Ihanaa ja säkenöivää uutta vuotta 2018

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuosi 2017 ei ollut todellakaan helpoimmasta päästä. Podin työnhakukriisiä, joka kävi itsetunnolle. Ei ole helppoa saada jatkuvia EI vastauksia ja pysyä positiivisisena ja aktiivisena, kyllä siinä tuli mietittyä hetkellisesti, että kelpaanko enää mihinkään. Onneksi sinnikyys, aktiivisuus ja suoranainen sisuuntuminen kantoivat hedelmää. Joka tapauksessa suunta on selvä: eteenpäin. Olen niiiiin valmis uusiin haasteisiin, ja uuteen vuoteen.

Tänä vuonna lupaan kerätä voimia, vahvistaa itseäni ja omaa linnoitustani. Unelmoin enemmän ja murehdin vähemmän. Kuuntelen sydäntäni enemmän. Kukoistan itseni hyväksymisen lämmössä. Yritän muistaa, että jokaisessa hetkessä on oma kauneutensa. Yritän kuunnella enemmän ja sanon vähemmän. Lietson optimismia, ruokin luottavaisuutta. Sytyttelen voimieni valonpilkahduksia. Rakastan enemmän ja vaadin vähemmän, enkä koskaan koskaan hylkää itseäni.

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa muotoa elää eikä olla onnellinen. Purkakaamme muotit ja vapaasti hengittäen valitkaamme se, mitä oikeasti tahdomme - muistaen, että tarpeemme ja toivemme voivat ja saavat muuttua, kun kasvamme, kypsymme ja kehitymme.

Vuoden 2018 ovi on jo raollaan, ja raosta tulee kirkasta valoa


Kiitos teille kaikille rakkaat blogini lukijat kuluneesta vuodesta. Rakkaudellista, sädehtivää uutta vuotta 2018! Luottavaisin mielin kohti uusia seikkailuja. Elämä kantaa ja elämässä on taikuutta!

Tyllihameessa ja uudessa optimismissa kekkuloi,

Taru

p. Terkut myös Kongolta, joka ilahtui ikihyviksi porokorvista.

Vuoden ihanimmat ja huikeimmat asut 2017

lauantai 30. joulukuuta 2017

   
 

Vuoteen kuului taas aika monta asua. Monia fiiliksiä, iloa, surua, epävarmuutta, hupsuttelua ja kaikki se näkyi pukeutumisessa. Oma lempparini oli tämä asu:


ja nämä:



Olisi taas hauska kuulla, mitkä näistä nousivat teidän suosikeiksenne! En tällä kertaa numeroinut tyylejä, mutta kertokaa sanoin, mitkä pomppasivat joukosta silmään lemppareina.

Mulla taisi olla jotenkin - yllätyksellisesti - ihan intuitiolla ja fiiliksellä leopardi-kuvioinen vuosi. Joku tarkoitus tällä varmasti oli  :)   

Muiskuja uuteen vuoteen. Täällä siipi maassa asioista jos toisista, mutta yritetään olla valoisia....  

Virpi Mikkosesta ja siitä, että elämä on seikkailu

perjantai 29. joulukuuta 2017

Joskus sitä törmää lehtijuttuun, joka inspiroi ihan kauheasti ja pistää ihmisen miettiääksi. Sellainen oli uusimmassa Trendissä ollut artikkeli Reseptitaiteilija Virpi Mikkosesta.  

Tämä nainenhan on elää unelmaansa ja millä asenteella, sitä minä ihailen. Hän on toimittaja, ruokakirjailija ja hyvinvointiasiantuntija. Hän piti vuosia suosittua Kiitos hyvää -blogia, jota minäkin luin ja kovasti surin kun se loppui. Sittemmin Virpi on reseptisuunnittelun ja ruokastailaamisen lisäksi kirjoittanut paljon ruuasta ja hyvästä olosta ja perustanut puhtaita nautintoja tarjoavan nettisivuston nimeltä VANELJA.


Asioita, joita rakastin artikkelissa
- Tuntemani sielunsisaruus Virpiä kohtaan. Minäkin uskon, että elämässä on taikuutta, vaikka hyvin monta kertaa olen rämpinyt polvillani rämeikössä
​- Hän pukee päälleen paljettitunikan, farkut, nilkkasukat ja korkokengät ja näyttää taivaalliselta  
- Hänen asenteensa, joka tuo mieleeni Nalle Puhin: "Mitähän jännittävää tänään voi tapahtua? Se on perusmielentilani. Toisinaan se tulee luonnostaa, toisinaan sitä pitää herätellä". Sen voin sanoa, että ihan joka aamu ei omaan mieleeni tule ko. ajatus.
- Se, että hän nostaa esille lempiguruni (jo edesmenneen) Louise L. Hayn klassikkokirjan: "Muuta ajatuksesi, muuta elämäsi." Tuo kirja on ollut mulle raamattu tietyissä vaikeissa elämänvaiheissa.  Suosittelen lukemaan!
- Hän ei ole täydellinen - luojan kiitos. "Läpikohtainen hyveellisyys on tylsää", hän toteaa ja polttaa silloin tällöin jopa tupakkaa. Halleluja!


Tätäkin kirjaa on muutaman kerran selattu

Haluja, joita artikkeli/Virpi Mikkonen aiheuttaa
- Ostaa paljettitoppi ja tyllihame
- Lukea taas Louise L. Hayn kirjoja
- Puhua itselleen kannustavasti ja hellästi
- Uskoa unelmiinsa
- Kuunnella jazzia
- Katsoa HBO:n Sex and the City...ihan vaan Virpin pukeutumisen Carrie Bradshaw-vibojen vuoksi
- Halu saada asunto, jossa on valkoiset lattiat

- ... ja vahvimpana, varmimpana: uskoa, että elämä on ainutlaatuinen seikkailu!

