tiistai 28. helmikuuta 2017

Kivoja juttuja voi sattua sille, joka tykkää

Olen miettinyt, että haluaisin antaa teille jotakin. Ihan vain kiitokseksi siitä, että luette, kommentoitte ja olette. Päätinkin ihan omakustanteisesti ilahduttaa teitä pienellä arvonnalla. Arvonta on avoin kaikille!

Lukijaksi voi halutessaan liittyä arvonnan aikana (linkki oikealla). Toisen arvan saat lunastettua tykkäämällä Sutkautuksia  fb-sivuista (kuvake oikealla reunassa tai sitten klik) ja siellä olevasta arvontapostauksesta. Muistathan kertoa kommentissa, monellako arvalla olet mukana ja anonyymit - muistakaa s-postiosoite. Osallistumisaikaa on sunnuntai-iltaan 5.3. klo 21 asti. Suoritan arvonnan maanantaina 6.3.

Niin ja se palkinto!! Palkintona on Bodyshopin suosikkituotteeni Shea Classic Picks- lahjapaketti, joka sisältää
  • Shea Bath/Shower Gel 250 ml
  • Mini Shea Body Butter 50 ml
  • Mini Shea Body Scrub 50 ml
  • Shea Soap 100 g
Aika kiva pakkaus vaikka itse sanonkin :)
Kaikkea ihanaa kaikille ja parhaita tuotteita yhdelle toivoo: Elisa

maanantai 27. helmikuuta 2017

Weekly Report

Tällä viikolla on jonkinlainen blogijumitus meneillään, joten yritän tänne nyt jotain sepostaa, etten vallan lukkoon mene ja että blogikin voi päivittyä. Välillä tuntuu vaikealta kirjoittaa mitään itsestään tai omista ajatuksistaan, eikä läheisistäkään (joiden elämässä ehkä tapahtuu)  tunnu luontevalta kirjoittaa. Joten kirjoitetaan sitten vain jostain muusta, vaikka en ole varma onko se yhtään mistään kotoisin. ;)
VIIKON ASU:



VIIKON KOLUMNI: Nainen Älköön vaietko. Tommi Kinnunen. "Kaikille on tilaa. Jokainen pitäisi ottaa huomioon. Seuraavan kerran kun tapaan sen vaientuneen oppilaani, tahdon komentaa häntä olemaan äänekäs ja vaatimaan tilaa. Muita tahtoisin opettaa pysähtyä kuuntelemaan. Tälläkin oppilaalla voisi olla paljon tärkeää sanottavaa."

VIIKON ELOKUVA: Moonlight. Elokuva kertoo herkästä nuoresta miehestä, joka yrittää löytää oman paikkansa maailmassa levottomalla asuinalueella Miamissa. Pitkästä aikaan elokuva, joka jäi mieleen vielä pitkäksi aikaa. Maaginen, koskettava, täynnä tunnetta, visuaalisesti kaunis ja karu samaan aikaan....suositukset! Näytti saaneen Oscareitakin!

VIIKON SARJA: Donwnshiftaajat 2 tuotantokausi Elisalla. Ihan taattua kamaa, ja uskon että sen parissa saa hyvin iltaisin nollattua mielen. Saatan palata asiaan myöhemmin, tai sitten en, mutta sellaista se on se elämä, epävarmaa. 


VIIKON HIMOTUS: Lindexin raitamekko. Raidat ovat aina muodissa ja kun niihin lisätään kirkkaanpunaista, saa klassikkokuvio uuden ulottuvuuden.
Kuva Lindex


VIIKON AJATUS:

  Richard Webber (via allofthegreysanatomygifs)


Valoisaa viikkoa, murut.

lauantai 25. helmikuuta 2017

Siihen se kiteytyy.

Iltasanomat täällä. Airassa on kyllä asennetta enemmän kuin suuressa ilotulituksessa.

Mikään ei inspiroi enemmän kuin yhdeksänkymppinen diskotanssaamassa.  Vaikka tälläiset jutut ovat kliseisiä, juuri siksi ne ovat niin mahtavia! On upeaa vanhentua kun maailma on edelleen meille kaikille AVOIN!!
- Tanssiminen ja myönteinen suhtautuminen elämään ovat varmasti vaikuttaneet Airan nuorekkuuteen, mutta on siinä muutakin.  Kaikki on kiinni elämänasenteesta. Siihen se kiteytyy. Totta kai tiedän, että tämä kaikki loppuu joskus, mutta mitä sitä miettimään, kun en voi siihen itse vaikuttaa. (IS)

