Ihana iltapäivä kesäteatterissa..

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

..rapoa seuraa huomenna :)

Parasta juuri nyt

perjantai 21. heinäkuuta 2017

- Netflixin GLOW. Hiukan vierastin sarjan outoa aihepiiriä: naispainia - ajattelin, että tää ei todellakaan ole mun juttu. Toisin kävi, sarja on oikeasti laatudraamaa, se on tarina ystävyydestä, solidaarisuudesta ja naiseudesta. Parasta sarjassa ovat sen hahmot. Marc Maronin näyttelemä Sam Sylvia edustaa äksyilevää pomoa, kun taas Alison Brien esittämä Ruth Wilder (Mad Men) on loputtoman yritteliäisyyden perikuva.

- Prinsessa Victorian 40 -vuotis haastattelu Yle Areenassa.   Victoria vastaa haastattelijan vaikeisiinkin kysymyksiin ja puhuu raikkaan avoimesti elämänsä haasteista ja ongelmista esim  nuoruusvuosien anoreksiasta ja lukihäiriöstä. Ja kyynelet nousivat ainakin minun silmiini siinä vaiheessa kun Victorian aviomies Daniel herkistyy (lähes kyyneliin) puhuessaan rakastavasti vaimostaan. Siinäpä pari, joka on silmiin nähtävän onnellinen yhdessä!

- täydellinen kesäasu, ihan itse stailasin ;)
 

- ex-työkamu, joka soittaa ja kertoo työpaikalla olleesta vapaasta positioista. Tulin niin iloiseksi!

- ensi viikkoinen tapaaminen ex-poikaystävän kanssa, ihanaa, että sitä voi olla ystävä exän kanssa vaikkei rakkaudessa natsannutkaan.

- avattu solmu ystävän kanssa. Tuli mieleen lempiguruni Judith Orloffin ajatus:  "Meille on annettu tunteet jotta voisimme kasvaa. Tunteet ovat energiaa, tunne opettaa, miten voit suhtautua rakastavammin itseesi ja läheisiisi. Tunteita työstämällä pimeyden voi poistaa omasta sisimmästä. Meissä kaikissa on pimeyttä, sisällämme on siemeniä sekä hyvään että pahaan. Onneksi voimme valita sen, mitä itsessämme ruokimme." Onneksi on keksitty sanat: anteeksi ja/tai olen pahollani. 

- HS sympaattinen juttu Lilli Pukasta, joka on ollut sinkkuna 10 v. ja joka järjestää itselleen Mää-juhlat - niin hauska idea!

[.. ] hän on ollut koko aikuisikänsä, tarkalleen ottaen kymmenen vuotta, sinkkuna. Ja sitä sietää juhlia.

”Olen tutustunut ihmiseen, jonka kanssa vietän varmasti loppuelämäni ja haluan juhlistaa sitä, että tulemme hyvin toimeen”, Pukka kuvailee.

Pukka järjestää syyskuussa itselleen Mää-juhlan, jossa juhlistetaan hänen kymmenvuotista taivaltaan itsensä kanssa. Mää-juhlien tarkoituksena onkin juhlistaa sinkkuutta myönteisessä hengessä: Sinkun ei tarvitse olla onneton, vaikka ”parempaa puoliskoa” ei ole, eikä häntä kuulu määritellä parisuhteen tai sen puuttumisen kautta.

”Tarkoituksena on tuoda esille, että sinkku voi olla täysi, kokonainen ihminen ja tyytyväinen omaan elämäänsä, eikä hänessä tarvitse olla mitään vikaa”, Pukka sanoo.

Noh tässähän tuli monta monta kivaa juttua, ja aurinkokin tuli taas esille. Mahtiviikkistä murut!

Säpäkkä yllätysaleostos

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Tämän päivän asuni ei vaadi omaa kuvaa. Se mahtuu alle yhteen riviin.

Löysät verkkarit, löysä collari, kumpparit ja Didriksson tuulitakki (vedenpitävä).

Että näin. Voinkin käyttää kameran edessä seisomiseen vievän ajan oikeasti kivan alejakun esittelemiseen. Ystävät ja puskan yli huutelijat, olkaa te hyvät.

Bongasin männä viikolla brittiläisen Boden-nettikaupan alesta juuri oman näköisen jakun, sellaisen rennon mutta myös tyylikkään - sellaisen jota voi käyttää sekä vapaa-ajalla että konttorilla. Olen vahvasti sitä mieltä, että nainen tarvitsee erityisesti syksyllä - lomien jälkeen-  vaatekaappiin jotain uutta siistiä sinistä, (ja jotakin lainattua) ja samalla rentoa ja mukavaa.

Ja kun jakun yhdistää mustiin farkkuihin ja tennareihin/siroihin nilkkureihin, lopputulos on aivan säpäkkä. Ja kyllä- säpäkkä on sana, joka syntyy kun sulautetaan sanat näpsäkkä ja söpö.

Hurmaavaan kesäpäivää murut!


Kuva


 

Ulkoilmaparantolassa mökillä

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Launtaina pääsin mökille ja seurana oli tällä kertaa äitini. Tuntui, kuin olisin päässyt ulkoilmaparantolaan, oli niin kaunista ja hiljaista.

Eilinen meni aurinkoa ottaessa. Makoilimme molemmat aurinkotuoleissa, juorusimme ja otimme aurinkoa. Teimme kesälaiskoina niinkin simppeliä ruokaa kuin kasvissosekeittoa, pidimme hautajaiset ikkunalasiin törmänneelle linnulle kukkakimppuine ja puuristeine kaikkineen  - olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokainen elävä on hautajaisten arvoinen. Illalla saunoimme pitkän kaavan mukaan, mikä tarkoitti äidille 30 min saunomista ja minulle 1,5h  tunnin hardcore kärventelyä. Onko mitään ihanampaa kuin maata koko pituudellaan saunan lauteilla täydessä hiljaisuudessa, tehdä itselleen kaikki maailman kuorinnat ja kasvonaamiot ja uida pitkän kaavan mukaan? Ei (ainakaan) minulle. Niin rentouttavaa ja jotenkin uudesti synnyttävää! Jollain hullulla tavalla tunnen juuri NYT jotain uutta ON kuin onkin syntymässä, olen taas saamassa otteen liaanista.

Sunnuntaiaamuna tein joka aamuisen kävelylenkin koiruuden kanssa, normiaamu-uinnit, jonka jälkeen suuntasimme äitini kanssa Tiiriön parkkikirppikselle. Ihanan rento tunnelma, kohtuulliset hinnat - tuonne voisin mennä uudestaankin, ehkä myymäänkin, ja hiukan jäi kismittämään kiva Muumi-kannu 20 eur. Tämän jälkeen tsekkasimme vielä Tiirinkosken tehtaan, joka sijaitsee Tiiriössä, vain pienen matkan päässä Hämeenlinnan keskustasta. Paikka on maatilan yhteyteen rakennettu sympaattinen sisustus-ja lifestyleliike lampaineen, pupuineen ja kahviloineen. Ihailimme tavaroita, myynnissä oli lampaantaljoja ja villalankoja, jotka ovat maatilan omaa tuotantoa. Liikkeen yksi nurkkaus oli   pyhitetty vaatteille. Valikoimassa on mm. Odd Mollyn ja Honkydoryn vaatteita, sekä BeckSöndergaardin asusteita. Söimme myös herkulliset lämminsavulohisalaatit - joiden koosta anna kyllä hiukan palautetta, salaatti olisi voinut olla suurempikin. Joka tapauksessa kiva kesäinen paikka!