Muiskuja vuoden viimeisiin päiviin!

Everyday it's a-gettin' closer

Pikavinkit alennusmyyntihailta

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Pikaviesti työpäivän tuoksinnasta:  sorruin, sortukaa tekin, että ei tarvitse yksin hävetä heikkouttani ;)

Itse katsastin kiinnostuneena HM alen, ja johan sieltä löytyi...yllläripylläri...vihreä parkatakki 30 EUR. Parkatakkeja ei voi olla koskaan liikaa. Booztin alet alkoi myös, ja siellähän oli vaikka mitä kivaa. Wondersin ratsastatussaappaat ja tadaa...se ihana vaaleanpunainen Filippa K takki olivat -40% alessa. Vielä en ole sortunut mutta taidan sortua. &Other Stories ale käynnistyi myös viikonloppuna, mutta sen valikoima taisi olla lähinnä kesäalen jäämistöä. COS:illa oli muutama kiva juttu, mutta paljon myös kesäjäämistöä.

Kuva

Kuva alehinta 29 eur

Kuva

Zara aloitti alensa eilen ja kyllähän sielläkin houkutuksia riitti. Tilasin perusjakun - mustan sellaisen töihin, sinne uuteen työhön, jonka aloitan 2.1.. 

HM parkatakki jonka löysin HM Itiksestä, samanlainen netistä 59,99 EUR  klik
Samoin starttasi ameriikan suosikkini Shopbopin välikausiale, ja sitä puotia voin tosiaan lämpimästi suositella: supernopsat toimitukset, ja tullauksetkin hoituu siinä samalla.

Muita alennusmyyntejä
- Iittala. Löytyisikö uusi Muumimuki?  klik
- Stockman. Alet maltilliset 30% klik
- Lindex klik


Iloa välipäiviin siskot!

Joulukimara ja siitä, että toivoa on

tiistai 26. joulukuuta 2017

Jouluaatto meni rennoissa tunnelmissa siskon perheen luona, traditio, joka ilokseni alkaa olla monivuotinen! Ruokaa oli juuri sopivasti, eikä onneksi överisti, semiekologisena ihmisenä iloitsen ko faktasta. Joulupöydän kunkut olivat tänäkin vuonna kalat eri muodoissaan ja herkkua oli myös ensi kertaa kokeiltu feta-persimonsalaatti. Kalkkuna ja omenakompotti maistuivat myös, vaikka hiukan olin harmissani, etten saanut tuoda kalkkunan kyytipojaksi ylimääräisiä joululaatikkoja. Sisko on välillä outo  tiukkis. ;)

Ihaninta oli kliseisesti lasten ilo, RUOKA ja se, että pojat olivat tyytyväisiä joululahjoihinsa. Lahjat  olivat kuulemma parhaat koskaan (jee hyvä minä ja isovanhemmat)!! Pojathan saivat aika peruslahjoja: Google Play lahjakortteja, vaatteita, kirjoja, leffalippuja, partavettä (!) ja rahaa. Niin ja kummipojan sanat koskettivat: "olet ihanin kummitäti koskaan" :) Kongo sai lahjaksi porsaankorvia ja sai itse - tietysti - avata lahjapakettinsa. Sen voin raportoida, että koira oli onnellinen mutta ahnas.  Viekkaasti Kongo myös varasti palan kalkkunaa joulupöydästä, ellei lihan tipauttauttaminen lattialle ollut poikien tarkoituksellinen "vahinko".

Joulupäivänä puolen päivän aikoihin pojat lähtivät isälleen ja mulla koitti rauha, ihanaa sekin. Tein koiruuden kanssa pitkän lenkin ihanassa valossa, joka ulottui sekä lenkkeilijöihin, että mieliin,  nautin hiljaisuudesta, tekemästäni tonnikalapiirakasta (Kiitos inspiksestä Saronblogin Insta), ja joululahjoista, joihin lukeutui herkkuja ja kauneusvälineitä (Lumenen kosteusseerumi- jatkoon!). Niin ja aloitin Mad Men maratonin. Yritin aloittaa Netflixin Trapped katselun, mutta en ymmärtänyt mihin sen kehut perustuvat ja luovutin. En tuntenut yksinäisyyttä, olin pelkästään vain väsynyt, tuntui hyvältä ladata akkuja.

Tapaninpäivää vietimme perinteisesti äidilläni. Kivaa, äänekästä ja rentoa oli sielläkin. Ruoka oli niin herkkua, mm. siian mäti, tekemäni Ritarisalaatti ja savukalkkuna....Ja siskon glögijuustokakku oli ihanaa myös. Uusi vuosi...mun niin on kevennettävä joulun jälkeen. It's a promise.

Mietin joulupäivänä myös syntyjä syviä. Konkreettisesti menetettyjä ihmisiä tai tilaisuuksia....vähintään muutama Tinder match seurustelee whatsup profiilikuvien perusteella ja minä olen edelleen yksin. Välillä mietin milloin universumi heittää elämääni jonkun hyvän tyypin? Onko se vain tuurista kiinni, kyllähän Tinder treffejä oli tälle vuodelle jopa (:) )12 kpl.

