen teki niin hyvää, ja hei minähän melkein tykkään juosta juoksumatolla! Ei stressiä, elämään kuuluu kilot ja välillä niitä on enemmän välillä vähemmän! Mutta kevyempää uutta vuotta ja kevättä kohti haluan mennä, I Can Do It!!!

III rikkaampi vai köyhempi: Köyhempi.



17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Olisin halunnut olla aktiivisempi, eteenpäinpyrkivämpi ja aikaansaaavempi.

18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Roikuin tietokoneella aivan liikaa.

19. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?
Vietimme joulua siskon luona. Lapsia, jouluiloa ja herkkuja. 

Juhannuksen vietimme perinteisesti mökillä.

20. Rakastuitko kauden aikana?
Rakastuin - koiraani. Koiruuden hankkiminen oli paras päätös tällä vuosi sadalla. Rakkauspakkaus, joka vie mut ulos joka päivä ja antaa suukkoja joka päivä. 

Poikien rakkaus koiraa kohtaan on ollut myös ylitsevuotavaa ja yllättävän pyyteetöntä. Ja hassua on ollut huomata, että koiralle taidetaan kertoa mehukkaimmat salaisuudet- olen niin iloinen, että pojillakin on elämässä karvapallo.

21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?
House of Cards, Happy Valley, Syke ja Homeland. Narcos oli myös ihan toppen.

22. Vihaatko mitään tai ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En.

23. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Miten muistat minut: Antti Ritvanen. Jens Andersenin Astrid Lindgren -elämäkerta "Tämä päivä, yksi elämä", Dicke Joëlin Totuus Harry Quebertin tapauksesta, Colm Tóibínin Brooklyn,  Henriikka Rönkkösen kirja. Ja Karen Joy Fowlern Olimme ihan suunniltamme.


24. Mikä oli paras musiikillinen löytö?
Maija Vilkkumaan uusin levy.   Vain Elämää- kappaleet.
 
25. Mitä halusit ja sait?
Aikaa.


26. Mitä halusit, mutta et saanut?
Romanttista rakkautta. 

27. Mikä oli vuoden paras elokuva?
Jospa heitän tähän nyt ihan lonkalta Mies joka rakasti järjestystä ja Florence.

28. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit?
Tapasin rakkaat ystäväni töölöläisessä ravintolassa, söimme ihanan illallisen, jonka jälkeen oli Maija Vilkkumaan konsertti. Ihanan kevyt ja poreileva ilta!

29. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selvästi paremman ja onnellisemman?
Uskaltaminen, hyppääminen uuden päälle. Sain rohkeuden tehdä sen mitä sydämessäni tahdoin. 

30. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana?

Melko sama kuin aina ennenkin.

31. Mikä piti sinut järjissäsi?
Ystävät ystävät ja ystävät. Perhe. Koira. Ulkoilu.

32. Ketä julkkista himoitsit eniten?
Äh olen niin epäetäkuolaaja, että en ketään. ;) Minä ihastun ihmisen silmiin, karismaan ja juttuihin- niitä ihmisiä oli harvassa. Eilen näin kyllä ihanan unen Samuli Edelmanista, jotta ehkä hän sitten ;)

33. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikutti sinua eniten?
Aleppon tilanne, Sipilän outoudet ja  yle sekoilut, ja niin Trump. En ymmärrä, en vaan ymmärrä. David Bowien, George Michaelin, ja Carrie Fisherin kuolema.

34. Ketä/mitä kaipasit? 
-


35. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?
Lähennyimme työkamun kanssa, joka oli samassa tilanteessa eli työttömänä. Vertaistuki on paras tuki.