Niinpä.
Kuva

perjantai 24. helmikuuta 2017

Parasta juuri nyt


  • perjantai!
  • kuvat leoparditakista ja raitapaidasta, jotka kertovat kaiken. Kun ei istu niin ei istu, mutta onhan tuo yhdistelmä aika vekkuli! Enkä missään nimessä vielä anna periksi leopardiprintille!
  • laatuaika poikien kanssa. Olemme käyneet elokuvissa, ulkona syömässä ja siihen vielä treenikuskauksia ja uintikeikkoja päälle
  • oivallus, ettei elämä ei ole täydellistä. Sen ei edes kuulu olla täydellistä. Se on sekamelskaa, hikisiä lätkäkamoja, saarioisten makaronilaatikkoa, leivän muruja keittiön pöydällä, koiran karvoja siellä täällä, vaatekasoja  ja toisaalta myös perjantain tulppaanikimppuja, auringon nousuja, kahvin tuoksua, koiran suukkoja, poikien "äiti se oli läppä" -lausahduksia naurulla höystettynä.
  • tulevan viikonlopun Amy Winehouse -dokumentti Teemalla la klo 21, joka kannattaa katsoa jos ei sitä vielä ole nähnyt. Elokuva luo kuvan herkästä elämäntapataiteilijasta, joka on super lahjakas mutta myös hyvin päihdeongelmainen.  Ihailen Amyn lahjakkuutta; huikeaa ääntä, sanoituksia ja musiikkia, ja suren hänen kohtaloaan. Suosittelen erittäin painokkaasti, vaikka ei todellakaan mikään hyvän mielen elokuva. 
  • Anteeksipyyntö. Se on vahvuutta. 
  • Catastrophe-sarja Yleareenassa. Palkittu ja hienosti menestynyt brittikomedia irlantilaisnaisen ja amerikkalaismiehen salamasuhteesta, jossa käy juuri niin kuin ei pitäisi käydä. Nasevaa dialogia, ihanat näyttelijät, ja saa hymyn huulille.


 Iloa viikonloppuun murut!

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Newyorkilainen lammaskoira

Päätin minäkin New York muotiviikkojen inspiroimana pukeutua pörröiseen takkiin, isoon pipoon, tennareihin ja näyttää melkein  ihan yhtä coolilta kuin kuka tahansa muotialan ammattilainen. Totta mooses suomalaisetkin osaavat pukeutua ison omenan malliin!

Kyllä mielestäni olen asussani aika lähellä autenttista newyorkilaista muoti-ihmistä. Iso marjapuuronvärinen pipo check, kuohkea tukka, pörröinen takki check, tennarit (adidas, merkkiä!!) ja iloinen muotitietoinen virne, enkä mielestäni yhtään näytä rabies-tartunnan saaneelta newyorkilaiselta lammaskoiralta. En sitten tippaakaan!

Ja sitten väitetään, etteivät suomalaiset käytä värejä tai osaa pukeutua. Hah!

Huomatkaa puutarhani runsas ja rönsyilevä muotoilu ;).
 


tiistai 21. helmikuuta 2017

New York Fashion Week

Muutama poiminta New York Fashion- viikoilta, ilman muotikoordinaattorin hullun hauskoja kommentteja tai koordinointia :D

Kuuminta hottia ovat näköjään:
  • leopardiprintti (Anna Perho ei tiennyt mistä puhuu)'
  • pörröiset tekoturkistakit
  • pörröiset pipot
  • punainen, oranssi tai fuksia tehovärinä
  • revityt farkun lahkeet
  • korkokengät sukkahousuihin yhdistettynä
  • telttamaiset jättitakit
Aika hauskan ja suorastaan hulluttelevan näköistä itse asiassa! Pukeutuminen voi olla kuin leikkiä ;)!

Pirteää tiistaita!

Kuvat http://www.vogue.co.uk/










maanantai 20. helmikuuta 2017

Weekly Report

Viime viikolla
  • sain itsestäni sen verran irti, että kävin punttisalilla 1 krt (!) ja ulkoilin joka päivä- hyvä minä!
  • aloitin ”keväthajuveden” käytön. Kyllä minulle kevät on jo alkanut, ainakin kevättalvi....
  • ostin ja palautin sen HM leoparditakin  Syynä oli takin huono istuvuus ja se, että Anna Perho sanoi aamulla radiossa, että leopardi kuosit ovat keski-ikäisten naisten epätoivoinen ja viimeinen yritys olla villi ja vapaa. Minä en ole epätoivoinen (vielä) vaikka olenkin keski-ikäinen. Niin ja Villi ja vapaa olen – ja ylpeä siitä!
  • koin epätoivon hetkiä draamaattinen kun olen. Tiedättekö päivät, jolloin kaikki v-ttaa? V-ttaa koko maailma ja toisaalta ei mikään.
  • koin ilon hetkiä siskon synttäreillä
  • siivosimme poikien kanssa (lue pakotin pojat siivoamaan) – voi sitä kuurauksen iloa! Erityisen positiivista oli huomata maailman  siivoussluibailijan kuopuksen innostus, kun pääsi hankaamaan saunan lauteita. Tuo poika on aina ja ikuisesti rakastanut VETTÄ. Oivallus: jos veden yhdistää kuopuksen kohdalla siivoukseen, vastaus on KYLLÄ.
  • sain kuin sainkin sinnikkyydellä liput loppuunmyytyyn teatteriin, Juurihoitoon
  • viesteilin koiramiehen kanssa  
  • iloitsin poikien puolesta, kun pääsivät laskettelureissulle isänsä kanssa

VIIKON ASU: Vaaleanpunainen kausi jatkuu!





VIIKON  DOKUMENTTI: YLE Dokkari Johanna Tukiaisesta. Dokkari kesti muistaakseni 9 minuuttia ja jostain syystä jäin sitä jälkeenpäin kovasti miettimään. OK- kyseessä on nainen ehkä jopa opportunisti, mitä tulee julkisuuteen - mutta kuitenkin hän on lopulta ihan tavallinen nainen, joka haluaa elämältään samoja asioita kuin useimmat meistä. Koska mehän emme ole kuitenkaan kovin erilaisia; vain ihmisiä kaikki. Hän etsii rakkautta, haaveilee perheestä, ja jokainen meistä ansaitsee rakkauden.