Juttelin joulun alla myös ystävän kanssa, joka oli surullinen ja super katkera, tumman vihreän katkera eräästä asiasta. Kyllä minäkin sen allekirjoitan, elämä ei todellakaan aina mene niin kuin olemme suunnitelleet, ikäviä sattumuksia - väärinkäsityksiä - tapahtuu, jolloin ihmiset voivat loukkaantua, irrottaa otteensa, ja  kadottaa toisensa. Pitääkö silloin päästää irti vai yrittää vielä? Minulla ei ole vastauksia, mutta tunnen itseni välillä todella pieneksi. Varsinkin kun vieressä on itkevä ja surullinen rakas ystävä.  Ja mitäpä sitä kieltämään, solmuja on perheemme sisälläkin ja vaikka olen tehnyt kaikkeni, edelleen asiat ovat auki ja eräs pieni ihminen suree. Sydän melkein särkyy.
 
Paljon on oikeasti hyvää, kiitollista ja ilokasta, iloitsen myös täysin uudesta työmahdollisuudesta, joka alkaa ensi vuonna. Toivoa on...niin haluan uskoa, että toivoa on AINA. Meitä eläviä yhdistää se, että meillä on mahdollisuus uskoa ja toimia. Tehdä asioille jotain. Voimme lähteä huonosta parisuhteesta tai työpaikasta, me voimme valita (mahdollisuuksien puitteissa), meidän ei tarvitse jäädä huonooon tilanteeseen. Ja jos todellisuus ei ole haaveittemme sukupuun kaltainen, voimme piirtää puun niistä joiden sukua haluamme olla.  Arki voi lannistaa ja viedä voimia, mutta arkipäivä ei voi päättää keitä olemme.

Tänään menen peilin eteen ja sanon itselleni hymyillen, "olet loistava tyyppi ja elämä kantaa. Ja toivoa on. Aina! Sekä minulla että sinulla. "

Muutama joululahja

Mussut

Tapaninpäivän aggressiot saa kauhean kivasti purettua hakkaamalla kaulimella pipareita

Vaaria neuvotaan kännyn käytössä

Jouluaatto ja joulun paras lahja

sunnuntai 24. joulukuuta 2017




Joulun paras lahja oli muuten "Ruma Joulupusero", jonka sain huumorintajuiselta siskolta.  Hullunhauska pusero toi hyvää mieltä aattoon ja aaton flunssaiseen oloon!

Hiukan tosin jäin miettimään siskoni lahjan sanomaa....siinähän laiskiainen kehottaa ottamaan rauhallisesti (lumessa).  Hmm ehkä tämä on kohteliaisuus. On se, ihan varmasti. ;)

Ihanaa ja lämmintä Joulua

lauantai 23. joulukuuta 2017

Lempeää, pientä ja lämmintä Joulua jokaiselle teille! Pidetään sydän ERITYISkeveänä ja uskotaan ihmeisiin tänäkin jouluna.

Mikä on oma heikko kohtani jouluisin? Sydän sulaa aina vähän kun kuulen tämän lempparijoulukappaleen  Maa on niin kaunis ja sen viimeisen säkeistön:

Enkelit ensin paimenille lauloi, sielusta sieluhun kaiku soi: Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi.

Jouluisin ihmisen on hyvä uskoa, vaikka ei uskonnollinen olisikaan .....ainakin armoon. Puss!

Ja kiitos kaikille teille ihanille lukijoille kuluneesta vuodesta. Olette ihania ja säihkyjä.

Joulu löytyy kun hellittää ja päästää irti

perjantai 22. joulukuuta 2017

Täällä on vielä joulun järkkääminen sen verran vaiheessa, että niin on joulumielikin. Tänään pitäisi ostella vikat joululahjat, osa ruokaostoksista (suurin osa jo hankittu) ja siivota perussiivous. Kotona onneksi helkkyy ja välkkyy, ja joulusuklaan makuun olen sentään päässyt, sehän on jotain se ;) Toivonkin, että kunhan lääkitys on kohdillaan ja pakolliset hankinnat tehty niin tänäkin vuonna saadaan ottaa löysästi ja jouluilo alkaa nostaa päätään.

Olen vakuuttunut, että jouluilo ja ilo ovat melko lähellä toisiaan. Ilo ja kauneus on meissä kaikissa, ihan yhtä varmasti kun joulun tulo. Joululle on kuitenkin oltava tilaa sekä sisäisessä että ulkoisessa puutarhassamme. Joulu löytyy kun luopuu turhasta hössötyksestä (siitä, josta ei tule kuin vihaiseksi) ja ymmärtää nauttia niistä hetkistä, jotka antavat nautintoa. Joulu löytyy kun hellittää ja päästää irti, antaa tilaa myötätunnolle, sekä itseä että muita kohtaan. Juuri silloin voi löytyä se hetkellinen joulun kauneus, joka kukoistaa kauniimmin.

Viikonloppuna ajattelin virittäytyä pikkuhiljaa, rauhallisesti jouluntunnelmaan. Jospa aloittaisi vaikka tänään saunomisella, kasvonaamiolla, ja siitä sitten luontevasti siirtyisi pakettien käärmiseen ja pakettikorttien kirjoittamiseen joululauluja kuunnellen. Niin kellon ympärikin voisin nukkua, sen verran väsyä pukkaa....

Joulusuukkoja ja hyasintin tuoksua kaikille!

Ihana joulumuisto pojista "muutaman vuoden" takaa

Blogimaailmaa vavisuttava jouluvloggaus

torstai 21. joulukuuta 2017

Yhtä päättömään ja tonttumaiseen menoon kuin aiemminkin - Kongoa unohtamatta.