Myöhemmin iltapäivällä tein vielä suoranaisen sankariteon näin sohvaperunana. Tein ensimmäisen hölkyttelylenkin 5 km sitten toukokuun (!). Olin kyllä kovilla, oli hemmetin kuuma - mutta selvisin, ja tällä hetkellä hiton ylpeä itsestäni.

Juuri nyt järvi on täydellisen lämmintä 19 c- vesi raikastaa ja parin vedon jälkeen on uudestisyntynyt olo. Koen, että lähes vuoden verran olen märehtinyt samoissa  puuhissa ja ajatuksissa jotenkin irrallisena, yrittäen olla jotain/päästä johonkin, mihin ole vielä valmis.  Nyt huomaan, että ko olotila on pikku hiljaa lipumassa ulottumattomiin. Menneeseen ei ole paluuta, vaan olen rakentamassa jotain uutta.  Toivon... että se mihin olen lipumassa, vahvistuu ja pian. Kaikki on OK. Olisiko loppuvuoden motto:

"Edessämme on paljon, paljon hienompia asioita kuin mitä jätämme taaksemme."

- C.S. Lewis






Vielä on kesää jäljellä vaikka alet loppurysähtää

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Hyvä tavaton, on heinäkuun 15, ja muikkaria alen loppurysäyksistä on alkanut jo kilahdella  s-postiini. Ilmeisesti huono kesäsää aikaistaa kesätuotteiden loppualennusmyyntiäkin? Uskomatonta mutta totta. Noh, onneksi vielä on kesää jäljellä, vaikka kauppoihin alkaisi virrata syysmallistoja kesähelteellä (millä helteillä?)!

Ainakin Marimekko, Stocka, Esprit, H&M aleineen vetelevät viimeisiään.  

Marimekon loppualet kestävät vielä tämän viikon, eli jo alennetuista tuotteista saa -20% lisäalen. Oman äidin synttärilahja ehdittiin hankkia siskon kanssa juurikin Marimekosta, ja kyllä Mamma tykkää kun saa pyytämänsä lahjan, siitä olen varma. Itse katselin tätä Karla Torstai - mekkoa, joka värisävyiltään menisi hyvin syksyllä esim pillifakkujen kanssa.
www.marimekko.com

Espritillä alet myös lähenevät loppuaan, tämän viikon loppuun saakka saat -20% alennusta jo alennetuista tuotteista. Tilasin itselleni mustat pillifarkut, Espritin farkut ovat kun farkkujen aatelia, sen olen jo todennut monta kertaa. Ne päihittävät monet merkit mukavuutensa ja hinta-laatu suhteensa vuoksi. Myös Espritin We love Peanuts-mallisto ihastutti, mutta pidin pääni kylmänä....

Koska mekot ovat olleet tämän kesän ehdoton ykkösvaate, naturellina tai farkuilla - niitä piti myös katsella vielä aleista. Tämä COS:in mekko kiinnostelikin kovasti, varsinkin kun näin sen erään tutun (super tyylikkään) soccermaman päällä ja se näytti hurjan ihanalta. Hän oli yhdistänyt mekon valkoisiin Superga-tennareihin ja kuin pisteenä i:n päällä vielä cross-body laukku! Voila!

Ja ne monesti mainitsemani Birkenstockit saivat vakavasti otettavan kilpailijan, nämä Billibit Booztin alessa näyttävät hurjan mukavilta...
Kuva

Vaikka aleostokset ovat olleet tänä vuonna olleet vähäisiä, olen onnekseni tehnyt muutaman löydön. Niistä lisää omassa postauksessa :)

Aurinkoa mieliin ja ihanaa kesäpäivää!

Helsinkicup ja alkava vapaus aka villeys

torstai 13. heinäkuuta 2017

Juurikin n-y-t- NYT koitti vapaus - siis vapaus ilman lapsia, 1,5 viikoksi! Ei tätä tapahdu kuin kerran kesässä!

Esikoisen Helsinki Cup on mennyt hienosti, jatkoonkin pääsivät ja ovat nyt hesacupin 8 parhaan joukossa, hurraa! Olen niin ylpeä joukkueena yhteen hiileen pelaavista pojista, jotka aidosti kaikki rakastavat fudista, syöttävät toisilleen ja antavat pallon useimmiten liikkua, niin kuin pitääkin. Ylpeä olen myös esikoisesta, joka viime syksynä pisti fudiksen topakasti tauolle, koska lätkä/fudis yhdistelmä oli hänelle liian raskas, mutta joka aloitti lajin nyt toukokuussa -17 uudestaan (vaikka jäikin pitkän tauon vuoksi luonnollisesti joukkueesta jälkeen), ja nyt pelaa, kehittyy, yrittää- rakkaudesta lajiin. Se ILO ja nauttiminen on kuitenkin se juttu harrastuksissa!

Mielenkiintoista on ollut alkuviikosta seurata monen vastapuolen joukkueiden vanhempien käytöstä: ohjeita  (vanhemmilta) viuhoi vaakatasossa kuin lokakuisessa räntäsateessa prujua kerrassaan- mutta mikä ärsyttävintä,  tsemppaus oli osittain KARJUNTAA ja KÄSKYJÄ. Joukossa oli toki viisaitakin  ohjeita, en minä sitä sano.  Enkä sano, että itse osaisin aina tsempata oikein, mutta sen sanon, että peli-ilo pitäisi olla jossain aina siinä pelin läheisyydessä tsemppauksessa. Eli  jokainen tyylillään, mutta nousevista intonaatiossa, imperatiivissa ja desibeleissä on rajansa! Samaa mieltä oli myös peleissä kannustava Kongo-koira, jolla on erittäin hyvä kuulo.

En todellakaan ole mikään ultimate soccermama, poikien treenit jää mulla useimmiten väliin, vaikka paljon treeneihin kuskailen. Muutenkin tilanteet peleissä menevät niin kovin nopeasti ohi, että hyvin usein pitää kysyä viereiseltä (tai sitä seuraavalta) Mamalta, "mitä nyt tapahtui?" Jos jossain olen hyvä, niin kiljumisessa ja kannustuksessa "Hyvä/hienosti tehty xx!" ja mikä parasta, useimmiten poikien nimet menee oikein ;)!  Jokaisella on lahjakkuutensa!

Tänään ei ole suurempia suunnitelmia. Aion nauttia täysillä tästä jumalaisesta hiljaisuudesta. Kirjan ja lehden lukemisesta rauhassa, ja/tai leffasta, siitä ettei kukaan riitele. Ketään ei tarvitse palvella (no ehkä koiraa, mutta se menee helposti, kun se ei sano mulle vastaan). Erotuomarina ei tarvitse toimia.

Olen myös ihmeissäni siitä, että vapaalle kalenterille on merkattu vasta muutama merkintä. Maailma on täysin avoinna, jos niin haluan jee. Ja jos en halua, teen sitten sitä ex tempore epäsuunniteltua.

Ihanaa torstai-iltaa, rakkaat. Tehkää hyvää itsellenne ja toisille!



Viskaa repustasi kivet pois. Juttele itseksesi. Ota vastaan. Leiki.