VIIKON HIMOTUS: Kissamaiset aurinkolasit aurinkoisiin kevätpäiviin



VIIKON AJATUS:

"The longer I live, the more I realize the impact of attitude on life. Attitude, to me, is more important than facts. It is more important than the past, the education, the money, than circumstances, than failure, than successes, than what other people think or say or do. It is more important than appearance, giftedness or skill. It will make or break a company… a church… a home. The remarkable thing is we have a choice everyday regarding the attitude we will embrace for that day. We cannot change our past… we cannot change the fact that people will act in a certain way. We cannot change the inevitable. The only thing we can do is play on the one string we have, and that is our attitude. I am convinced that life is 10% what happens to me and 90% of how I react to it. And so it is with you… we are in charge of our Attitudes."

- Charles R. Swindoll

Rennonletkeää uutta viikkoa!

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Siskon nelikymppiset

Olipas hauskat pirskeet eilen kun juhlimme vihdoin ja viimein rakkaan siskon 40 v juhlia. 

Mitä oikein kertoisin siskostani? Hän on supermama, kaunis, hauska, nokkela, superkeilaaja (damn!), fiksu, ihana. Ihailen häntä monessa asiassa, ja mikä parasta:  hänen kanssaan vietämme poikkeuksetta kesät ja kesäviikonloput mökillä. Sisko on hauska ja saa mut nauramaan, me kun omaamme saman oudon huumorintajun. Hän on vanhemman poikani kummitäti, ja minä olen siskoni pojan kummi- sekin bondaa meitä tiukemmin yhteen.  Sisko on tyyppi, johon voin luottaa kuin kallioon ja jonka seurassa voin olla täysin oma itseni. Niin parasta ja ...kyllä...rakkautta!
 
Pukeuduin COS tunikaan ja mustaan...joskus näinkin
Siskon tytär = ihanuus


Sisko ja sen isä

Juhlat alkoivat hohtokeilauksella Ruusulankadun keilahallissa. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, jännittynyt tunnelma oli lähes käsinkosketeltavissa. Itse veryttelin kotona koko aamun ja kuulin, että osa kilpailijoista kävi jäisellä takapihallaan treenaamassa ennen Ruusulankadun koitosta. Keilaaminen oli yllättävän hauskaa, ja vaikka pitkä tauon jälkeen sitä teinkin,  minäkin pääsin muutaman täys hudin jälkeen kärryille. Parhautta oli myös siskon lasten innostus & onnistumiset, lasten pelaamista kun auttoivat keilaradan "laidat". Pro-tason ammattilaiskeilaaja isäni oli treenannut iltaa varten jo muutaman kuukauden, mutta koki karmean tappion kun siskoni vei timanttisen voiton. Olkoon se "lahja" päivänsankarille! Älä huoli isä, ensi kerralla on sinun vuorosi!

Keilauksen päälle herkkuja ja kakkukahvit siskon luona, nuoren ballerinan tanssiesityksiä, rentoa yhdessäoloa ja kuoharia. Olipa kauhean kiva kun kuoharitarjoilu pelasi (ja sunnuntaina ei päätä pakota)!! Vanhimmat juhlavieraat lähtivät ajoissa kotiin, mutta onneksi "nuoret" (40 v tai 40 v+) jaksoivat ....Siskon ja pienen porukan kanssa kanssa vielä piti vielä juoda muutama drinksu töölöläisissä kuppiloissa,  melko sivistyneesti kuitenkin, I might add. Ei mitään nakit ja muusi tasoa.

Ai niin ja vielä suositukset siskon 40 v "survival kit"- lahjasta, joka oli ilmeisen onnistunut, ainakin sisko vaikutti iloiselta! Ostin siskolle 40 v. pelastuspaketin, johon kuului mm.
- duckface huulille uusi huulikiilto by Maxfactor
- elämän valaiseva valokynä by Dior
- synttäriseppele Glitteristä
- uudet party-korvikset Glitteristä
- 40 v synttäripinssi
- hehkua hipiälle eli Lumene Valo-tiiviste
- minttupastilleja by Läkerol
- Hello Kit laastareita
- elämän säkenöiviin hetkiin uudet aurinkolasit
- Finnhits CD siskoni syntyvuosilta....mm. Nakit ja muusi, Elämältä kaiken sain soivat railakkaasti
- suklaata
- kuoharia by Jaume Serra

Isän nyksä ja fritsuliinalla varustettu Elisa

Rakas äiskä





Elämän hauskat kohokohdat ovat usein ilonhetkiä läheisten kanssa!! Puss kaikille!