36. Mikä tai kuka yllätti sinut kuluneena vuonna?
Eräs ystävä positiivisesti.

37. Mitä viisi asiaa asetat itsellesi tavoitteiksi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia vaan henkilökohtaisia tavoitteita.
- aktiivisen urheilun aloittaminen, kropan ja mielen hyvänolon ja tasapainon saavuttaminen. Aion kulkea rauhallisin ja päättäväisin askelin, ilman kiirettä.
- rakkaus. Haluan löytää ihmisen, joka on epätäydellinen ja rakastaa minua vaikka minä olen epätäydellinen. Toivon, myös että hän arvostaa sitä, että olen hupsu, mutta järkevä, ja välillä herkkä.  
- kuuntelen itseäni
- jatkan itseni löytämistä - myös ammatillisesti 
- nautin hetkestä ja elämästä, kerran sitä vain eletään 

Mulla on uudesta vuodesta todella hyvä kutina… Sellainen kutina, että moni asia nytkähtää eteenpäin ja oikeaan suuntaan. Lähetän siis paljon hyviä energioita ja positiivisia viboja kaikille, tehdään tästä vuodesta upea!!!

Uutta vuotta kuvatkoon Eeva Kilven ajatus:
"Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää."

Vuoden 2016 asut

torstai 29. joulukuuta 2016


Vuosi 2016 lähestyy loppuaan ja on aika tehdä katsaus tämän vuoden asuihin.

Jep. On tullut tönötettyä paljon eteisessä. Päällä on ollut pitsiä, raitaa, farkkua, kukkamekkoa, you name it. Tyylikkään monotonista, jonkun tietyn sävyistä värileikittelyä/ pukeutumista EN osaa toteuttaa, elämä on liian lyhyt siihen, kerran täällä vain eletään, värejä pitää olla

Eteistunnelma on ollut välillä iloinen, kaurismäkeläinen, välillä pirskahteleva, sädehtivä, keikistelevä  ja kiireinen. Hauskaa on ollut....kas, mitäpä sitä peittelemään, rakastan erityisesti vaatteita, jotka antavat kantajalleen hyvä fiilistä. 
Niitä lisää jokaisen meidän vaatekaappiin, eikö niin!?

Puss, väripilkkuja + rohkeutta pukeutumiseen ja iloista pukeutumista vuodelle 2017.

Ihan mielenkiinnosta, mikä oli mielestäsi vuoden paras asuni?
1                                                             2                                                     3

4                                                  5                                             6

7                                               8                                                            9

10                                                                       11                                                      12

Päivän parhaat

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Tässäkin päivässä oli paljon hyvää
  1. aloitin aamun smoothiella kaiken mässäilyn jälkeen
  2. ostin -50% alesta kaksi konvehtirasiaa.....koska halvalla sain ja hei se tasapaino :) sen pitää säilyä
  3. aurinko paistaa tänään, lähes naurattaa tämä valo. Ihminen tarvitsee valoa!
  4. sain kuopuksen kanssani pitemmälle koiralenkille
  5. päätin, että joulukuusi saa lähteä vasta ensi viikolla
  6. fiilistelin joululahjoillani. Montaa joululahjaa en saanut mutta olin niistä kaikista super iloinen - ja erityisesti siitä, että joku on ajatellut minua. Sain kolmin kappalein ryppyvoiteita, kyllä nyt kasvot/rypyt/uurteet kiittävät. Erityisesti tuo Philosofhyn rasva kiinnostaa, kun mulle uusi tuote. Jäin tosin miettimään, että ONKO tämä jokin vinkki tai vihje?? :) Lisäksi sain:
  •  esikoisen itse rakkaudella tekemän löylykauhan, johon oli kirjoitettu (tai poltettu - taivas tietää miten kun en ole mikään puutyöexpertti-  KOVAT LÖYLYT (niisk miten ihana!!) Lahjasta tekee erityisen ilahduttavan siksi, ettei meillä aiemmin ollut löylykauhaa :)
  • ystävän itsekutomat villasukat ja teepurkki. SYDÄN.
  • erään ystävän itsetekemät hillokkeet ja rockyroad suklaat. SYDÄN.
  • ihanan tuoksukynttilän. SYDÄN.
Mitä teille joulupaketeista paljastui?
Kivaa keskiviikkoa!

Ps. Koiruuden ensimmäinen uusivuosi lähestyy. Onko teillä - jolla on koiria - vinkkejä koiran ensimmäiseen uuteenvuoteen? Mitään  koirarauhoittavia en aio hankkia mutta olisiko jotain mitä voisin ottaa huomioon? Laitanko radion päälle ja minimoin äänet? Kiitos!!