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Aloita jälkiruoasta. Seuraa sydämen iloa! Ulvo kuulle! Pidä erivärisiä sukkia. Anna itsellesi lahjoja. Aja taksilla yksi korttelinväli. Luota elämään. Nautiskele hitaasti. Yllätä itsesi. Pukeudu aamiaiselle. Puhu kukille ja odota vastausta. Mene töihin yöpaidassa. Syleile puita. Lähetä rakkauskirjeitä itsellesi. Kokeile. Pyydä sitä mitä haluat. Istu takkatulen loimussa ja kerro tarinoita. Juttele ventovieraiden kanssa. Anna anteeksi itsellesi ja muille. Viskaa repustasi kivet pois. Juttele itseksesi. Ota vastaan. Leiki. Pidä omin lupinesi vapaapäivä. Laula töissä. Rakastele heinäsuovassa. Heitä tekemättömien töiden luettelo menemään. Pidä puseroa väärinpäin. Älä luovuta, vaan vaadi kaikkea. Telttaile pihalla. Arvosta kehoasi. Juo auringonpaistetta. Uskalla jotain uutta. Ajattele, että sinulla on joka päivä lomaa ja käyt työssä vain huviksesi. Seiso myrskyssä meren rannalla. Riko rutiineja. Älä pyydä lupaa. Tee jotain mikä on mahdollista. Tulevaisuudessa on toivoa. Maailmankaikkeus on mukava paikka.

-Bronsberg & Vestlund/Kuuntele itseäsi - vältä uupumus-


Hurmaavaa keskiviikkoa näiden ajatusten kera!


Kesäelämää ja hetkellistä leijuntaa

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Viikonlopun saldoa:

- olin ikionnellinen siitä, että pojat pesivät mun töhnäisen auton - sisältä ja ulkoa (korvausta vastaan). Isäni varmasti hyppisi nyt tasajalkaa...ehkä hän hyppiikin. Pojat totesivat: " nythän tää alkaa näyttää ihan autolta."
- söimme söimme ja söimme.  Ruuanlaitto isommalla porukalla yhteistyövoimin ja syöminen yhdesssä on rakkaus! Grillattua tuli halloumia, possua, b-luokan makkaraa & maissia (lapsille the juttu), kasviksia sen seitsemän sorttia, kasvisnyyttejä 
- teimme ulpukkakoruja
- ihailin koiruuden kanssa lumoavan kauniita kesäaamuja
- uimme uimme ja uimme ja haaveilimme vesitrampasta. Hurjan hintaisia tosin....150- 300 EUR
- kulutimme sidukkaa
- lapsille paistettiin kesän ekat mökkiletut
- pidimme levyraatia, johon osallistui raati ikähaarukalla 5- 75 v nimeltään mm. Timo Salakka, Gorilla, Jonni ja Eläkeläinen ja Esteri Kyrsä - ratkiriemukasta oli! Onpa hauskaa huomata, että ihmisillä on heittäytymiskykyä iästä riippumatta
- pelasimme mm pingistä ja korttia
- karjuin riiteleville ja nujakoiville pojille
- söimme herneitä n 3-4 kg ja sanotaanko näin, että porisi
- pääsimme pitemmille kävelylenkeille siskon ja koiruuden kanssa joka päivä - oi iloa
- karsimme tursuavaa pihaa
- ihailin siskon Le Specs aurinkolaseja, jotka olivat niin cool
- sain kuulla, että uusi Zarasta löydetty kesämekkolöytö näyttää aamutakilta.....(siskon mies on ihanan rehellinen :D) Mut itse tykkään!
- järkkäsin lounastreffit miehen kanssa keskiviikolle...kesäheilan etsinnät jatkuvat
- luin kirjaa baadenbaadenissa 15 min
- sain 2 kpl sähköpostiviestiä, jotka alkoivat ~sanoilla: "Kiitos hakemuksestasi avoinna olleeseen xx tehtävään. Saimme määräaikaan mennessä yli 150 hakemusta ja hakijoiden joukosta olemme valinneet meille parhaiten sopivimmat henkilöt rekrytoinnin seuraavaan vaiheeseen. Valitettavasti sinä et ole jatkoon selvinneiden joukossa."
 
On niin monta syytä olla onnellinen juuri nyt, ihan jo tää Suomen kesä on aika hemmetin paljon! Valo, lämpö, aurinko, luonto!!
Säkenöivää viikkoa kaikille!

Zaralöytö 17 eur aka aamutakki











Ihaninta maailmassa

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Olen tullut siihen terävään ja tarkkanäköiseen johtopäätökseen....ööööö....että syöminen on ehkä ihaninta maailmassa. Sitä on tehty viime päivinä ja paljon. Suosikkeja tällä hetkellä ovat grillattu  halloumi, maissi, kesäkurpitsa, paprika, feta-melonisalaatti, wotkinsin Sörkän nakki tai b-luokan makkara (a-luokan makkara tarttuu hampaisiin), noin niin kuin muunmuassa.

Ja jälkkärinä mansikat ja Hämeenlinnan parhaan leipomon herkut.

Syömisen iloa kaikille ja mitä aurinkoisinta viikonloppua!





   

Parasta juuri nyt

torstai 6. heinäkuuta 2017

- kirjastosta vihdoin saatu Elisabeth Gilbertin uusin: "Big Magic, Uskalla elää luovasti". Tykkään kirjasta todella paljon ja suosittelen sitä ihan kaikille, jotka haluavat elää rohkeampaa, luovempaa ja uteliaampaa elämää. Erityisesti pidin kirjan esimerkeistä, mm siitä, että Elisabeth kertoo tuttavistaan, jotka eivät jätä hyvää työpaikkaa, opiskele uutta ammattia (kuka siihen pystyy, kaikilla ei ole siihen varaa!), ala viljellä tomaatteja ja tule huipputason menestyjäksi tomaattiviljelyksessä.  Esimerkkinä kirjassa on mm. Susan, joka rakastaa luistelua, mutta lopettaa harrastamisen, koska ei menesty siinä. Kuitenkin luisteleminen on asia, joka tekee hänet onnelliseksi:
 “Three mornings a week, Susan awoke before dawn and, in that groggy hour before her demanding day job began, she skated. And she skated and skated and skated … that’s what I call creative living.” Gilbert gives no clear distinction between this and going to the gym, unless the ice is in some way decisive, and I remain unpersuaded of that. Regardless, a bar has been set: anything is creative so long as it makes you appreciate the value of your own joy, alive and ageless, “more than a consumer”. On these grounds, naturally I am tempted to make the case for drinking myself to death as a creative exercise, but that would be self-destructive. Creativity resides in making the choices that make you happy, and anyone who tells you otherwise – your inner critic, your outer critics – is bullshitting. Originality is out, authenticity is in.
 lainaus : https://www.theguardian.com/books/2015/oct/21/big-magic-creative-living-elizabeth-gilbert-review
- päätin, että tämä on the kesä (ja Suomen keleistä huolimatta) elämästä nauttimisen suhteen, nyt kun olen vielä poikkeuksellisesti vapaalla kunnon pätkän.  Ensi kesänä en ole, silloin olen tavallinen työssäkäyvä ihminen. Carpe diem, tästä kesästä nautin. It's a promise.
- ebay.comista tilattu euron kosteuttava korealainen naamio, joka oli oikeasti ihana löytö.  Kangasnaamio iholle 30 minuutiksi, jonka jälkeen iho on pehmeä, kosteutettu,  ja ravittu – aivan kuin kasvohoidon jäljiltä. Suositteluni, ei ihme, että korealaisella kosmetiikalla on laadukas maine!
- Lindexilta -50% alesta ostetut keltaiset biksut. Ihanat!
- itse tekemäni farkkusortsit. Ihan itse leikkasin vanhoista farkuista ja melkein mahtuivat päälle. :D
- Antti Tuiskun Rahan takii - onhan se nyt ihan mielettömän tarttuva kappale! 