perjantai 17. helmikuuta 2017

Parasta juuri nyt ja päivän ajatus

- HBO:n Girls ja sen viimeinen tuotantokausi. Puhdasta mielihyvää ja iloa. Mielestäni Lena Dunham on ihanan epäsovinnainen, rohkea ja rehellinen ja hän rikkoo stereotypiaa siitä, kuinka naisten mediassa tulisi käyttäytyä, näyttää ja toimia. Girls kuvaa nuorten naisten elämää ilman sokerikuorrutetta ja melkein jokaisen jakson dialogeista saan jotain: vähintään ärsytyksen jollen oivallusta ;)! Näitä tyttöjä tulen ikävöimään!
- ystävät, esim ihana Pinkki, joka pelmahti kotiin ilman pitempää varoitusta, ja sai mut pois oman navan ympäriltä inspiroivilla jutuillaan. Kiitos!
- laskiaspullat, nyt niitä saa kaupoista - tai ehkä niitä on koko ajan saanut mutten ole huomannut
- puolipitkä leoparditakki HM:ltä, jonka aion Poppyn jalan jäljissä yhdistää raitapaitaan. Stay tuned!
- huomiset siskon nelikymppiset. Tulee ihanaa!! 
- alkuviikon VALO. Valon lisääntynyt määrä pistää pikku pään ihan pyörälle ja se vaan tuntuu hyvälle. Käpyrauhanen alkaa heräillä ja ollaan kohta taas elossa.

Päivän ajatus:

"People aren’t either wicked or noble. They’re like chef’s salads, with good things and bad things chopped and mixed together in a vinaigrette of confusion and conflict."

- Lemony Snicket, The Grim Grotto
(via themindmovement)

Riemukasta perjantaita kultaiset!

Kuva

torstai 16. helmikuuta 2017

Aina ei vaan jaksa

Puhu kukille vai pukille
En tiedä mitä matalapainetta täällä on nyt ilmassa, en osaa täysin pukea sitä sanoiksi. Kai tämä vetämätön fiilis johtuu monestakin asiasta ja sotkeentuneista/takkuisista ajatuksista, joita kotioloissa voi pyöritellä vähän liian paljon. Vaikka olen ollut nyt työttömänä jo tovin, niin aika aktiivinen olen kuitenkin ollut sosiaalisesti. Päivät alkavat jo klo 630-7 ihan jo koiruuden ja lasten vuoksi.  Kullekin viikolle olen järkännyt ohjelmaa/kamutreffejä vähintään 2-3 kpl, lisäksi käyn koirapuistossa joka päivä, ja sielläkin alkaa olla tuttuja kivoja ihmisiä. Sitten on poikien harrastukset ja lähimpien kanssa soitellaan päivittäin jne. 

Mutta eihän ne asiat mene aina niin kuin on suunnitellut, näin alkuvuodesta kun taudit ovat jyllänneet jne, kovin monet treffit olen itse siirtänyt lasten sairastelun vuoksi tai ne ovat toisen toimesta siirtyneet. Kyllähän sen herranen aika huomaa, että jos päivät menevät pelkästään  kotiympyröissä, sitä vaan alkaa tulla mökkihöperöksi ja apaattiseksi. Sitä alkaa kyynelsilmässä itsesäälitellä itseään, puhua koiralle ja kukille, ärsyyntyä jatkuvista sotkuista kotona (joita riittää), paiskoa astioita, miettiä kuulosuojaimia itselleen mölyapinoita vastaan ja kun työnhaku menee niin kuin menee, itsetuntokin on kovilla. 

Niin se vaan on, että ihminen tarvitsee sosiaalisia kontakteja ja työttömän pitää niitä etsimällä etsiä, muuten ei tule hommasta mitään. (Tai ainakaan mulla ei tule). Aktiivinen pitää olla, apatia ja työttömyys ei ole hyvä yhdistelmä!

Mä niin toivon, että sisuuntuisin, esim saisin jostain mojovat aggressiot - jotka potkisi mua aktiivisempaan elämään, aktiiviseen "mä tulen täältä, olen upea, mä osaan/oon hyvä"-fiilikseen  ja kohonneeseen itsetuntoon. 

Tällä hetkellä tekisi mieli lennähtää ulos ja leijailla tiehensä tästä mökkihöperyydestä kuin Katto Kassinen. Voi kumpa minunkin navassani olisi nappi, ja vips vain kun sitä painaisi, pieni moottori selässäni alkaisi käydä. Ja sitten kun moottori olisi saanut kylliksi vauhtia, leijailisin pois hienosti, polleana, omanarvontuntoisena ja arvokkaasti. Uuteen nousuun ja kiitoon.



Sisuuntumista odotellessa,
Elisa

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Muotikoordinaattorin paluu


Aurinko paistaa, mustarastaat sirkuttavat, lumen sulamisen kuulee -7 asteen pakkasessa (?) ja sitä tekee mieli heivata kaikki talveen liittyvä jonnekin kellarin perälle. Talvitakit tuntuvat ahdistavilta ja tunkkaisilta. Tekee mieli jotain raikasta ja keväistä. Paitiksia villapaitojen sijaan. Tennareita nahkasaaappaiden sijaan. Puuvillahuiveja villaisten tilalle. Kevättakkia talviversioiden paikalle.

Olette varmaan jo kaivanneet (valveilla tai vähintäänkin alitajuisesti) huikentelevaisen, persoonallisen ja alati ailahtelevan itseoppineen ja -koulutetun ajanhermoilla haahuilevan muotikoordinattorinne Elisan paluuta ja joka keväisiä pukeutumisvinkkejä. No kaipauksenne on kuultu ja Elisa on "back in business".


takaa kiinnitettävä pystykaulus ja pitkissä hihoissa leveä kalvosin.











tiistai 14. helmikuuta 2017

"Me loistamme kun toinen meidät sytyttää."