Kolme ensimmäistä sanaa

tiistai 27. joulukuuta 2016

...jotka löydät, kuvaavat sinun tulevaa vuottasi! 

 

Mulla tuli lapsi, perhe ja matka. :)

Näitä asioita tulet pian löytämään ja saamaan elämääsi, uskotko?! :)
 

Konstailematon Tapaninpäivä

Olen tässä pohtinut, että Tapaninpäivä on paljon rennompi, stressittömämpi ja ehkä jopa hauskempi päivä kuin esim jouluaatto. Silloin odotukset ovat paljon pienempiä (aka realistisempia). Ruoka on ruuantähteitä tai nyyttäriperiaatteella hankittua, jolloin kukaan ei kuormitu. Ihmiset ovat rentoutuneempia, takana kun on muutama päivä lepoa. 


Tapaninpäivänä voi ajatella, että voi luoja koko touhu on ohitse, eikä enää tarvitse selviytyä kuin uudesta vuodesta - ja heh Tapaninpäivästä. Tapaninpäivänä ei pönötetä, eikä vedetä vatsaa sisään, kukaan ei häsellä eikä hermoile. Tapaninpäivässä ei ole paineita, koska mielen myötämielinen nuorallatanssija on jo nostettu ilmaan jouluaattona. Tapani on konstailematon, pröystäilemätön. Aito.

Tapaninpäivänä juhlimme joulua äitini luona. Varmasti toistan itseäni kun sanon, että oli herkullista, äänekästä, ihanaa ja kauheaa. Neljä lasta on vaan niin paljon elämää ja ääneä, että välillä piti ottaa viiniä. Koirakin tuli hulluksi ja pissasi äitini sohvaan!  Sisko oli ilkikurinen ja hauska kuin pikkujoulujen iltahömpsy. Isä oli sulosarkastinen ja vanhemmat rouvat ihania ja viisaita. Ja minä ihana oma (vaatimaton) itseni :)  Jotta aika täydellinen kombo olimme! Kiitos kaikille!


Tämä kaikki oli totta, aitoa, ja kovin konstailematonta.





Iloa viikkoon!

Joulumurjotus- ja päättäväisyys

maanantai 26. joulukuuta 2016

Joulupäivä meni yhdessä hujauksessa melkein kokonaan vaakatasossa. Itse asiassa se olisi mennyt kokonaan vaakatasossa, ellei ystävä olisi pyytänyt koiralenkille oman koiransa kanssa. Teki hyvää päästä ihmisten ilmoille, samoilla metsässä ja olla yhdessä jonkun kanssa, joka on myös eronnut ja ymmärtää yksinäisen joulun fiilikset koska on -kas niin, hänkin yksin. Ja samalla sitä havahtuu, että EI olekaan YKSIN. Se on on niin parhautta!  

Jaoimme mm. viimeaikaset Tinder- kokemuksemme, vuorotellen haukuimme ja kehuimme miehiä - ja olimme täysin samaa mieltä siitä, että me (niin kuin kaikki muutkin) ansaitsisimme jo käden, joka tarttuisi omaamme ja pitäisi siitä kiinni. Hamaan tappiin asti.

Joulukirjaksi muotoutui Taina Latvalan Välimatka - tykkäsin kirjasta todella paljon. Netflixin Ritakin oli myös hyvä ystäväni - ja ruokavalio  hyvin suklaapainotteista, mutta söin myös jotain vihreää....vihreitä kuulia.  

Illalla vähän murjotutti, tai ehkä oikeammin itsesäälitti. Ihmismieli (vaiko naisen?) on kummallinen- vaikka yksinäisyys oli toisena hetkenä ihan nautinnollista, toisena hetkenä täysin p:stä. Pakenin alakuloa Tinderiin, ja viestittelin kivantuntuisen Miehen kanssa, jonka kanssa mulla on  kahvitreffit huomenna. Tätä kutsuisin tehokkuudeksi - tai ehkä jopa joulupäättäväisyydeksi? Tuumasta toimeen! Sehän olisi kauheaa jos ei edes yrittäisi löytää seuraa!! Ihmisen täytyy yrittää, paikalleen ei saa jäädä. Olkoon se eilisen oppini minulle ja teille kaikille :)!