Kesäiloa kaikille!

Ihmeitä tekevä naamio, kosteutus 10+ luokkaa :D

Sutkautuksia kirppistää

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Eräs seuraamani Instagram-tuttu polttelee takassa kaikkia papereitaan ja kirjoittaa " the past doesn't define who I am. I'm allowed to reinvent me as many times as I please. And so are you." Jonkinlainen puhdistautumisriitti menossa täälläkin.

Tsekkaa https://sutkautuksiakirppis.blogspot.fi/

Lisäilen vaatteita kun kerkiän. :)

Mm. tämä ihana super hyväkuntoinen takki myynnissä


Ilon kautta,
Taru

Kesän ihanin tunika

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa, lauloi isäni suosikki Tapio Rautavaara aikoinaan. Sama periaate on alkanut päteä pukeutumiseeni. Tänä vuonna ale-löytöni ovat olleet nolla luokkaa, en ole tehnyt yhden yhtä aleostosta. COS:in vaatteet menivät palautukseen, koska olivat kaikki kivoja ja melkein - mutta eivät vaaterakkauksia.

Sen sijaan tämän brittiläisen Next-kaupan tunikan tilasin normaalihintaisena ja voi pojat, että olen tykännyt. Rakastan sen valkoista väriä, joka näyttää erittäin hyvältä nyt, kun iho on jo hiukan päivettynyt. Rakastan noita hihoja, niiden leikkausta ja puhvi- tyyliä. Lisäksi tunika on tarpeeksi pitkä, asia joka on tällaiselle pitkäselälle tärkeä juttu! En ymmärrä mikä ihmeellinen paita- tai tunika muoti on valloillaan - ne ovat usein mulle liian lyhyitä. Ei tässä iässä ja tällä pömpöllä enää mitään napapaitoja pidetä, vaadinkin paidoille pituutta!

Kertakaikkiaan täydellinen kesätunika, jolla porskuttaa koko kesän!
Iloa päivään, aurinkokin onneksi yrittää näkyä!





http://www.next.co.uk/g951000s2#672366

Ps. Pahoitteluni kännykuvista, kamera on näköjään kesällä aina siellä missä minä en ;)
 

Hupsuuden ja ystävyyden Tampere

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Olipahan tapahtumarikas, hupsu ja lämminhenkinen ilta perjantaina.

Alkuilta - niin kuin illat usein - oli tietenkin paras. Istua saman pöydän ääressä kivojen (uusien ja vanhojen tuttujen) ihmisten kanssa. Syödä (fetasalaattia, juustoja, sipsejä, karkkia, samppanjaviinirypäleitä kaksin käsin), juoda kuohuvaa, syödä lisää ja höpöttää elämästä, blogeista, miehistä (no tietty!)...kaikesta. Tuulan kaksi ystävää liittyivät seuraamme - aivan mainoita tyyppejä hekin ja kaikki me samalla aaltopituudella heti alusta lähtien.  Enkä liioittele, kun sanon, että tuntui kuin oltaisiin kaikki tunnettu jo paljon pidempäänkin toisemme.




Iltaa jatkoimme mm. Paapan kapakassa, missä törmäsimme vallattomaan (mies)polttariporukkaan, joiden kanssa oli niin hauskaa jutella. Keskustelut olivat aivan kreisejä tyyliin polttarikalun presidenttiehdokkuus ja hänen poliittisen kampanjansa tukeminen (muistakaa no 69 ensi vaaleissa!), mutta sainpa nauraa sydämeni kyllyydestä. Parhautta! Ai niin ja kesän ensimmäinen Aperol Spritz maistui taivaalliselta!

Siitä ilta jatkui mulle täysin uuteen paikkaan Ihku - koska olimme niin ihkuja. Paikka oli aluksi erittäin epäihku, väljä kuin Trumpin nykyisten tukijoukkojen päämaja,  ja ihmisten liikkeet olivat kuin hidastetusta elokuvasta. Tunti eteenpäin eli klo 1....kas kummaa: lukaali oli aivan toinen. Karaokessa lauloi mitä taitavampia laulajia, ihmisiä tuli koko ajan sisään lisää ja saimme loppujen lopuksi hyvän menon päälle. Kotona Tuulalla klo 4 ja siihen vielä koiruuden pissatus ja iltapala/maailmanparannus/sekalaista höpötystä. Ja untenmaille crash boom bang!

Seuraava aamu oli horrosmainen ja kaurismäkeläinen - onneksi tuhti aaminen karjalanpiirakkoineen ja juustoinen virvoitti päämme ja kielenkantamme. Halleluja!   

Eilen iltapäivällä kun kotia päin ajelin, ajattelin, että olen niin onnekas - koska olen saanut elämääni niin huippumukavia tyyppejä (mm Tuula ja Tuija) blogien myötä.

Mietin myös, miten paljon helpompaa olisi, jos ihmiset haavat näkyisivät ulospäin, meillä kaikilla on kuitenkin omat kantamuksemme/haavat, jotka ovat syntyneet jostain - joka ei välttämättä (tai hyvin itseasiassa usein) ole ollut syytämme. Nämä haavat voivat nousta pintaan aivan  kummallisissa  tilanteissa - ihan out of the blue, joten miten sitä muistaisikin, että toista ihmistä tulee kohdella lempeydellä ja tuomitsemista välttäen? Kumpa sitä muistaisi, että ihminen aina vain yrittää tehdä parhaansa, elää elämänsä niillä tiedoilla ja taidoilla hänellä on tänään.  Tämä siis muikkarina itselleni ja kaikille meille.
Kiitos Tuija :D

Tänään skoolataan elämälle ja ihanille naisille

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Oi iloa! Tänään hurautan doggyn kanssa Tampereelle, jossa asuu ihana Tuula. Onpa uber huippua nähdä ihmistä, jonka kanssa vaihtaa säännöllisesti s-postia ja kommunikoi somessa, mutta jota näkee livenä n. 2-3 krt vuodessa. Niin kivaa kuin sähköinen viestintä onkin, niin paljon mahtavampaa on "live"- tapaaminen.

Mikä parasta, seuraan saadaan toukokuussa ensi kertaa livenä tapaamani ihana Tuija, jonka kanssa juttu on luistanut ensi hetkestä lähtien.

Tänään skoolataan elämälle, ystävyydelle ja ihanille naisille! 
Niin rakastan aina välillä universumia.






Tyylitajun yhteensulautuminen II

torstai 29. kesäkuuta 2017

Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin, mutta pakko avautua uudemman kerran. Niin naurattaa siskon kanssa tyylitajumme yhteensulautuminen, joka näköjään jatkuu vuosi vuodelta.

OK, tiedän että tykkäämme monista samoista merkeistä, seuraamme monia samoja blogeja, kokeilemme toisen vinkkauksesta monia samoja kosmetiikkamerkkejä/vaatteita, mutta miten voikin olla, että olimme taas kerran pukeutuneet juhannuksena vahingossa samoihin väreihin?