Kiitollisena erityisesti tänään kaikista ystävistäni sekä kaikista teistä, joiden kanssa olen vuorovaikutuksessa täällä blogimaailmassa. Te teette elämästäni rikkaamman, hauskemman ja kauniimman. Niin hassua kuin se onkin, sielunsisaria löytyy myös sanojen ja ajatustenvaihdon takaa, aina ei tarvita kasvoja. 

Ystävät tekevät hyvistä päivistä vieläkin parempia ja huonoista ajoista helpompia kestää.
Ystävät ovat elämän timantteja.

Ei kukaan meistä kanna
tulta itsessään.
Ei kukaan omin voimin
loista hämärään.
Jos liekkiä ei ole,
ei ole kynttilää,
me loistamme kun toinen
meidät sytyttää.
-Anna-Mari Kaskinen-


Kuvat Pinterest


Ihanaa ystävänpäivää!

maanantai 13. helmikuuta 2017

Weekly Report


Kokonaisuudessaan mukava viikko, ja vaikka harmejakin oli, omien ajatusten voima piti mut lempeästi pinnalla. Hei niin se vaan on, oma asenne ratkaisee! Mun motot  kaikki järjestyy aina ja kaikelle on tarkoitus tuli taas kerrattua. Mun lähimmät ihmiset tietää, että noita lauseita hoen aina sekä itselleni että heille. Ja vaikka niihin ei aina ihan uskoisikaan, niin niin se vaan on. Loppupeleissä.

Oli treffejä  x 2 koiramiehen kanssa ja muutaman ystävänkin. Erityisen ihanaa oli tavata ystävää, joka sai taannoin pienen Prinsessan. Kun ei ole nähnyt toista moneen moneen kuukauteen, kuulumistenvaihto on hyppelevää kuin pomppivilla kirpuilla konsanaan. Taustalla hyrisi kolme ihanaa kissaa ja yksi jokelteleva prinsessa.

Viikonloppu oli pyhitetty lapsille. Tehtiin hyvää ruokaa, oli esikoisen lätkäpelejä, pelattiin Trivial Pursuitia, katsottiin Putousta.  Sunnuntaina oli esikoinen-äiti päivä. Kävimme esikoisen kanssa katsomassa Onneli, Anneli ja Salaperäinen muukalainen (joka oli kyllä niin vanhanaikaisen hauskuuttava, ajatusta omaava elokuva- suositukset!). Hauskaa oli myös leffateatterissa törmätä luokioaikaiseen (lyhyeen- ne vaihtuivat) ihastukseeni, joka osoittautui esikoisen uudeksi lätkävalmentajaksi. Oi hauskuus universumin kimpoavia törmäyksiä ;)!

VIIKON ASU:




VIIKON ARTIKKELI: Paula Vesalan YLE-haastis. Ihan jo otsikko on jotenkin herättävä:
Kulttuurivieras Paula Vesala on aloittanut kaiken monta kertaa alusta – “Se on ollut ainoa vaihtoehto” “En ole juuri katsellut taaksepäin. Nostalgisointi on maailmanlopun kiihdyttäjä”, sanoo Paula Vesala.

VIIKON HIMOTUS: H&M Röyhelömekko.


VIIKON AJATUS:

Elämä on arvaamatonta.
Koska tahansa voi tapahtua
jotain hyvää.

-Eeva Kilpi 


Valoisaa viikkoa murut!


perjantai 10. helmikuuta 2017

Kauneushaaste

Ihana Satulinnan Tuija   haastoi minut kauneushaasteeseen, kiitos vielä Tuija tästä mukavasta haasteesta :) Rakastan vastailla haasteisiin, joten otin tämän ilolla vastaan.

1. Varhaisin meikkimuistosi?
Aloin meikata silmiäni yllättävän aikaisin, koska sain 6. luokalla paksut (-4) silmälasit. Halusin epävarmuuksissani korostaa silmiäni ja lainasin siskoni lahjaksi saamaa luomiväripalettia meikkiin (anteeksi Suppe!!). Kirjaimellisesti laitoin lilaa luomeen, joten lopputulos oli melko tyrmäävä ja silmät tosiaan korostuivat  :) 


Ripariaikoihin aloin käyttää ystäväni kanssa paksua Cover Girl (?) meikkivoidetta, jota ostettiin Aholaidasta. Sitä läiskättiin kasvoille noin kilo ja sävy oli hyvin ruskea. Mutta päivettyneeltä näytimme ja sehän oli tärkeää. Niin ja huulipuna oli helmiäisvalkoista :D LOL.

2. Mitä meikkejä löytyy käsilaukustasi?
Huulikiiltoja monin kappalein, sekä Bepantheniä. Monta kipaletta. Addiktio mikä addiktio.


3. Lempituoksusi?
Olen ehdottomasti tuoksuihminen ja mulla on tarkka tuoksumuisti.
Huvittavaa miten pienillä asioilla on niin paljon väliä. Esimerkiksi sillä, mitä hajuvettä suihkii aamulla – nyt mulla on uusi puteli mun ikisuosikkia, acqua di gioiaa. Mun tuoksu, raikas mutta potkuakin löytyy!