Joulumuiskuja,
Pinkki & Taru

Eilen olin onnellinen

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Eilen olin onnellinen ja ajattelin, että ei se elämä ole niin kovin vaikeaa, että hyviä asioita tapahtuu ja asiat järjestyy. Enkä puhu nyt vain itsestäni.

Halusin halata ja suukotella kaikkia, ja tanssia.... kotona tanssittiin kuopuksen ja koiran kanssa ilotanssi, kesto 1 min. Hihkuimme riumusta ja sovittiin, että viikonloppuna tilataan pizzat.

Toisinaan elämä on stressaavaa, pelottavaa ja ahdistavaa, mutta ei ikinä niin paljoa, ettei siihen auttaisi oma asenne, sinnikkyys, suomalainen sisu ja ..niin se asenne. Se, ettei lannistu. Se, että uskoo parempaan huomiseen. On se sitten fatalismia tai silkkaa typeryyttä, mutta mulle se on ainoa tapa elää.

Itseään, teitä ja koko maailmaa lempeästi katselee tänään: Taru




Weekly Report

maanantai 18. joulukuuta 2017


Viikko oli melkoisen työpainoitteinen normiviikko. Sain kuitenkin joulukortit postiin, ostin ensimmäisen hyasintin (se tuoksu!!), haaveilin matkasta ensi vuonna, sain siskon kanssa vihdoin sovittua jouluruuista (suunnitelmat on tehtävä a-ajoissa- terkkuja siskolle :)). Tänä vuonna panostamme kalapöytään ja joulun pöydän kunkku on pieni kalkkuna.

Pohdin myös syntyjä syviä. Olen ollut erään asian suhteen sinnikäs ja optimisti, olen oikeasti ollut tästä asenteesta ja ominaisuudestani suorastaan ylpeä. Kuitenkin määrätietoisen työnteon, yrittämisen/jatkuvien pettymyksien jälkeen olen huomannut, että minussa alkaa olla sellaista tappiotunnelmaa.  Vaikka on pohjimmiltaan optimisti, sitä unohtaa hyvän ja ne pienet voitot (joita kuitenkin on) ja alkaa lannistua. Kumpa sitä osaisi ajatella hyviä asioita ja antaa huonojen ajatusten mennä. Hymyillä niille ja sanoa heippa, en tahdo sua päähäni. Ja niin kuin ystävä sanoi: "et saa lannistua vieläkään !...vi-taa saa mutta ei saa lannistua ..." Niillä kahdella on vissi ero, v-tus saa aikaan aggressiota joka on liikkeelle paneva voima, lannistuminen vaan masentaa.

VIIKON ASU: Musta tekoturkistakki by Lindex. 

 
VIIKON OUTOUS: Me too – kampanja, joka painetaan villaisella Suomessa vaikka Ruotsissa putoilee päitä, enkä vaan kertakaikkisesti ymmärrä miksi? Nyt HETI LISTA ESILLE niistä elokuva- , tv- ja muun ko tuotantoalan ohjaajista tms, jotka kohtelevat naisia epäasiallisesti (seksuaalisesti ym) häiriten tai kiristäen!!! Taitavat olla kovin vaikutusvaltaisia ihmisiä, jos/kun kaikki vaikenevat!!

VIIKON LEHTI: Joka vuosi ostan RED lehden, koska sen joulunumero on vaan niin ihana. 



VIIKON AJATUS:
“I used to think I was the strangest person in the world but then I thought there are so many people in the world, there must be someone just like me who feels bizarre and flawed in the same ways I do. I would imagine her, and imagine that she must be out there thinking of me too. Well, I hope that if you are out there and read this and know that, yes, it's true I'm here, and I'm just as strange as you.”

- Frida Kahlo (1907- 1954)
VIIKON HIMOTUS: HM röyhelömekko, joka antaa samalla aavistuksen tulevasta kesästä. Tykkään hurjasti! Menisi legginsienkin kera.
Kuva

'


Joulun ihmeitä, lämpöistä joulumieltä, stressittömyyttä viikkoonne! Muistetaan, että aika vähän tarvitaan onnistuneeseen jouluun, less is more. Peräänkuulutan myös rentoutta ja villasukkajouluja, jolloin ruokailun/kirkon/lahjojen jakamisen jälkeen jokainen voi siirtyä sohvalle villasukissa - niin mun juttu!

Yritän muistaa, että joulu on mielentila. Ei uuvuteta itseämme turhalla hössötyksellä vaan keskitytään tärkeimpiin asioihin, mitä ne sitten itse kullekin ovat. Minulle tärkeintä on perhe, hyvä ruoka (vähempi riittää), kirjat ja yhdessäolo.

Hyvää joulua minulle eli mitä toivon joulupukilta tänä vuonna

lauantai 16. joulukuuta 2017

Välillä on hauska antaa mielikuvituksen lentää, tai suorastaan päästää se valloilleen. Minähän en saa montaa pakettia jouluna. Meillä on perheen sisäisesti sovittu, ettei aikuisille osteta joululahjoja ja jos muutaman joululahjan saan, ne saan rakkailta ystäviltä. Jos shoppailen itselleni,  sen jätän alennushaukkana joulun jälkeiseen aikaan.

Olikin suorastaan kutkuttavaa miettiä, mitä pyytäisin joulupukilta,  jos lompakko oli rajaton. Rakastan kaikkea tyylikästä, ajatonta, joulumaista fiilistä & tunnetta enkä karsasta laadukkaita vaatteita.