Mitä parhainta Tapani-iltaa, Elisa 







  

RIP George Michael

Kiitos musiikistasi!

Joulupäivä

sunnuntai 25. joulukuuta 2016


Tunturi tähyää järven jäätä,
pakkasen parta hilisee,
salaisessa hämärässä
tonttujen kellot kilisee.

Pikkuinen kelkka,
pikkuinen käärö,
käärössä pikkuinen uni;
vielä voit painaa silmäsi kiinni,
vielä on sinistä lumi.

- Hannele Huovi





Jouluaatto

lauantai 24. joulukuuta 2016

Katsoin juuri uutisista insertin Hurstin joulujuhlasta. Kyllä arvostan, että on ihmisiä, jotka muistavat jouluna vähävaraisia. Nostan hattua. Omat apuni joulupataan ovat pientä.

Kiitollinen olen myös siitä, että mulla oli paikka jonne mennä aattona nyt kun pojat isällään. Sain nauttia siskon perheen joulutouhuista ja nauttia lasten jouluilosta. Kahden lapsen joululahjaeuforian, ilon, aitouden ja huolettomuuden todistaminen sai minut vakuuttuneeksi siitä, että lapsista kannattaisi niin monessa ottaa mallia.

Ja nyt kotisohvalla koiruuden kanssa, lenkittelyt onneksi tehty. Sylissä suklaata, kirja, tv:stä tulee suomi love ja selkärangassa joulurentous. Ei ole kiire minnekään, ei tarvitse olla mitään kenellekään.

Tänä vuonna en käynyt jouluna veljen haudalla, mutta sanon hänelle muutaman sanan näin kotoa käsin. Ehkä jopa kippistän.

Hyvä näinkin. Koska lunta ei ole, piirrän vesisateeseen mielessäni sydämen.


Laulava Elsa  

Ihanaa joulua!




Armollista & omannäköistä joulua kaikille teille ihanille blogin lukijoille !
Rauhoitutaan, ollaan pieniä, keskitytään hyvään. Ja muistetaan, että joulun idea ei ole täydellinen joulu!

Puss, Elisa

JOU JOU JOU!

perjantai 23. joulukuuta 2016



Olen kyllä todella hyvä tanssija! En tiedä huomasitteko mutta teen itse kärrynpyöriä videolla (!!).

ps. Koiruus ei ole ollenkaan niin taitava kuin minä

Joulutoiveita v. 2016 by Elisa

  • rentoa ja suloista joulumieltä
  • kirkossa käynti ja joulun ydin
  • jouluisia rasva- ja hiilariövereitä (sana kevyt tai light on kielletty jouluna!!!!!)
  • suklaata-  loputtomasti suklaata
  • joulurauhaa
  • viiniä
  • joulukirja
  • äänettömiä kännyköitä
  • uusia lautapelejä (onneksi yksi ON tiedossa)
  • hyvätahtoisia ja armorikkaita ihmisiä 
  • lahjapakettien tohkeilua
  • kohtuullisesti lahjoja
  • halauksia ja kivoja sanoja läheisille ja tuntemattomille: nyt viimeistään voi sanoa naapurille, kaupankassalle, hyvänpäivän tutulle "hyvää joulua"  
  • hyvään keskittymistä - kukaan ei ole täydellinen - en edes minä tai sinä 
  • joulumausteena anteeksiantoa ja armoa ihan kaikille meille 

Joulun idea ei ole täydellinen joulu, muistetaanhan se! 


Joulunydin kantaa- kyllä se kantaa!