4. Henkilökohtainen kauneusvinkkisi?
Juo vettä, putsaa kasvot iltaisin. Kosteuta, kosteuta, kosteuta. Niin ja syön Möllerin Omega kolmosta, uskon, että
olet mitä syöt. 

5. Uusin kosmetiikkalöytösi?
 
Body Shopin British Rose Kosteuttava ruusunaamio, on nyt talvella aivan ihana. Tekee juuri sen minkä lupaa eli kosteuttaa. Oma ihoni on naamion jälkeen super pehmeä- kuin vauvan peppu

Tykkään myös Lumenen VALO Glow Boost Kirkastava & silottava hyaluronitiivisteestä. Käytän sitä aamuin illoin, aamuin ennen päivävoidetta. Iho tuntuu oitis kiinteämmältä ja kosteutetulta. Tuntuu että huokoset myös ovat pienentyneet (tai sitten vain kuvittelen).

6. Ikimuistoisin virheostoksesi?


Joskus aikanaan oli Cacharelilla sellainen tuoksu kuin Lou Lou, sellainen turkoosi pullo. Se tuntui josku 90-luvulla olevan kova sana, ja yksi pullo (valitettavasti) tuli käytettyäkin.  Se oli niin tymäkän tainnuttavaa tavaraa, että varmasti kodin banaanikärpäsetkin kuolivat, jos siihen osuivat. Vähemmän sillä miehiä tyrmättiin. Tänä päivänä en käyttäisi.

7. Meikkivoiteella vai ilman?
Käytän meikkivoidetta lähes ympäri vuoden, lukuun ottamatta kesää.

8. Eyeliner vai kajal?
Molemmat. Eyelineriä käytän yläluomeen ja kajalia alaluomen rajaukseen.

9. Tuote, jota ilman et tulisi toimeen?

Bepanthen, ihan paras huulivoide.  

10. Tuote, jota haluat koittaa?
Lumenen Sisu-tuotteita. Esim tuo Sisu naamio kiinnostaisi, sitä on kehuttu monessa blogissa!

En haasta ketään, mutta tartu haasteeseen jos innostaa! Näitä kauneuspostauksia on kiva lukea.

Iloista viikkistä kaikille!   

torstai 9. helmikuuta 2017

Parasta juuri nyt

- Maria Veitolan ohjelma Maria Veitola yökylässä. Jotenkin tykkään Veitolasta, hän on virkistävän hillitön ja rohkea. Koskaan ei tiedä mitä hän päästää suustaan…:) 
- katsoin elokuvaklassikon Neljät häät ja yhdet hautajaiset pitkän tauon jälkeen. Olihan se nyt ihana. Romanttisten komedioiden idea on tyhjätä pää imbesillin tasolle ja nauttia hömpästä tietäen että aina tulee häpi end. Minä tarvitsen elämääni häpi endejä :)
- uusin ihonhoitolöytö Body Shopin Vitamin E Aqua Boost Essence Lotion!! Hoitonesteet ovat kuulemma uusin hitti kosmetiikka-alalla, eikä syyttä. Ainakin minun 40 plus ihoni tarvitsee lisäkosteutusta erityisesti talvella. Hoitoneste kosteuttaa ja vahvistaa ihoa, tuo sille hoitavia aineita ja tehostaa sen päällä käytetyn kosteusvoiteen imeytymistä. Hinta 16,50 eur
- tänään tapaan ystäväni vauvelin ja pääsen nuuhkimaan vauvaenergiaa :)
- raitapaita. Ei lisättävää tähän.
- VALO!!!!

Flowta ja häpi endejä päivään!


  

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Eiliset treffit

Eiliset treffit miehen kanssa olivat todella mukavat ja rennot, niin kuin ensimmäisetkin. Mies vei mut syömään töölöläisravintola Comaan, joka olikin mulle ihan uusi tuttavuus. Ruoka oli herkkua (tattirisotto taivaallista), ja palvelu hauskan persoonallista. Jotenkin hyväntuulista. Pienessä minikokoisessa ravintolassa oli pienen suuri tunnelma.

Hyvältä tuntuu se, että toisen kanssa on helppo olla ja jutella. Ei ole pitkiä hiljaisuuksia, kysymyksiä, epävarmuutta tai mitään epämukavaa. On vain helppoa (siis ainakin tähän asti).
En siis suostu kuuntelemaan pääni höpinää siitä, miten tässä ei ole mitään erityistä, tai että kaikki menee pieleen  ja mitä ikinä. Ei. Olen lapsellisen innoissani. Ehkä vähän peloissani.
Ryhdyin tässä myös pohtimaan, että pelkäänkö alitajuisesti uutta suhdetta, ihastumista ja rakastumista? Edellinen ero oli raastava ja siitä toipuminen kesti ainakin vuoden. Sen jälkeen on ollut paljon pettymyksiä deittailurintamalla. En haluaisi kokea samaa uudestaan lähivuosina. Elämä on, vai miten se menikään..

Rakkautta kaikkien päivään!
Kuva

tiistai 7. helmikuuta 2017

Nyt kuulkaas kolahti

Todella harvoin sitä törmää tyyliin, joka kolahtaa TÄYSIN. Nyt kuulkaas kolahti. Tämä Poppy Delevigne on brittiläinen malli ja seurapiiriperhonen. Hän on sittemmin newyorkilaistunut ja kokeillut siipiään myös näyttelemisen saralla (taivas tietää missä ja miten?).

