Parasta juuri nyt

perjantai 17. marraskuuta 2017

- meidän ihanan karvapallon Kongon 2 v synttärit juurikin tänään. Lauloimme sille aamulla epävireisesti "paljon onnea vaan", se sai aamupalaksi maksalaatikkoa ja lahjaksi herkkuluun. Yksi elämäni parhaista päätöksistä oli koiran ja erityisesti Kongon hankkiminen. EI sitä rakkauden määrää voi edes kuvata...se hyppää mun viereen aamuisin ja antaa suukkoja, nukkuu mun kyljessä kun katson telkkaria, se vie mut 3 krt päivässä lenkille, antaa karvaterapiaa pojille. Se on aina iloinen ja energinen. Pure love.
- kun siskoni kehui Netflixin Stranger Things sarjaa- olin ihan että mitä? Sarja vaikutti lapselliselta  teinisarjalta ja niiden vaatteetkin olivat kamaluuksia 80 luvulta. Yllätyksekseni sarjahan on ihan huippu.  Juoni tempaisee katsojan välittömästi mukaansa, näyttelytyö on huipputasoa kautta linjan ja erityisesti lapsinäyttelijät loistavat. Lämpimät suositteluni!
- 10 v vanha punainen jakku, jonka löysin varastosta. MIKÄ IHANA VÄRI, joka antaa energiaa - ja tietenkin se yhdistyy raitaan! Välillä se oma varasto yllättää positiivisesti, mistä sitä tietää mitä kaikkea sietlä voi vielä löytyä, kun vähän penkoo...unelmien mies? Rahaa? Timantteja? Merkkiaurinkolasit? :)
- viikonloppu edessä - jee!
- pojat pääsevät tänään isänsä ja vaarinsa kanssa Lontooseen Nitto ATP Finalsiin. Niin hieno juttu heille!

Valloittavaa perjantaita, mä taidan painua nyt talviunille...



Rakas Kongo



Duunarin rupsahduksen anatomia

torstai 16. marraskuuta 2017

Freesistä rupsahdukseen....näin se menee :)

Uskalla olla itsesi kokoinen, se on kaikkien etu.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Luen self-help kirjoja erityisesti silloin, kun kaipaan viisaita ajatuksia tai kun pääni on sekaisin (eli melko usein). Usein näitten kirjojen jälkeen se nimittäin tuntuu, että asiat aina selviävät, että niillä on aina jokin tarkoitus, että melkein kaikessa on joku järki. Sara Karlssonin Hyvän elämän anatomia on ihana kirja, johon tartun yhä uudelleen ja uudelleen. Myös Saran (jo kuopatun) blogin ajatukset löysivät tänään minut uudestaan ja kolahtavat edelleen:

Uskalla olla itsesi kokoinen, se on kaikkien etu. Hengitä syvään, suorista selkäsi, katso ihmisiä silmiin ja anna elämän tulla luo.

Relaa. Anna olla. Anna asioiden seljetä. Nauti olostasi. Seuraa mielitekojasi. Arvosta itseäsi. Sano jotain kivaa jollekin tuntemattomalle.

Tee joka päivä jotain vain siksi, että nautit siitä. Kohtele itseäsi kauniisti. Kohtele muita ihmisiä kauniisti. Sano, ei haittaa, kun joku mokaa. Se on kaikkien etu ja nopein tie ratkaisuun.

Tuhlaile iloasi ja rakkauttasi. Anna sen valua kaikkille, missä kuljet. Rentoudu, nojaudu taaksepäin, naura. Halaile ja suukottele rakkaitasi.

Lopulta millään muulla ei ole väliä kuin rakkaudella. Sillä, miten kauniisti kohtelet itseäsi ja muita.


Rakkaus ei pelkästään riitä, vaan se on kaikki. Se on elämää ja elämä, pähkinänkuoressa.

 Iloa päivään!