Aikainen lintu madon nappaa

torstai 22. joulukuuta 2016

Aikani kuluksi ajattelin laitella muutaman alevinkin jakoon, josko joltakulta olisi mennyt ohi, ja ajatuksissa olisi täydentää vaatevarastoa tai laukku- ja asustekokoelmaa. Tänä vuonna alennusmyynnit eivät kutkuttele mua ihan mahdottomasti, koska mottoni on säästäväisyys on hyveeni. Pari pidempään muhinutta juttua toivon kuitenkin sattuvan silmien eteen alennettuun hintaan.

Asos, H&M aloittivat jo muutama päivä sitten alensa. Kauden kamppeet 50% alessa tai vähän pienemmin prosentein.


COS, Zalando ja Marimekko aloittivat alet tänään, joten nopeat syövät hitaat sieltäkin. Tosi ihania mekkoja COS:illa näkyi ja samoin aivan superhauskoja housuja. Yllättävän nopeasti pienemmät koot näyttivät menevän. Tuo ihanan harmaa telttamainen takki, johon voisi hautauttua kylmillä säillä, meni ostoskoriin.
Marimekolla näkyi olevan tasaraitapaidat -20% alessa. Esim tämä Mari raitapaita on kaikessa yksinkertaisuudessaan . Hinta 47 eur ja risat, jottei tosin ihan halpa. Loppuelämän käyttöpaita kuitenkin.
Kauan ihailemani Pavot- silkkipaita löytyi -30 % alessa. Ihana ihana ihana!
Tasaraita


Pavot silkkipaita
Onneksi en ehdi enää "hupsuttelemaan" tietokoneen äärellä, velvollisuus kutsuu!

Minäpä lähden tästä kuopuksen treeneihin, jossa on äiti-lapsitreenit. Jännittää miten pärjään, minähän en ole mikään liikunnallisuuden perikuva!

Iloa päivään, murut!

Joulu saapuu aina kulloisenkin elämän kehyksiin

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Kiitos Maaret Kallio, osaat täydellisesti sanoittaa armon tärkeän sanoman tänääkin.

"Armon talo jää Joulukalenterintiellä nöyrästi taka-alalle. Sen valaistus ei loista postilaatikoille saakka, vaan kajastaa lempeästi lepattavin kynttilänliekein. Sen pöytä ei ehkä notku hienoista herkuista eikä tunnelma kupli riemusta, mutta silti aatto saapuu sinnekin.

Sinne saa tulla myös vaillinaisena, uupuneena, menetyksen kokeneena ja surun murtamana. Armon talon tunnelma ei pakota iloon vaan kutsuu vieraakseen sellaisena kuin juuri silloin on.

Joulua ei voi ahtaa yhteen muottiin eikä ottaa irralleen elämästä. Vaikka ilon täyttämä joulu on monen toive, vie armollisuus syvemmälle joulun sanomaan.

Joulu saapuu aina kulloisenkin elämän kehyksiin. Yhtenä vuonna ilolle jaksaa virittyä, mutta toisena on uskallettava antautua armollisuudelle: sille, että joulu on tämänhetkisen elämäni ja vointini näköinen.

Ja silti se on ihan oikea joulu."

ps. Boldaukset omiani.

Orastavissa joulufiiliksissä

Kuva Pinterest
Joulufiiliksiä on jo löytynyt koska

  • kaikki joululahjat on nyt hankittu
  • esikoisen nilkka päätti vain venäyttää itsensä eilen uimahallissa, eikä onneksi murtaa itseään. Onni onnettomuudessa :)!
  • odotan jo innolla joulua; pysähtymistä ja rauhallista olemista. Herkuttelua. Suklaarasioiden syömistä, lukemista. Rakkaiden kanssa möllöttelyä. Jouluaaton vietän siskon luona nyt kun pojat viettävät aaton isänsä kanssa. Onneksi saan imeä virkistävää ja tajunnanräjäyttävää jouluiloa siskon lapsista, muuten voisi olla orpo olo. Tapaninpäivänä kokoonnumme äitini luona ja vietämme ns. "kakkosjoulua". Ruoka tehdään nyyttäriperiaatteella ja minä kokeilen mm. ensi kertaa (koskaan) poropaistin tekemistä (wish me luck!)
  • näin tänään pikaisesti äitini ja sain häneltä muutaman hyvän joulukirjaehdokkaan lainaksi
  • to do- listalla vielä paljon asioita, mutta ne ovat hanskattavissa hyvällä draivilla ja haipakalla, "pas de panique"- sanoisi lukion aikainen ranskan opettajani
  • vaikka on vuoden pimein päivä ja pimeys tuottaa tuskaa, huomista lähtien alkaa helpottaa
  • myöhäisiltojen ilo on ollut nyt uusi (Pinkin vinkkaama) Netflixlöytö Rita. Rita pelastaa kun kaipaat lämpöä, muttet kermakuorrutuksia. Sympaattinen ja yllättävän syvällinen sarja koskettaa ja naurattaa. Olen supermyyty!