Ja samalla lähetän lämpimiä terkkuja Joulupukille (huom. kirjoitin sen majesteettisen isolla J:llä). Olen ollut tänä(kin) vuonna kiltti...niin paljon kiltimpi kuin viime vuonna, ja olinhan viime vuonnakin jo tosi kiltti. Ohessa sinulle vinkkejä, jos vaikka haluat yllättää minut.
t. Taru -tonttusi

Nämä jutut haluaisin löytää joulukuusen alta tänä vuonna:

- Maailmalle rauhaa
 - Trump kuuhun, josta ei paluuta
 - Putin ja Kim Jong-un jonnekin huitsin helvettiin

ja

1. Iittalan Taika-sarjaa yönsininenä, vaikka mukit ja lautaset kuudelle hengelle. Taika on matka fantasian maahan, lapsuuden satuihin ja luovuuteen, jolla ei vielä ollut pidäkkeitä. Kyllä silmä lepää.
Kuva


2. Lahjakortti Glory for you (klik)  - kauneushoitolaan. Hemmottelu tekee eetvarttia ihan meille kaikille, se on vähän kuin pistäisi rahaa pankkiin. Hydrafacial hoidoista ja kestopigmentoinnista -20% TARUN BLOGI-koodilla 30.12.2017 saakka - osta vaikka lahjakortti tyttöystävälle tai vaimolle. (huom. en hyödy tästä, enkä muistakaan linkkauksista)

3. Tiger of Swedenin Gwynn neule (mielellään harmaa - vaikka MINÄ EN OLE harmaa ihminen). Neule on keikkunut monessa lehdessä ja se näyttää täydelliseltä.
kuva

4. Isa Sjöstedin Camille Dress mustana, mutta koska se on jo melkein loppu, se passaa myös valkoisena. Niin mun tyylinen, kaunis ja simppeli juhlamekko. Isa Sjösted on yksi Ruotsin suosituimmista suunnittelijoista, kannattaa pistää merkille - aivan ihania luomuksia hällä.

Kuva
 
5.  Lomamatka esim Lissaboniin tai Barcelonaan, jotka ovat suosikkejani Etelä-Euroopan kaupungeista,  tai perheloma Kreikkaan. Matkailu avartaa ja tekee sielulle hyvää. Mihin tahansa lähtee, kokee jotain, mikä näyttää oman elämän uudessa valossa. Ja sen oivaltaminen, että mitä ajattelee rakkaudesta, vapaudesta, perheestä, ruuasta, jumalista on minun käsitykseni niistä. Jonkun muun silmin, toisella kielellä, toisenlaisessa yhteiskunnassa ne näyttävät toiselta.




6. Balmuirin Kid Mohair- huivi. Klassikko, joka puuttuu kaulaltani.

Kuva
7. Uudelle sädehtivälle vuodelle 2018 tarvitaan tyylikäs kalenteri. Vuoden 2018 Forest Greetings -kalenterin kuukausilehdillä on suomalaisen metsän lajikirjo ahmasta kettuun. Loving it!

Kuva
8. Onhan tämä nyt niin ilokas,  hauska - jostain syystä rakastan kukkakuoseja. Sen lisäksi rakastan vaatteita ja rakastan yhdistää vaatteisiin kaikkea hassua.


Kuva


Joulu, unelmointi - ja antamiseniloa kaikille!

Parasta juuri nyt- Olen Taru, sinkku ja 43 v

perjantai 15. joulukuuta 2017

- Automaattinen analyyttinen Tinderprofilointi, joka valitsee Tinder-profiiliisi suosituimman kuvan. Ilmeisesti sen vuoksi Kongo on valittu TOP  PHOTO tyylisesti omien  kuvieni edelle....WTF?  Eikö nyt sen verran voisi Tinderkin automaattianalysoida, että suosituin kuva OLISI naisen eikä koiran...niin ihana kuin Kongo onkin??  Olen Taru, ihana, sinkku ja karvainen (sääristä) tällä menolla saan sulhaseksi Kongon veljen :(

- Antti Tuiskun Mä hiihdän, joka on valittu vuoden parhaaksi kappaleeksi. Vaikka en ole täysin yksimielinen valinnasta, sen myönnän, että Antti osaa laulaa, ko. laulussa on sitä jotain, ja kappaleen kohdalla kyse on mielestäni myös ajan kuvasta. HS perustelujen mukaan: Verenmaku suussa täytyy painaa, vaikka maalista ei ole tietoakaan. Tuttu tunne monelle työpaikassaan sinnittelevälle tai ruuhkavuosiaan elävälle. (Klik) Hienoa Antti ja onnea myös hyvinvointivalmentajaopinnoista!

- Joulun tulo ja työpaikan joululounas (oli superihanaa!), joulupuuro ja työpaikan joululahja. Loving it! JOULU on täällä. Vaikka antaminen on kivaa, onhan se saaminenkin hetkellisesti.


- joulun toivelista 9-14 v pojille, jonka ihan itse keksin. Vaatteet ovat toivottuja, mutta niiden pitää olla joko mustia tai harmaita - ei mitään kirkkaita värejä (!)(:)) ja mielellään merkkivaatetta olisi hyvä olla esim. : Adidas, Nike, Helly Hansen tai Hollister.  Lahjakortit, leffaliput, elämyslahjat ovat erittäin kivoja lahjoja, suklaata unohtamatta. Näillä mennään omien poikien ja kummipojan kohdalla!

- ylläriviesti kivalta ex-Tinder mieheltä. Ainahan sellainen piristää, vaikka prioriteetit ovat olleet viime aikoina töissä ja arkielämässä eikä miehistä tietoakaan.