Vihreisiin takkeihin, harmaisiin huppareihin, farkkuihin ja molemmilla oli jalassa Hai-kumisaappaat. Eli

a) olemme - sen lisäksi että olemme siskoja - sielunsiskoja- 

b) ja tyylitajumme kasvaa edelleen yhteen ;)


   Hiphei, mukavaa torstaita!

Mörkö se lähti piiriin

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Koska täällä metsän keskellä lymyilee, tukka on poikkeuksetta sykeröllä monta päivää putkeen, eikä sitä sykeröä avata välttämättä edes yöksi. No eilen avasin ja kas olihan se näky:

Mörkö se lähti piiriin, tinttan, tanttan, tallal lei. 

Eikä kukaan ole silleen, että eihän toi nyt niin paha oo.



Vaadin oikeutta kaikille möröille -17

Juhannuksena 2017

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Taisi tulla selväksi, että juhannuksena enimmäkseen söin.

- söin lähemmäs 30 uutta perunaa  (noh ehkä liioittelen vähän...mutten paljon)
- söin maailman ihaninta grillattua pesto - ja sataykanaa, ananasta, chilihalloumia, maissia - siskon mies on supergrillimestari
- oli niin kivaa, että unohdin valokuvata (paljon)
- join valkoviinispritzeriä enemmän kuin laki sallii (noh hiukan liioittelen)
- puhalsin poliisin ratsiassa- joka juhannus näköjään sama juttu- hyvä niin!
- tein ihanaa super raikasta feta-melonisalaattia - uusi salaattisuosikkini
- kuuntelimme suomipoppia ja - pitkästä aikaa myös- nostalgiaradioa - suosittelumme! Radio on oikeasti in!
- söin suomalaisia herneitä
- syötin kuopuksen kanssa hevoselle ruohoa
- ihailin ja fiilistelin kokkoa
- olin onnellinen siitä, että lapset varmasti saivat ihania lapsuusmuistoja mm. juhannuskokosta, saunomisesta & uimisesta ja muistipelistä jne
- pidin kuopuksen kädestä kiinni kun menimme nukkumaan
- hupsuttelin siskon kanssa
- tein itse marinadin porsaanlihalle- hyvä minä! Netti/google-ruokaohjeet rulettaa!
- söin hurjasti savukalaa. Niin rakastan.
- riitelin ja sovin siskon kanssa
- olin iloinen, että lapsilla on isoäiti, joka mm. pelaa korttia, heittää tikkaa ja kannustaa
- ahdistuin työpaikan etsinnästä- ja yritin unohtaa koko homman jussin ajaksi
- sain superpalvelua Hämeenlinnassa-  mulle sanottiin maksun jälkeen iloisesti: "kiitos, se on moro!" Tykkäsin!
- pidin päässä (jo perinteeksi muodostunutta) kreisiä vihreää karvahattua
- koin taas kerran kaikki maailman tunteet ja fiillikset; ikävöin, iloitsin, itkin, hermostuin. Erityisesti itkin kun pojat siirtyivät isälleen viikoksi.
- vietimme kultaisen ja rakkaan kummipojan 9 v synttäreitä - ihana tyyppi<3 br="">
- tinderöin 10 min






Kiitos isi

Elämä on.

Juhannuksen (rakkauspainotteinen) lehtikatsaus

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Niin vähän aikaa ja niin paljon lehtiä. Sain tänne maalle kasan naistenlehtiä ja olipa hauskaa lukea niitä aina välillä (siskon kanssa) kun oli aikaa. Mennään itse asiaan ja kun on juhannus, yritän keskittyä rakkauteen ja hyvään:

Menaiset: Mä jotenkin niin rakastuin Meeri Koutaniemen ja rokkari Sami Yaffan haastikseen. Jotenkin niin ihanan syvällisen ja aidon rakastunut pari. Ja voi vaan ihailla, että joku saa kokea tuollaisen rakkauden. Itse en tiedä olenko (kokenut)?  Olisihan se mahtavaa, jos molemmat ajattelisivat toisistaan (samaan aikaan), että sinä olet Se Oikea- kovin useinhan parisuhde on aaltoliikettä.
Tässä ihmissuhteessa kaikki lähtee vapaaehtoisuudesta ja itsenäisyydestä, emme voisi ripustautua toisiimme, Meeri aloittaa.
Samin piti vain ehdottaa Meerille duuni-ideaa. Hän luuli, että tapaamiseen tulee supervakava nainen.
– En tiennyt yhtään, että se on tollainen! Sami räjähtää nauruun.
Rakkaus kolahti heti.
– Se miten kaikki tapahtui, pakottaa uskomaan, että näin oli tarkoitettu. Olen monesti kiittänyt Samia, että hän löysi minut, Meeri miettii.
Tämänhetkiset ajatukseni on osuvasti muotoillut Sinkkuelämän Carrie: "I'm looking for love. Real love. Ridiculous, inconvenient, consuming, can't-live-without-each-other love."Ja kuitenkaan, en tiedä onko sellaista edes olemassa. Perustuuko mielikuvani suuresta rakkaudesta vain Hollywood-elokuviin vaikka pitkissä ihmissuhteissa 2-10v olen koko elämäni ollut? Toivonko mahdottomia? Toisaalta olen joskus ollut niin rakastunut, että sydän on ollut pakahtua siihen tunteeseen (esim. v 2013-14)- mutta silloin suhteessa on mättänyt jokin muu asia (ulkopuoliset asiat tai se, etten ole rakastanut itseäni). Vaikeinta onkin kai löytää koko paketti - palavat tunteet, molemminpuolinen kunnioitus, samanlainen arvomaailma ja ajatukset siitä, mitä elämältä haluaa. Uskon, että suurinkin roihu laantuu vuosien myötä (parhaimmillaan) lämpimäksi kumppanuudeksi, mutta pitäisihän sitä roihua olla EDES ALUSSA. Jos suhde perustetaan laimeisiin tunteisiin ja järkiperusteisiin, liitto saattaa kyllä kestää, mutta eri asia on haluaako elää sen tunteen kanssa, että en rakasta tuota toista ihmistä sydämeni pohjasta. Mistä pääsemme taas samaan kysymykseen "mitä on rakkaus". Sitä on eittämättä monenlaista.  

HS: Dannyn ja Erikan haastis. Epäkyynistyin vähän....Iholla- sarjan ja ErikaDannyn epämukavat  ja hyvinkin kiusalliset hetket (hetkeksi) unohtuivat, kun pari vaikutti ihan täyspäisiltä kumppaneilta.
Dannyyn teki vaikutuksen myös (Erikan) monipuolisuus.

”Suomi on nykyään täynnä nuoria naisia, joilla on akuankkamainen ääni. Moni pystyy tekemään poppia, mutta harva pystyy tekemään sekä tangoa että poppia.”

Ja nyt Dannykin jo lämpenee:

”Sitten, kun mentiin lähemmäksi, huomasin, että hän on sydämellinen ihminen. Hyvä luonne, hyvät arvot. Hiljalleen nämä ominaisuudet sitten lähensivät meitä ikäerosta huolimatta.” [...]
”Omissa piireissäkin meistä lentää läppää, mutta siinäpä lentää. Hauskaa, jos voi herättää vahvoja fiiliksiä. Minulla ei ole tarvetta miellyttää kaikkia.”