Weekly Report

maanantai 13. marraskuuta 2017

Uusi tunnetila on ollut viime aikoina VÄSYMYS! Työpäivän, kaupassa tehtyjen ostosten jälkeen ja lämmitettyäni pojille Saarioisten äitien tekemää mättöä, olen aivan totaalisen naatti ja kuitti. Tuntuu kuin pallosalama olisi iskenyt ja vienyt tajun. Sohvalla makailen silmät sirrillään, turvonneena, väsyneenä, uupuneena kuin hornan henki, enkä ole ollenkaan juttutuulella. Sosiaalisuus tuntuu melkein vastenmieliseltä, miltei yhtä epämiellyttävältä kuin Ikeaan ostoksille meno lauantaina tai Kauppatorin silakkamarkkinoille lähtö, jos on kala-allergikko. Sitä toivoo, että pojat EIVÄT missään nimessä halua jutella koulupäivästään, pohdiskella syntyjä syviä (onneksi tämä onkin todella harvinaista jopa sula mahdottomuus).  Että sitä saisi kyhjöttää koko loppuillan sohvan uumenissa, elää hetken aikaa mykkäelokuvassa ja että sohvan ympärille muodostuisi yhtäkkiä muovikupla, jonka sisässä saisi lukea Annaa tai Menaisia ja syödä suklaata/ Ben and Jerry’s jäätelöä rauhassa.

Valitettavasti hiljaiset kyhjötykset iltaisin olivat melkoisen lyhyitä hetkiä...toisaalta jos positiivisesti ajattelee, ONNEKSI niitä kuitenkin OLI....Voimaa antoivat myös koiralenkit, sunnuntainen isänpäivälounas herkkuruokineen ja kikatuksineen, ja tietenkin marraskuun ultimate piristäjä tumma suklaa/naistenlehdet/Netflix.
 
VIIKON ASU: COS takki ja bikerbuutsit antavat ryhtiä väsylysyiselle ryhdille.


VIIKON KIRJA: Suositun bloggaajan ja henkisen valmentajan Leena Siitosen lämmin ja huumorintajuinen Lempeän elämän käsikirja säätäjille on tarkoitettu kaikille meille säätäjille, stressaantuneille, itsensä vähättelijöille, muiden miellyttäjille ja aidon itsensä hukanneille, jotka vaativat itseltään vähän liikaakin ja kokevat riittämättömyyttä. Mitäpä sitä kiertelemään: kirja on kerrassaan VOIMAANNUTTAVA!

Pidin kirjasta kovasti ja erityisesti se antoi voimia/uskoa työnhakuprosessissani, jolloin itsetunto oli hyvinkin kovilla. Kirja on jotenkin kauhean kannustava, rakkaudellinen, armollinen ja niin... nimensä mukaisesti ...lempeä, se valoi uskoa juuri silloin kuin sitä tarvitsin. Kirja oikeasti kertoi niistä tärkeistä asioista ELÄMÄSSÄ;  mm.  valo sinussa, olet ihme, olet turvassa, elämä on seikkailu, kiitollisuuden voima, luota sydämesi viisauteen teemojen kera. Pisteet myös jokaisen luvun alussa aforismeistä- minähän olen ultimate mietilauseihminen.  Uskon vahvasti iskulauseisiin, yksittäisiin ajatuksiin, jotka kiteyttävät ahaa-elämykset ja viljelen niitä hyvinkin usein omassa elämässäni, sen tietävät ainakin ystäväni :).

Kirja on oikeasti helmi ja  auttaa vahvistamaan sydämen viisautta,  kuuntelemaan sitä kuuluisaa intuitioa ja uskomaan hyvään/rakkauteen/kohtaloon, siihen, että kaikella on tarkoituksensa.

Leenan blogi täällä.


VIIKON HIMOTUS: Keltainen neule & Other storiesilta. Kuinka ihana, pirteä ja raikas voi neule olla? Entäpä nuo fuksian väriset avokkaat?
Kuva


VIIKON KUVA: Lempityttöni meni täyttämään 6v. Hän pelaa fudista ja rakastaa Antti Tuiskun biisiä Rahan takii, jonka tahdissa hän tanssii ja hyppii. Aina kun nähdään rutistetaan lujaa, toivottavasti vielä pitkään. Rakkauspakkaus ja tyttöenergiaa potenssiin 10!