-  joulun juhlavin laatikko by HS:n on Porkkana-camembert-laatikko (klik) Kokonainen camembert-juusto kuumenee risoton syleilyssä, jolloin homejuuston pippurinen maku korostuu. Tai toisaalta josko kokeilisi punajuurilaatikkoa (klik)? Sen huomaan, että vuosi vuodelta lihan tarve/halu joulupöydässä on vähentynyt- hyvä niin.

Ihanaa viikkistä!! Sen verran rankka viikko, että niin tarvitsen akkujen latausta.


Joulun ihanin mekko

torstai 14. joulukuuta 2017

Pitäähän jouluhöpsöllä olla joulumekko, tiettyjä perinteitä pitää kunnioittaa. Tämän vuoden joulumekkoa käytän vähintäänkin jouluaatosta Tapaninpäivään koska

- mekossa on väljä istuvuus ja se antaa anteeksi joulupullottavalle masulle
- siinä on ihanat trumpettihihat.  
- se vaan on super kaunis ja raikas- ei pelkkä joulumekko, sen voi pukea niin treffeille kuin pikkujouluihin.
- vähintäänkin kohtuuhintainen ovh 49 EUR (Kappahlista)

Suositteluni!


Joulun aivan ihanimmat kirjalahjat

tiistai 12. joulukuuta 2017

Joka vuotinen toivelahjani on kova paketti eli tietysti kirja! Harva asia on mukavampaa joululomatekemistä kuin istahtaa sohvannurkkaan kourassa hyvä tarina. Tänä vuonna lukemistani kirjoista tahdonkin nyt suositella muutamaa huikeaa kirjaa erityisesti pukinkonttiin. Tässä ei ole Finlandia- eikä Runeberg-palkittuja tai -ehdokkaita, koska niitä ostetaan muutenkin ja minä en välttämättä (aina) palkinnoista piittaa.  Samaan tyyliin kuin fiilispohjalta tiedän, mikä viini on hyvää tai mikä hansikas istuu, samaan tapaan osaan iloksenne kertoa, onko kirja hyvä vai ei, arvioini ovat melkein objektiivisia siis :P.

Kerron myös jokaisen kirjan kohdalla mistä on kyse, miksi tykkäsin ja kenelle kirja erityisesti sopii.

1. Anna-Leena Härkösen Valomerkki
Kun elämä pelottaa enemmän kuin kuolema. Tummasävyisen huumorin ja jäljittelemättömän dialogin mestari tarttuu äkkiväärällä otteella aiheista synkimpään.Viisikymppinen Anita on kirjailija, joka on väsynyt ammattiinsa. Uuden romaanin aloittaminen ahdistaa, sitä seuraisi väistämättä masennuskausi. Onko hänen pakko kirjoittaa, onko pakko edes jaksaa elää? Kun Anita omissa syntymäpäiväjuhlissaan kysyy ystäviltään, kuka auttaisi häntä jättämään kaiken, hän huomaa törmänneensä tabuun. sitaatti: ”Kirjailijan työ on hidasta, sotkuista, säälittävää. Kuin kirurgi avaisi potilaan ja jättäisi kaiken esille mätänemään, ei poistaisi pahaa, ei ompelisi haavaa kiinni.”  (kirjan kuvaus täältä)

Ikisuosikkini Anna-Leena Härkösen, Valomerkki, on romaani, joka on itse koettava. Siihen pitää mennä sisään avoimin mielin ja antauduttava tekstille. Elettävä mukana, vaikka teemana onkin elämänhalun totaalinen katoaminen. Raskas - ja osaltaan masennuksen itse kokeneena  hyvinkin kiinnostava aihe. Kirja on taattua Härköstä, hänellä on vain kertakaikkinen taito käsitellä rankkojakin aiheita tavalla, joka kannattelee lukijaa hellästi eikä vie liian raskaisiin vesiin. Kipeisiinkin asioihin liittyy  lempeää ironiaa ja mustaa huumoria- ja senkin allekirjoitan. Kiitos Anna-Leena hienosta kirjasta.

2. Jen Lapidus Top Dog Kirjalahja jännitysfaneille ja kovan viihdekirjallisuuden ystäville. Vaikkapa hänelle, jolle yleensä yleensä ostat jouluna Jo Nesbön dekkarin.

Nyt kun Nesbö on hidastanut vauhtiaan, ja (ruotsalainen kollega) Lars Kepller ei ole välttämättä suosikkini, ilokseni Lapidus minuun puree. Hänellä on fiksun dekkarin kirjoittamisen taito. Top dog on jatkoa myyntimenestyksille Viphuone ja Sthlm delete, joiden käännösoikeudet myytiin noin kahteenkymmeneen maahan ja joista on tekeillä elokuva. Jens Lapidus (s. 1974) nousi rikoskirjallisuuden kärkinimeksi Tukholman alamaailmaan sijoittuvalla Stockholm noir -trilogiallaan.  

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita jännityksen ystäville.  

3. Alice Munro Jupiterin kuut 

Rakastan Alice Munroa, joka on Nobel- palkittu kanadalainen kirjailija, jonka kirjat ovat aina vahvoja naiskokemuksia. Munron kirjoissa on paljon tavallisia, aivan arkisia elementtejä, jopa karuja ja epämiellyttäviä, mutta taitava kerronta kietoo niiden ympärille tarinan, joka nostaa nämä pienet hetket elämästä esiin kuin pieninä ihmeinä. Munron kirjoja lukiessa tulee ajatus, että kaikki aidot tarinat ovat kertomisen arvoisia. Ei ole niin vähäpätöistä asiaa, etteikö siitä saisi tarinaa. Tai etteikö Munro ainakin osaisi pukea sitä tarinaksi. Ja erittäin taitavasti - I might add.