Jotenkin herttaisen oloinen tyttö. Ja mikä tyyli, siis aivan valloittavan ihana! Poppy pukeutuu naisellisesti yhdistellen klassisiin vaatekappaleisiin hipahtavia vaikutteita. Rakastaa värejä ja kuvioita, mutta käyttää niitä kohtuudella. Naiselliset mekot ja hameet saavat seurakseen jakkuja ja yksinkertaisia, mustia asusteita. Ja hän keksii myös nerokkaasti yhdistää raita- ja pantterikuosin yhteen. Magnifique!

Käytän mekkoja ihan liian harvoin, olenhan käytännöllinen tyttö. Tässä talven alati vaakatasossa piiskaavassa räntäsateessa housut ja farkut ovat niin paljon houkuttelevampi ja helpompi ratkaisu. Korkokenkien kanssakin on vähän niin ja näin, ja kuitenkin korkkareilla koikkelehtiessa sitä saisi ryhtiä tämän hetkiseen jotenkin nuutuneen nukkaiseen olemukseen. Ehkäpä huomenna tai ylihuomenna kokeilen....:)

Toivorikasta tiistaita!
Kuvat Pinterest




maanantai 6. helmikuuta 2017

Weekly Report

Tulipa taasen kerran elämältä muistutus, että elämää ei voi kontrolloida tai ohjailla, tällä kertaa se saapui  läheisen sairauden muodossa. Ensijärkytyksestä toivuttuani olen jo rauhallisemmalla mielellä, vaikka aikamoinen sielun sekamelska käytiinkin läpi.  Suomessa ovat hoidot niin huippuluokkaa, että uskon asioiden menevän hyvin.

Pelot ovat kyllä jännä juttu....ne  muuttuvat aina sitä isommaksi, mitä enemmän niitä ruokkii. Uskon, että pelot on hyvä sanoa ääneen, niille lähimmille ja rakkaimmille peloista on onneksi helppo puhua. Tärkeintä olisi varmasti jonkinlainen optimismi, usko että asiat aina järjestyy.... Mitä vähemmän piruja maalaa seinille, sitä vähemmän niitä näkee. What I fear I create, sanoi joku viisas joskus. 

VIIKON ELOKUVA: Tyttö nimeltä Varpu. Pieni suuri elokuva nuoren tytön ja hänen äitinsä kasvusta. Linnea Skogin roolisuoritus on huippu!

VIIKON KUVAPANKKI: Niin ihania/inpiroivia kuvia- kannattaa tsekata. http://coffeeforthemoon.tumblr.com/

VIIKON ASU: 





VIIKON HIMOTUS: Röyhelöitä ensi silmäyksellä. & Other Storiesin Broderie Anglaise Frill Blouse.

VIIKON AJATUS: Minun elämäni yhtenä johtotähtenä
on ollut: kun unohtaa sen, mitä ei
voi muuttaa, on onnellinen.

-Arvo Ylppö


Kaunista ja toiveikasta viikkoa!

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Voihan tyylittömyys!

Haluan heti tuoda esille, että minähän olen pelkkä tavis, minulla ei ole  vaatetusalankoulutusta, en ole muuta kuin wanna be -muotitoimittaja, mutta mielipiteitä minulla riittää. Ja koska Suomessa vallitsee sananvapaus, minun on pakko avata suuni.

Olen käsittänyt, että itsenäisyyspäiväjuhlien jälkeen, Suomessa gaala/iltapukujuhlat ovat hyvinkin vähissä. Ja koska fakta on tämä, luulisi että niissä juhlissa joita kinkeröidään, niissä pukeutumiseen PANOSTETAAN. Tyylillä

Niin, tämän vuoden Emma-gaala oli (minulle) jotain aivan hämmästyttävää ja suorastaan pöyristyttävää. Kurja kirjoittaa noin kärkevästi ja juuri ko. sanoilla, mutta valitettavasti näin minä ajattelen. Ymmärrän, että juhliin pukeudutaan omalla tyylillä, sillä tyylillä joka korostaa omaa persoonaa, se on jokaisen oma asia. En vain ymmärrä miksi persoonaa tarvitsee korostaa rintavaolla, avonaisella yläosalla, kummallisella telttamaisella rytkyllä - joilla lehtien sivuille pääsee esille? Tämän vuoden naisten Emma-gaalan avainsanat olivat ilmeisesti: paljastava, sähäkkä ja rohkea. OK- näin olkoon.

Katsoin eilen Emma-gaalan, muutaman nettilööpin ja sen perusteella tyyliä onneksi löytyi vähintään kolmelta (3) puvun kantajalta. Tyylikkyyspisteitä ropisi roppakaupalla Paula Vesalalle, Maryam Razaville ja Anni Hautalalle. Kaikkien asusta löytyi tyyliä, yksinkertaista vau-effektiä ja eleganssia.  
Tyylikäs yksinkertainen fressi asu- sopii Paulalle :)

Annin näköinen merenneitoasu. Simppeli. Ei onneksi yhdistetty näyttäviin koruihin. Tukka ihanan luonnollinen.

Yksinkertainen, hillitty asu. Kaunis kokonaisuus.