Ilon kautta tänäänkin (vaikka päänsärkyä pukkaa),
Elisa



Joulukirja hakusessa - help needed

tiistai 20. joulukuuta 2016

Muutama juttu jouluna on aivan MUST.

Yksi tärkeä MUST- juttu on joulukirja. Joulukirja (ja suklaata) on oltava. Ihan joka joulu. Joulukirja on usein sellainen erityinen "the kirja", jota on katsellut jo pitempään ja jonka oikeasti haluaa kirjahyllyyn. Joulukirjaan on ladattu odotuksia enemmän kuin normikirjaston kirjaan. Plussaa on, jos kirjasta löytyy takuuvarmasti hyvää (joulu)mieltä, hieman taianomaista tunnelmaa ja tekstin viisautta. Lisää plussaa jos kirja on
aidosti pureva, ajatuksia oikeasti omaava ja eloisa. 

Ongelmani on se, että tämän vuotista joulukirjaa ei ole vielä löytynyt. Olen käppäillyt kirjakaupoissa ja kirjastoissa päämäärätietoisesti viime viikojen ajan- mutta "sitä oikeaa" ei ole vielä löytynyt. Akateemisen top 10 kaunokirjallisuus lista on tsekattu, ja sieltä on yritetty löytää the kirja, siinä onnistumatta. Juuri oikean joulukirjan tunnistaa heti ensi näkemällä, vähän niinkuin juuri oikean ihmisen, jonka kohdalla sydän alkaa heti pomppailla. 

Potentiaalinen (hömppä)joulukirja "Bridget Jones - vauvapäiväkirja" sai tyrmäävän arvion kriittiseltä (ja erittäin luotettavalta) taholta: Pinkiltä, joten se jääköön kirjaston varaamisjonoon. Joulukirjassa pitää olla sisältöä, se ei saa olla puolihutaisten kirjoitettu kyhäelmä tuotos.

Ikisuosikkini humoristi Miika Nousiaisen kirja Juurihoito voisi olla potentiaalinen joulukirja, siinä on (toivottavasti) älykästä huumoria. Sen tosin olen saamassa pian kirjaston jonosta, joten en välttis haluaisi sitä omistaa.
 

Muistelmista ja elämänkerroista tykkään myös hurjasti, mutta niissä on yksi vaara. Niiden tympäännyttävyys on minusta yleensä ollut siinä, että ne maalaavat liian sankarimaisen kuvan kohteesta. Liekö sitten keltaisen lehdistön vaikutusta vai mitä, mutta viime aikoina taas on tullut muotiin kirjoittaa kohteesta kaikki mahdolliset (ällötkin) paljastukset. Hyvä kirjoittaja ei minusta sorru kumpaankaan. Makeilun lisäksi on nimittäin vähintään yhtä kiusallista jos kohteesta kerrotaan kaikki karmeat yksityiskohdat, ja moukkamaisimmat mielipiteet, elämän virheet ja jokainen känni. Silloin on vaikeaa enää arvostaa päähenkilöä millään tavalla. Kuinka moni meistäkään kestäisi sellaisen läpivalaisun kaikilla elämän osa-alueilla- en minä ainakaan!! Reetta Meriläisen muistelmat "Tytön tie" houkuttaa. Kirja on kuulemma sujuvasti kerrottu ajankuva monelta vuosikymmeneltä ja kirjoittajalla on sana hallussa. Kirja on kuulemma kivan realistinen, eikä sisällä pelkkää itsekehua tai pönötystä.