Novellikokoelma Jupiterin kuut kertoo omapäisistä ja rohkeista naisista, jotka ovat uskaltaneet kokea. Rakkaus, onni, intohimo - mitä se nyt sitten olikin, kesti aikansa, mutta elämä jatkui. Mikä parasta Munron naiset ovat tekemisissään syvästi inhimillisiä, rakkauden etsintä on välillä surkuhupaisaa ja tehdään hävettäviä ja noloja asioita. Ja koska olen kokenut surkuhupaisan, hävettävän ja hullun rakkauden....mikäs parempaa luettavaa kuin Alice Munro juuri jouluna.
4. Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat
Luin vihdoinkin Joel Haahtelan uusimman Mistä maailmat alkavat, eikä Haahtela tuottanut pettymystä tälläkään kertaa. Pidän Haahtelan kirjoitustyylistä, hän kirjoittaa pettävän yksinkertaisella tavalla. Hän on mestari kuvaamaan hetkiä, tuokioita, näennäistä liikkumattomuutta. Sanat ovat tarkoin harkittuja, kirjailija piilottaa paljon rivien väleihin ja tarkasti punnittuihin selkeisiin lauseisiin. Kirjan viipyilevä ja lyyrinen tunnelma ei hengästytä, kirja vangitsee lukijansa rauhallisesti kerrotulla ja kiireettömällä tarinalla. Uusimmassa romaanissaan Mistä maailmat alkavat hän kysyy, kuinka olla uskollinen itselleen ja rakastaa. Hmm siinäpä kysymys...
Romaanin päähenkilö on Visa, nuori taiteesta innostuva poika. Haahtela johdattaa eri vuosikymmenien taidepiireihin Visan ja tämän ystävän Tapion kautta. Taiteen tekemisen ja olemuksen lisäksi teos pohtii onnellisuutta.

Helsingin Sanomien arviossa kehutaan Haahtelan luomia tuokiokuvia. Aino Frilander kirjoittaa: ”Visan tarina on hurmaava, joskin samankaltainen kuin monet muut romanttis-nostalgiset taiteilijatarinat: Rahaa on vähän, rakkautta vähän enemmän ja oma polku on löydettävä. Haahtelaksi romaanin tunnistaa melankolisesta yleissävystä, nostalgiasta, taiteilijanimien pudottelusta ja kiteytetyistä elämänviisauksista.” Lue koko arvio.
5. Luke Harding: Vaiennettu 

Uskoisin, että meillä kaikilla on rohkeita julkisuuden henkilöitä, joita seuraamme tai olemme seuranneet. Minulle yksi sellainen oli Anna Politkovskaja, joka ammuttiin lokakuussa 2006. Hän vastusti Tsetsenian sotaa ja arvosteli presidentti Putinin toimia. Anna Politkovskaja oli viisas ja rohkea nainen, jota ihailen edelleen hänen uskomattoman rohkeutensa vuoksi. Anna Politkovskajan kuollessa luotia ei ammuttu pelkästään Annaan, vaan myös koko vapaaseen lehdistöön. 

Anna Politkovskaja sanoi eräässä haastattelussa, vapaus vaatii paljon työtä. Niin varmasti on. Kuinka monta vuotta menee, että venäläiset voivat oikeasti käyttää sananvapauttaan vapaasti ja pelkäämättä? Uskon, että juuri venäläisten itsensä on kritisoitava hallitustaan ja sen mädännäisyyttä, enemmän, rankemmin ja kuuluvammin, koska kuten menneisyydessä on nähty, suuret joukot saavat muutosta aikaan. Mutta riittääkö se, sen näyttää tulevaisuus. Kuitenkin kiinnostus Venäjän tilaan ja tulevaisuuteen on minulla edelleen verissä ihan jo Annan rohkeuden innoittamana.

Luke Harding on Guardianin palkittu ulkomaankirjeenvaihtaja. FSB-eversti Alexander Litvinenko myrkytettiin kuoliaaksi Lontoossa vuonna 2006. Litvinenkon oli määrä kuolla heti, mutta kuoleman pitkittyessä hän onnistui jäljittämään murhaajansa: heidän jälkeensä jättämä poloniumjälki johtaa vääjämättä tiedustelupalvelu FSB:n laboratorioon Venäjälle. Litvinenkon ja Hardingin mukaan kyseessä oli Venäjän hallinnon korkean tason junailema salamurha, josta epäillyt ehtivät paeta takaisin Venäjälle. Britannian viranomaiset ovat vaatineet heidän luovuttamista tuomittaviksi, mutta turhaan.

Tämän kirjan luen ahmien ja ehkä myös osittain vihaisena. Siitä olen varma, että tämä kirjan lukeminen on lähes velvollisuus näin Venäjän rajanaapurin kansalaisena.

6. Heikki Harma Asfalttihippi

Minuthan on marinoitu Hectorin musiikilla jo äitini kohdussa ja siitä luontevana jatkumona myös lapsuudesta nuoruuteen - ja  heh myös keski-ikään. Hector on ihana. Hänen musiikkinsa vaan uppoaa, hänen kappaleitaan ja sanoituksiaan kuuntelee edelleen ihan euforiassa.