Emma-gaala asuja lisää kuvattuna mm. täällä. Mm. Jenni Vartiasen voi bongata muovisessa teltassa (yleensä Jenni on upea, mutta ko. asua en ymmärrä. Mielestäni tuossa on tyyliä yhtä paljon kuin kertakäyttösadetakissa), Janna Hurmerinnan Marilyn Monroe-look alike puvussa (ja rinnoista näkee puolet), Sara Forsbergin hääpuvussa.   

Ps. Olipa ihana nähdä Mira Luoti pukeutuneena muuhun kuin mustaan!

Upea!!

Katsoitko Emma-gaalan? Löytyikö hittejä tai huteja?

perjantai 3. helmikuuta 2017

Kun olin nuorempi ja vielä(kin) hullumpi osa 1

v 1996 sain päähänpiston lähteä Ranskaan hotellivirkailijaksi (no paikan päällä selvisi, että hotelli ei tarvitsekaan hotellivirkailijaa vaan tarjoilijan). Kokemus oli – vähintäänkin – mielenkiintoinen.

**


9.6.1996 Rakas päiväkirja. Bussissa matkalla Megeveen, kaikki on mennyt tosi hyvin, osasin jäädä oikealla lentopysäkillä. Olen puhunut jo muutaman sanan ranskaa, löytänyt oikeaan bussiin. Hienoa! 


10.6 1996 Voi helvetti, selvisi että olenkin tarjoilija, joka on siinä mielessä  luonnollista koska puhun vain muutaman sanan ranskaa (no c-ranska mulla tosin oli). Etukäteen oltiin kyllä sovittu muuta. Ranskalainen elämäntyyli, "laissez-faire", maassa maan tavalla. Totuttelua tähän ranskalaiseen elämään. Hyvä tästä tulee!


11.6. Tää päivä oli aivan kaamea kokemus, se hotellin johtaja Marc on mun mielestä maailman kamalin limanuljaska. Olimme jalkapalloturnauksessa koko päivän klo 8-21, joka olisi ollut tietysti kauhean kiva juttu jos olisi edes vähän kiinnostunut jalkapallosta. Se kamala johtaja tuijotti, kutitti, nipisteli meitä kaikkia naispuolisia työntekijöitä, olisi tehnyt ottaa miestä niskasta kiinni ja heittää jorpakkoon. Pisteenä i:n päälle se kaatoi vettä mun selkään ja kasteli mun paidan litimäräksi – ja katseli siinä sitten haltioituneena ja nauraen aikaansaannostaan. Suutuin niin, huudahdin sujuvalla ranskallani ”jamais fais ca, encore!" ja näytin niin myrtynyttä naamaan kuin vain suomalainen nainen voi esim. ravintolassa näyttää. Viesti meni ehkä perille. Vihaisen naisen voimaa ei tule kenenkään aliarvioida!


12.6. Kukaan ei ymmärrä mua, enkä mä ymmärrä ketään. Harmittaa kun kukaan ei ymmärrä että osaan kyllä ranskaa - ihmiset vain puhuvat sitä liian nopeasti. Tulin huoneeseeni ja itkin itkin ja itkin lisää.


15.6. Ensimmäinen vapaapäivä. Kävin ostoksilla, kauppa n 3 km kävelymatkan päässä. Olin kylvyssä ja söin näkkileipää, sulatejuustoa, ihanan rento olo! Hotelli avataan 22.6. päivä, sitä ennen meidän pitää maalata uima-allas, siivota ja siivota lisää, kaaos vaan laajenee. Itkettää.


18.6. Tänään siivottiin miesten asuintilat, ja voi jestas sitä sonnan määrää. Työpäivät tulevat olemaan kuulemma 16 tuntisia, yksi vapaapäivä viikossa. Ikävä kotiin. Itkettää.


27.6. Hotelli avataankin heinäkuun alussa. Tänään maalattiin uima-allas, oli muuten aikas iso homma. Illalla syötiin yhdessä ulkona, grillattiin makkaraa, joka on mukavaa vaihtelua verrattuna purkkiravioleihin. Olen siivonnut myös hotellihuoneita, kuntosalia, toiminut tarjoilijana limanuljaska Marcille.


30.6. Tänne saapui 4 turkkilaista kollegaa, asun turkkilaisen Hilailin kanssa. Se on tosi mukava.


10.7. Tein muutamia pikkuvirheitä tarjoilijana, ts. en saanut viinipulloa auki, asiakkaat odottivat ja odottivat kielipitkällä kylmää roseviiniään, mutta kun korkki oli tiukassa minkäs teet, sitten kutsuin ranskalaisen Jean-Pierren hätiin. Pirun pullo! Sain nuhteita ”huonoistapullonavaamistaidoistani”, en välitä, ei mua haittaa vaikka en olekaan maailman paras tarjoilija, se ei ole mun ammatti kuin tämän kesän.


24.7. Soitto Suomesta. Meidän koira Leevi on kuollut. Itken.


25.7. Tänään väsymykseni ja suru laukesi kokki-Laurentin mulle tekemään kepposeen. Istuimme kaikki työntekijät ison ruokapöydän ääressä syöden taas kerran purkkiravioleja kun yritin kaataa lasiini vettä. Lasiin oltiin laitettu päälle erittäin taidokas elmukelmuviritys ja kaikki vedet tulivat päälleni. Säntäsin pois ruokapöydästä huoneeseeni ja itkin.


Että näin....Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Kuva