”Aina tämä elämä ei vain mene niin kuin olisi itse käsikirjoittanut.” 
Vanhassa Menaisissa (jonka luin vasta nyt) oli Anna-Leena Härkösen ajatus, jonka ympyröin
Pelkäsin etukäteen viidenkympin kriisiä, mutta nyt ikä tuntuu jo hyvältä. On helpottavaa, ettei minun tarvitse enää miellyttää kaikkia. Minulla on jo oikeus säästää ja suojata itseäni. Saan poistua epämiellyttävistä tilanteista. Saan jättää huonon kirjan kesken. Nuorena menin lukkoon, jos joku tönäisi ratikassa. Tunnen oloni yhä helposti uhatuksi, mutta olen oppinut puolustamaan itseäni. Nykyään saatan karjua, että helvettiäkö siinä tuupit. 
On hyvä, että ihminen välillä miettii, mitä elämältä haluaa, ja ketä elämään haluaa. Ja opettelee luopumaan ....erityisesti jatkuvasta miellyttämisestä ja suorittamisesta, joka on meille naisille (jotka ovat syntyneet 60-70 luvulla) usein tuttua.  Hyvä Anna-Leena!

Entäpä Anni Hautalan MN haastis: ”Jos vertaan nykyistä arkeani ydinperhevuosiin, suurin ero on, että nykyään minulla on enemmän aikaa olla yksin.”

Minulla ei ole erityisen kova itsetunto ja mietin paljon, mitä minusta ajatellaan. Kun sanotaan pahasti, kyllä se osuu.
– En silti yritä olla muuta kuin olen. Kuljen meikittä, koska olen liian laiska tälläytyäkseni. Tiedän myös, miten olla rasvaton ja lihaksikas, mutta en jaksaisi elää niin. Mieluummin nautin elämästäni mahan kanssa kuin kituuttaisin itselleni sixpackin.
Tuon ajatuksen mäkin allekirjoitan, että mulla ei ole erityisen kova itsetunto, mietin usein mitä musta ajatellaan, mutta en silti yritä olla muuta kuin olen. Vaikka on sitä miettinyt, mitä ihmiset ajattelee esim siitä, että olen ollut jo vuoden työttömänä, että mikä naisessa on vikana? Tai että sehän on ollut sinkkunakin jo 2,5 v!!! En ole viitsinyt selitellä, että onhan tämä ollut ihan oma valinta(kin). Olen halunnut ottaa näin 44 vuotiaana hetken hengähdyksen monen raskaan (Yh) "ruuhkavuosi"vuoden jälkeen, enkä ole etsinyt (tähän saakka) kuin oikeasti mua kiinnostavia työpaikkoja. Nyt on tosin tulleeet realiteetit vastaan, ja olen tajunnut, että on täysin mahdollista, etten löydä/saa työtä joka on suuri intohimoni, mutta joka maksaa laskut. Sekin on tosin jotain, se.

Ugh olen puhunut.

Boldaukset omiani.

Lauantai

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Juhannusfiiliksissä.








"Mä niin tykkään teistä ja teidän tavistisseistä"

torstai 22. kesäkuuta 2017

Mä olen niin kiitollinen universumille siitä, että mulla on kamuja, joiden kanssa jutella ihan kaikesta, esim anorektisista julkkiksista, joilla on barbin vartalo.  Eikä muuten - sehän on ihan normia (siis barbivartalot)- mutta kun koko some vielä hurraa asialle, niin kulmakarvat nousee.

Jakaminen on tärkeää! Tehdään sitä enemmän, painolastit vähenee  ja maailma laajenee. Ja edelleen liputan tavallisuuden, epätäydellisten  ja AITOJEN omannäköisten ihmisten puolesta. Niin kuin Tiiakin tovi sitten mainiossa blogitekstissään "Täydelliset ihmiset". Käykää lukemassa, suosittelen.

Muiskuja! 

On maailmaa tää minkä nyt mä nään.

Juhannus ah mikä ihana tekosyy! Täytyy tunnustaa, että mua ei innosta juhannus ainakaan vielä ihan kauheasti. Ihan kivaa lähteä mökille, mutta vesisade/kylmyys ei kiehdo ollenkaan. Huomiseksi on luvattu viileähköä ilmaa, ehkä mä juon hillityt perseet ja murjotan terassilla koko illan toppatakissa ja villapipossa.

No pitää yrittää nauttia kesästä, kirpakasta ”raikkaudesta” ja virkistävästä viileydestä - kesä on kuitenkin kesä! Rakkaat ihmiset, hyvä ruoka, vehreys ja vihreys, valo - siinä on jo ihan yllin kyllin yhdelle juhannukselle.


Muumipeikon juhannusruno

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

-Tove Jansson

Ihanaa ja herkullista juhannusta teille kaikille!

_____________________________
EDIT klo 12:13. Täällä tuli juuri RAKEITA. WTF??

Oli pakko....

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

..


...Koska Paula 70 v. Sydämelliset onnittelut ❤

COS:in ale rulettaa

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Vaikka en ole aiheesta tainnut kirjoittaa, olen ihanan Pinkin ja monen muun jalanjäljissä selkeyttämässä/karsimassa vaatekaappiani. Konmaria en ole edelleenkään lukenut, mutta allekirjoitan sen, että liika tavara- ja vaatemäärä ahdistaa ja aiheuttaa sotkuisia ajatuksia. Avara tila selkeyttää ja avartaa - myös mieltä.

Olenkin -uskokaa tai älkää- harventanut myös aleissa vaatteiden haalimista, ja pyrin kelpuuttamaan vain ne vaatekappaleet, joista tiedän tykkääväni oikeasti. Tämä tarkoittaa että olen esimerkiksi vähentänyt edullisten ketjuliikkeiden aleostoksia. Siellä ihastuu helposti johonkin ja edullisen hinnan takia kotiuttaa turhia vaatteita, joiden käyttö rajoittuu muutamaan kertaan.

Olen myös huomannut, että usein ne harkitusti ostetut, ja usein myös ne hyvin yksinkertaiset vaatekappaleet, ovat niitä pitkäaikaisempia käyttövaatteita.  

COS:in ale (alkoi siis tänään) ihastutti selkeydellään, sekä laadun että ajattomuuden suhteen. Klikkasin muutaman jutun kotiin, saas nähdä millaisia vaatteet ovat luonnossa -> siitä lisää myöhemmin.

1. Vihreät chinot 100% puuvillaa ovat klassiset ja ihan super pehmeät päällä. Valkoinen v- aukkoinen t-paita, chinot ja tennarit/birkenstockit/ballerinat - ei kesäasu muuta kaipaa!

Kuva

2. COS:in collarit ovat aivan ykkösiä, materiaali on aina 100% puuvillaa, puserot ovat ihan super pehmeitä ja mukavia pitää päällä ja mikä parasta ne menevät pepun yli ;). Yksi musta pitempimittainen collari mulla jo onkin ja tämä harmaa malli kovasti mua kiinnostelee. Ko. malli on ihan super hauska ja tykkään tosi paljon noista pliseeratuista hihoista. Tämä ja muhkea huivi menevät klassisesti vuoden ympäri farkkujen/strech fakkujen kera.


Nyt juhannusgrillauksia ja ruokia miettimään. Ajattelin ottaa jussin herkuttelun kannalta, jos kerran jäämeren kylmissä virtauksissa/toppatakissa/pipossa mennään ;).

Weekly Report

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Viikko vierähti nopeasti ja sisälsi mökkihöperön hekumallisia hetkiä luonnon helmassa. Paljon pitkiä kävelylenkkejä, henkilökohtaisia syömisfestareita, poikien riitojen erotuomarina ja sovittelijana toimimista, kirjastosta kannettuja kirjakasoja...Niin (hetkellisesti) leppoisaa ja mielentilaani sopivaa.