Muistelmissaan Hector käy läpi elämäänsä 1970-luvun lopulle asti, joten jatkoa lienee luvassa jossain vaiheessa. Asfalttihippi on kokonaisuutena hieman hajanainen, mikä on monien muistelmien ongelmana. Kirjassaan Hector sivuaa pintapuolisesti monia mielenkiintoisia seikkoja elämänsä varrelta, mutta ei paljasta niistä kuitenkaan kovin paljon.

Se, ettei julkkis paljasta paljon itsestään on harmillinen juttu meille kaikille uteliaille- mutta kyllä Asfalttihipissä piisaa onneksi myös avoimuuden pilkahduksia ja siksi kirja on lukemisen arvoinen. Parhaimmillaan Asfalttihippi on kuvatessaan Hectorin lapsuutta ja nuoruutta Helsingissä 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa. Hectorin kuvailema pääkaupunki näyttäytyy jännittävänä ja rosoisena, mutta omalla tavallaan myös lämpimänä kasvuympäristönä.

7. Fredrik Backman Mies, joka rakasti järjestystä

Ove on 59-vuotias. Hän ajaa Saabia. Hänet on syrjäytetty asumisoikeusyhdistyksen puheenjohtajan tehtävistä vuosia sitten - Se oli vallankaappaus! - mutta edelleen Ove on korttelinsa peräänantamattomin järjestysmies.Koominen tarina alkaa, kun vastapäiseen rivitaloon muuttavat uudet naapurit kolhivat Oven postilaatikkoa. On ryhdyttävä vastaiskuun! Mies, joka rakasti järjestystä on romaani pörröisistä kissoista, odottamattomista ystävyyssuhteista sekä ikivanhasta peräkärryllä ajamisen taidosta. Kaikki tämä muuttaa pohjamutia myöten koko yhteisön, ja jopa kyräilystä on mahdollista parantua.Fredrik Backmanin esikoisromaani vanhasta äkäisestä miehestä onnistuu kuvaamaan yhtä pienoismaailmaa ja samalla kertomaan jotakin tärkeää itsestämme ja ajastamme.(lainaus täältä.)

Oletteko nähneet maailman ihanimman lasten elokuvan "Up- kohti korkeuksia"? Se on (oli?) yksi lasten ja mun yhteisiä all time suosikkeja. Sitä katsottiin kerta toisensa jälkeen ja aina se vaan jaksoi naurattaa ja koskettaa.

Tämä kirja on jotenkin aivan samaa luokkaa inhimillisyydessään.  Ove on hyväsydäminen ja lempeä mies, jolle elämä on rakentanut hyvin vahvan suojakuoren- ja tällaisiä ihmisiä minä olen ihan livenä tavannut hyvinkin monta kertaa. Ihmisen ulkokuoren perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä - sisältö ratkaisee.  Vaikka tarinan sävy on haikea, huumoria ei onneksi unohdettu.

Backman on kirjoittanut kirjan, joka herättää vahvoja tunteita ilosta suruun.  Suosittelen tätä joulukirjaksi, vaikkei kirja mikään uutuus ole. ps. katso myös elokuva (se on ihana).


Lukuiloa ja ihastuttavaa joulun aikaa kaikille!

Osa kirjoista saatu blogin kautta, osa kirjastosta

Weekly Report

maanantai 11. joulukuuta 2017

Juurikin tässä mietin, että elämässäni ei enää tapahdu kuin töitä, itse valittuja ylitöitä, arkihommia, koiran ulkoilutusta ja hard core sohvailua. Sitä vaan runnoo päivät läpi päivien deadlinet ja hoitamattomat asiat mielessään tuntien, että on olemassa vaan ei elossa. Sitä yrittää olla omavaloinen ja optimisti – mutta fakta on se, että on jokaisen kiireisen työpäivän jälkeen sitä on HYVIN väsynyt eikä kovinkaan vahvasti omavaloinen.

Viikon ilopilkkuja olivat itsenäisyyspäivä perhedinnereineen, juhlien pukuloisto, itselle ostettu neilikkakimppu, Pinkin visiitti lauantaina ja Lumenen joulukalenteri, jonka avasin ex tempore väsymyksissäni IHAN kokonaan. Mitä voin sanoa? Kaipasin piristystä :)


VIIKON ASU: HM pussukka mallinen puuvillamekko on ihana väriltään. Löytyypi täältä.



VIIKON JOULUFIILISTELY
: Sunnuntaina paneuduin joulukorttien kirjoittamiseen, ja se olikin yllättävän kivaa puuhaa hyvän musiikin, herkkujen ja kuopuksen avun kera. Kaiken kaikkiaan ilostuttava velvollisuus, kun siihen yhdistää antamisen ilon ja oikein asennoituu.

VIIKON RUOKAINSPIS: Pinkin vinkkauksesta tein uunijuureksia, joiden päälle murustin fetaa. Niin hyvää ja ihan super halpaa! Kiitos P.!



VIIKON HIMOTUS: Onhan tää nyt ihana - ZARAN leopardimekko. Mä niin tarvitsen tämän. Ai miksi? Pitkät hihat , joustava vyötärö - ja se leopardiprintti.
Kuva



VIIKON MIELENTILA: Väsymys. Taas kerran ja kyllä, alan toistaa itseäni, ja kynnet olivat sen mukaiset.

VIIKON ASENTO: KYYKKY. Koska.

Yhtä kaikki, joulun tms kunniaksi kaikki kyykkäämään! Ajattelin aloittaa viimeistään ensi vuonna ;)

VIIKON AJATUS:
“ My great hope is to laugh as much as I cry; to get my work done and try to love somebody and have the courage to accept the love in return. ” — Maya Angelou

Muiskuja ja voimia uuteen viikkoon siskot!
Back to Top