Minulle täysin uusi tuttavuus Tommi Kinnusen ja uusin kirja Lopotti voisi myös olla yksi vaihtoehto. Esim mainio Leena Lumi kirjoitti siitä kiinnostavan arvion: "Tommi Kinnunen on täydellinen prosaisti ripauksella lyyrikkoa. Hän tekee upeita virkkeitä, täydellistä dialogia ja piirtää vahvaa sukutarinaa, jossa saa edelleen hämmästellä, miten hän onnistuu menemään niin hyvin naisten nahkoihin." Hiukan kyllä arveluttaa, koska Kinnusen kirjoja ei ole tullut luettua vielä yhden yhtä. Uskaltaako riskeerata? Mitä jos istun suklaarasiani kanssa jouluaattona ja kirja ei vai lähde lentoon? Iik!
 

Auta naista mäessä - vinkkaa minkä joulukirjan SINÄ luet tänä jouluna?

Tai onko sulla ikisuosikkia joulukirjaa?

Iloa päivään!

Weekly Report

maanantai 19. joulukuuta 2016

Viikko oli varsin mukava ja sisälsi jouluhommia rennolla otteella. Olen luultavasti mainostanut tässä vuosien varrella liiankin monta kertaa, että olen ”jouluihminen”, mutta hyvin LAISKA sellainen. Kaiken ei todellakaan tarvitse olla täydellistä, mitään perinpohjaista joulusiivousta en tod tee (sallikaa mun nauraa :D!!), koska talvipimeillä pienet pölykoirat nurkissa eivät niin haittaa. 

Panostan niihin asioihin, jotka ovat minulle tärkeitä ja monessa kohdassa menen sieltä mistä aita on matalin. Mulle on tärkeää, että koti näyttää jouluiselta, ja muutama joulukukka on ehdoton kyllä. SUKLAATA ja vihreitä kuulia pitää olla - paljon. Herkkuruokaa ja juustoja pitää olla myös, kohtuullisesti, ja esim kalapöytä on niin mun juttu. Joululaatikot löytyy kaupasta ja ne saa tuunaamalla oikein maukkaiksi. Muutenkin käytän puolivalmisteita tai ostan valmista!Kamalinta mitä tiedän on yliahkerointi ja joulumarttyyrius (on se sana!).

Summa summarum: TÄRKEINTÄ on kuitenkin se joulutunnelma. Se, että ihmiset ovat hyvällä ja joulumielellä. Ja lasten ilo - se tarttuu.

VIIKON PÖYRISTYS: Ylen Atte Jääskeläinen ei ole todellakaan ymmärtänyt median roolia. Median tulisi olla vallan vahtikoira, ei vallan sylikoira. Ei länsimaisessa demokratiassa pitäisi hyväksyä tällaista meininkiä!! Mikäli Ylen päällikkötasolla ei siivousta tapahdu, Yle on pelkkä vitsi. Tekisi melkein boikotoida Yleä! 

VIIKON YLLÄTYS: Tänä vuonna täysin poikkeuksellisesti emme lähettäneet joulukortteja vaan annoimme korttirahat Amnestylle. Ja s-postiviestin lähetin toki läheisille ja rakkaille. Kuinka virkistävää tehdä asiat joskus toisin

VIIKON TINDERUUTINEN: Kahvitreffit tervejärkisen kohteliaan mukavan ...miehen kanssa! Rasti seinään :)!

VIIKON ASU:


VIIKON HIMOTUS: TÄYDELLISET juhlakengät. Rakastuin näihin ensi silmäyksellä. 10 pistettä ja papukaijamerkki!


VIIKON AJATUS (ihana sellainen):
Kuta pienempi olet itse, sitä joulumpi tulee.
Tove Jansson  



Täysin vailla sarkasmia totean: Jouluiloa ja jee!

 Jouluista mieltä kaikille. Yritetään olla hössöttelemättä...

Back to Top