Melkein jo sammal kasvoi korvistani, raparperia löytyi lautaselta raparperikaurahyveen muodossa ja hyttysen pistoja sääristä, uiskentelin monta kertaa päivässä kuin notkea hylje, saunoin sieluni kyllyydestä, enkä pistänyt meikkiä kasvoille koko viikkona. Kuinka vapauttavaa, suosittelen kaikille kokeilemaan!

VIIKON KÄÄK-PALJASTUS: Martina Aitolehden eron lisäksi, siis. Viikkoraportti jää tästä viikosta lähtien kesätauolle ja palaa astialle elokuun alussa, sitten kun te kaikki blogin lukijat olette lomailleet, rentoutuneet ja vetreytyneet ja ehkä myös jaksatte lukea legendaarisia viikollisia raporttejani. Toiveissa on tietenkin myös se, että blogin emäntä on hiukan uudistunut ja postaukset ovat saaneet uutta pontta. Olen vahvasti sitä mieltä, että ihmisen pitää säännöllisesti uudistua.

VIIKON ASU: Ikivanha Esprit mekko, joka tosin hiukan kiristeli etumustosta. Noh ei se ole niin justiinsa kun oli lämmin ilma ja metsän siimeksessä piileskelin. "Se ei syö grilliherkkuja ja uusia pottuja, joka kesämekon repeämistä pelkää - paitsi meitsi, jolla on luotettava vanha Esprit mekko" onkin uusi mottoni :)  Olen just sopiva ja ihana noin -päätin ihan itse.

 


VIIKON TV SARJA: Tietty Skam. Noora ja William palasivat yhteen. Ja Sana ja Yousef hekin edistyivät suhteessaan- oli jo aikakin.   IHANAA!

VIIKON KAUNEUSTUOTE: Halleluja! Täydellinen Phytomerin kosteustuote kesän ja auringon kuivattamalle hipiälle, joka rauhoittaa herkkää ihoa ja vähentää kiristävää tunnetta iholla. Tuote ihan aikuisten oikeasti kosteuttaa ja käytön jälkeen ihon pintä näyttää sileältä ja vähemmän ryppyiseltä. Käytetään kosteusvoiteen alla. Suositteluni...ja haluan korostaa, että tuote ostettu omalla rahalla!

VIIKON KOLUMNI: HS:n Pettymys voi olla kova, jos elämässä tavoittelee pelkkiä huippukokemuksia. Elina Tanskanen kirjoittaa kesälistoista, koska on jo pitkään ollut muodikasta listata asioita, joita haluaa tehdä ennen kuolemaansa. Englanniksi noista listoista käytetään ilmaisua bucket list.

On totta kai hyvä miettiä, mitä elämältään haluaa ja tehdä välillä inventaariota siitä, missä mennään, sillä aikaa on rajallisesti. Olisi kamala ajatus havahtua kuolinvuoteellaan siihen, että onkin käyttänyt elämänsä suorittamiseen ja stressaamiseen ja lykännyt ilonpitoa sen takia, että koko ajan on ollut jotain kiireellisempää tekemistä.

Jos tavoitteet kuitenkin ovat liian korkealla, pettymyskin voi olla suuri, kun kaikki ei menekään niin kuin on suunnitellut. [...]
Kuten viisas logoterapiaopettajani totesi aikoinaan, elämä ei ole postimyyntiluettelo. Sitä ei saa mitä tilaa, vaan sitä saa, mitä tulee. Pahimmillaan sen listaaminen, mitä kaikkea on vielä vailla, ruokkii vaatimusmielialaa ja vinoutunutta kokemusta siitä, että elämä on itselle jollain oudolla tavalla velkaa.

On pahanlaatuista itsensä huijaamista kuvitella, että tulee onnelliseksi vasta sitten, kun pääsee yliviivaamaan jotain listaltaan, koska se tekee huippukokemuksia odottelevan ajasta melkoista lusimista.

Kesäpistesysteemimme toimi sen takia, että se kannusti sitkuttelun, mutkuttelun ja voikuttelun sijaan nytkutteluun ja miettimään sitä, mikä on oikeasti mahdollista seuraavien kahden ja puolen kuukauden aikana.

Tavallisten hetkien ainutlaatuisuuden fiilistely voi auttaa sen sisäistämisessä, mikä on itselle elämässä tärkeää ja mitä arvostaa. Näiden ajatusten pohjalta saa halutessaan tehtyä oikein pätevän toimenpidesuunnitelman tulevia vuosia varten. Tuolla listalla voivat toki olla niin Taj Mahal kuin suosikkitubettajan kanssa hengaaminen. Kukaan ulkopuolinen ei nimittäin voi sanoa, mikä auttaa itse kutakin menemään eteenpäin elämässään.

VIIKON KIRJA: Mhairi Mcfarlanen Tyttö muiden joukossa (Who's that girl?). Chick littiä, mutta millaista sellaista..!? Kirja, jota ei malta laskea käsistään, ja joka on kirjoitettu lennokkaalla, lähes fiksun hauskalla ja terävällä kielenkäytöllä. Suosittelen kesälukemiseksi kaikille. Nyt onkin kirjailijan muut kirjat varattu kirjastosta, tuskin maltan odottaa.

Melkein tuli mieleen Sophie Kinsellan  parhaat (eli ensimmäiset) kirjat, tosin twistillä koska jotain "fiksuakin" ajatusta kirjoista löytyy.

VIIKON AJATUS: Mhairi Mcfarlanen innoittamana:

 “He's an irrelevant person. Learn to spot irrelevant people. Don't expect someone who doesn't know who they are to care who you are.” 

“You won't find someone who treats you as you should be treated until you start to believe you are worth the ones you want, the ones who aren't asking you to do any work. Find the man who appreciates you at your best, not one who confirms your worst suspicions about yourself.” 

(Kursivoinnit omiani.)

Muiskuja ja iloista juhannusviiikkoa. 
Juhannuskelit ovat mitä ovat (mikä on uutta?, tämähän on sama juttu joka vuosi), eli revitään iloa jostain muusta kuin keleistä. :D

Parasta juuri nyt

perjantai 16. kesäkuuta 2017

- kirjastosta löydetyt Murha Sandhamnissa- dvdt. Kauniita kesäisiä saaristolaismaisemia, murha tai kaksi ja siihen vielä päälle romantiikkaa....mitä muuta voisi nainen tv-sarjalta toivoa? Niin ja jotenkin samaistun saaren topakkaan naiseen: Noraan, joka on eronnut kahden lapsen mamma. Hänkin etsii paikkaansa elämässä ja toki...rakkautta myös.
- J.Crewin täydellinen raitapaita alessa
Kuva

- KESÄ...oikea Suomen kesä, täällä juuri nyt. Olen ottanut aurinkoa ja käynyt uimassa päivisin, ihan vain koska on NIIN KUUMA. Ihkua! Pojatkin uivat ja hyppivät laiturilta kaiken maailman hyppyjä, niin, että ihan hirvittää. Tänään saamme lisäksi seuraa, kun ex -appivanhemmat saapuvat maalle.
- Luonto. Niin, olen ilmeisesti sairastunut outoon "hihhuli"- tautiin, jossa ihastellaan luonnon ihmeitä, mutta hei - antakaa tämä anteeksi mökkihöperölle :) Aamulenkeillä kohdataan lampaat ja hepat ja sirenien ja kielojen huumava tuoksu, aamu-uinnilla kuikat, siihen päälle rantakärmeet, lokit jne. Juu hupsua, olen vähän höpsähtänyt tai ehkä mulla vaan on kerrakin aikaa huomata elikoita ja asioita. :D On kuitenkin hauskaa huomata, etten juuri nyt haluaisi olla missään muualla maailmassa.
- Uudet perunat ja savukala - onko parempaa yhdistelmää? Ei ainakaan tässä vaiheessa kesää.
- Raparperikaurapaistos vaniljajäätelön kanssa. 

Ihanaa viikonloppua, murmelit. Toivottavasti se on ihana ja täynnä kuplia!

ALEALEALE- aleharakan hekumalliset hetket ovat käsillä

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Aikani kuluksi laittelen muutaman alevinkin jakoon, josko joltakulta olisi mennyt ohi, ja ajatuksissa olisi täydentää vaatevarastoa tai laukku- ja asustekokoelmaa.
HM ja Lindex ovat aloittaneet jo alensa. Yritin katsoa pojille syysvaatetta esim softshelltakkia yms (juu shoppaan aina etukäteen seuraavaa kautta varten), mutten löytänyt kokoja. Itselleni en löytänyt mitään vaikka muutama kasmirneule (exclusive mallistosta) -30% mietitytti.

& Other Stories aloitti alennusmyyntinsä eilen ainakin niille, jotka ovat tilanneet uutiskirjeen. Olin huomaavinani, että tuotteet olivat -50% alennuksessa. Vähän mietin klassista mustaa mekkoa (koska Filippa K himotus jäi väliin), mutta vielä ajatuksen asteella, koska mekkotarpeet ehkä noin miinus nolla työttömyyden takia. Myös kasmirneule kuudella kympillä ja kauniit ballerinat 45 eur ihastuttivat. Muutenkin olin huomaavani paljon alevaatteita aikaisemmilta sesongeilta.

Myös Bootz aloitti alensa ihan hetki sitten, ja olin ollut kaukaa viisas, ja siirtänyt wish listille pari juttua, joiden toivoin tulevan alennukseen. Noh niin hyvin ei käynyt, joten rahat säästyivät....vielä.  Alet olivat kevätmallistosta 30% luokkaa, ja talvimallistosta -50%. Wondersin klassisia ballerinoja katselin, olivat -30 % alessa.

COS ja Zaran alea saamme vielä odottaa, mutta luulisi, että nekin alkavat pian. Alethan näköjään alkavat joka vuosi vähän aikaisemmin, siltä ainakin minun silmissäni näyttää.

Iloa viikkoon!


Weekly Report

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Kuluneella viikolla "nautin" sekä sateisista että valoisista ja lämpimistä päivistä. Tiistaina oli ihan hauska todeta ulkoiluttaessani koiruutta ohuen takin(kin) liian kuumaksi vaatteeksi. Luksusongelma!

Tapasin ystäviä kolmin kappalein. Luksusta sekin!

Torstaina tapasin rakkaan ystävän Cafe Engelissä, paransimme maailmaa ja söimme superherkulliset lohikeitot sekä maailman parhaat sitruunamarenkipiirakat. Varsinaista sadepäivän ruokaa! Erityisesti jäin miettimään ystäväni vahvuutta, hän on kokenut työpaikkakiusaamista työpaikalla ja nyt sairaslomalla. Ystäväni sanoi, että vaikka elämä on näyttänyt "raskasta" puoltaan, hän on samalla oppinut paljon ihmisen hyvyydestä, siitä miten maailmassa on ihmisiä, jotka auttavat ja tukevat - ihan vain koska ovat sellaisia. Olen tosi ylpeä ystävästäni, joka on aivan aiheellisesti pitänyt puoliaan, vaikka olisi ollut helpompi luovuttaa!
 
Pienenä kuriositeettina: kuulimme kun suuri kasvatusalan guru piraisi Engelin vessassa 😂...kahdesti....No näitähän sattuu meille kaikille ;)! Ihmiset ovat ihmisiä!
 
Perjantaina kotiini pöllähti ihana Pinkki. Pulputimme niin, että emme ehtineet miettiä vloggauksia yhtään ja viikonlopun vinkit kuvattiin ihan lonkalta 5 minuutissa. Olemme tuumasta toimeen tyttöjä, ei voi muuta sanoa (laadusta (mistä laadusta?) tinkimättä). 

VIIKON ASU: Viime vuotinen HM mekko on edelleen validi :)



VIIKON ARTIKKELI: HS:n juttu Saara Sarvaksesta. Kauniit menestyvät ja se on väärin, sanoo Saara Sarvas – Suosittu kauneusbloggaaja lopetti bloginsa, hylkäsi ulkonäköpaineet ja tuntee nyt itsensä vapaaksi
"Saara Sarvas, 28, on maskeeraaja, kampaaja ja YleX-radiokanavan entinen juontaja. Moni muistaa hänet myös suosituista blogeistaan: nimeään kantavasta kauneusblogista ja Elämäni kunnossa -treeniblogista. Kauneusblogilla oli parhaimmillaan jopa 100 000 lukijaa kuukaudessa, treeniblogillakin 20 000. Nyt Sarvas tekee juttuja Ylen Vaakakapinaan, joka on laihdutukseen syvällisesti pureutuva verkkokampanja. Vaakakapina perustuu kehopositiivisuuteen eli itsensä hyväksymiseen, koosta riippumatta.

Sarvas on ollut elämänsä aikana sekä langanlaiha että ylipainoinen. Kummassakin olomuodossa hän on kammonnut läskiä ja kärsinyt ulkonäköpaineista.

Hän harmittelee, miten paljon on hukannut aikaa ja energiaa, kun on yrittänyt näyttää samalta kuin mallit mainoksissa.

”Olen puolet elämästäni pelännyt olevani lihava tai surrut sitä, että olen lihava. Väitän sitä paitsi, että jos en olisi aina pelännyt niin paljon lihavuutta, en olisi nyt lihava.”

Sarvas kärsi vuosikausia syömishäiriöistä ja jojolaihdutti. Vuoron perään paino putosi kymmeniä kiloja – ja sitten hän lihoi taas takaisin. Sama jatkui kerta toisensa perään.

Nyt hän on päättänyt, ettei enää koskaan laihduta. Laihduttaminen kun tekee suurimmasta osasta ihmisistä onnettomia, mutta ei hoikkia."
Saaran bodypositivity liike on TODELLA tarvittu ja hän on loistava esikuva kaikille niille nuorille jotka kamppailevat painon ja ulkopuolelta tulevien paineiden kanssa.


VIIKON RUOKA: Tonnikalanachovuoka. Ohje löytyy perjantain vloggauksesta.

Ja kuumaan uuniin....



VIIKON AJATUS: On ihanan vapauttava.

”Ei pidä lannistua siitä, että tekee toisinaan vääriä ratkaisuja. On luotettava menneisyyden minäänsä. (–) Hyväksy, kuka olet, älä pelkää olla ihminen, jollaiseksi päätöksesi ovat sinut muovanneet.
Huonot päätökset karaisevat, ja ajan myötä huonoista päätöksistä tulee hyviä.”
Albert Espinosa Keltainen maailma
 
Valoisaa kesäviikkoa, toivotaan, että sateet väistyvät pian!
     
Back to Top