VIIKON KAPPALE: 


Ja nuo sanat:
I am what I am
I don't want praise, I don't want pity
I bang my own drum
Some think it's noise, I think it's pretty
And so what if I love each sparkle and each bangle
Why not try to see things from a different angle
Your life is a sham
Till you can shout out
I am what I am
I am what I am

VIIKON AJATUS:

“The world is smaller than you think, and the people on it are more beautiful than you think”
Bertram Van Munster

Potkua viikkoon, ollaan ihania itsellemme ja muille! Maailma on kaunis ja ihmiset ovat kauniita, vaikka sitä ei aina näkisi..


Pysy aina pikkuveljenä

lauantai 11. marraskuuta 2017

Tämä teksti on julkaistu heinäkuussa 2008. Tänään veljen kuolemasta 12 vuotta.

Tämä viikko on ollut jotenkin raskas, enkä ole tiennyt tarkalleen miksi. Eilen pohdin asiaa kovasti ja koin valaistumisen. 

Aina kun jotakin todella iloista tai surullista tapahtuu, sitä haluaa jakaa asian läheistensä kanssa. Sitä haluaa pian puhua asiasta oman perheen ja ystävien kesken – usein kuitenkin ensin oman perheen kesken. Sitä haluaa ottaa puhelimen käteen ja soittaa siskolle, äidille, isälle ja veljelle – ja sitten todellisuus iskee kuin miekka ja sitä muistaa, ettei minulla ole enää veljeä. Tätä asiaa ei voi hänen kanssaan jakaa. Ei, vaikka kuinka haluaisi.

Läheisen menettämisen aiheuttaman tyhjän paikan huomaa juuri tällaisessa tilanteessa, joka sattui viime viikolla. Siskoni sai pienen oman käärön, minusta tuli täti ja veljestäni olisi tullut setä – jos hän olisi saanut sen päivän kokea. Mutta niin ei käynyt, jostain syystä elämä meni toisin.
Rakas veli. Olisin halunnut, että olisit kokenut tämän päivän. Olisin halunnut, että olisit saanut pidellä siskomme vauvaa sylissäsi, niin kuin pitelit esikoispoikaani. Varovasti, epävarmasti mutta lämpimästi pidit häntä sylissäsi. Hellävaroen – pelkäsit hänen särkyvän. Naurahdit. Kyselit paljon kysymyksiä. ”Voi kuinka pieni se on,” sanoit. 

Olisin halunnut, että lapseni olisivat oppineet tuntemaan sinut. Olisin toivonut, että poikani olisivat nähneet sinun kalastavan maalla, olisit voinut opettaa heille niin kovin monesta asiasta kuten empaattisuudestasi ja herkkyydestäsi. Jo pikkupoikana ongit mato-ongella mökillä aamusta iltaan ja sait saaliiksesi vaatimattomia mutta silti upeita ahvenia ja särkiä. Isojen siskojen näkökulmasta ne olivat vain pieniä sinttejä, jotka olisi pitänyt heittää takaisin järveen. Kielsit tämän idean jyrkästi. Keräsit saaliin mökkilaiturille muovisankoon ja ylpeänä ihailit sitä. Rakastit vilpittömästi luontoa ja mökillä oloa. Monia teini-ikäisiä poikia on vaikea saada mökkiviikonlopun viettoon, mutta sinä olit aina maalle lähdössä. 

Rakastin huumorintajuasi, olit oikeasti hauska ihminen. Harvoin jäit sanattomaksi, vitsailit usein. Olisitpa täällä sanomassa nyt: ”Konstit on monet, sanoi eukko kun kissalla pöytää pyyhki”, niin nauraisin iloisesti ja vapautuneesti, sydämeni pohjasta. Antaisin naurun virrata sisälläni kuin soliseva puro. 

Jotenkin haluan ajatella, että koet tämän ”sedäksi” tulon, jollakin tavalla, jollakin tasolla. Uskon, että jostakin hyvästä turvallisesta paikasta katselet nyt siskoasi, ja olet superiloinen hänen puolestaan. Tiedän että sanoisit siskolle, ”tosi hieno homma”. Niin sanoit, kun serkkumme sai ensimmäisen lapsensa. Olit silloin aidosti iloinen hänen perheensä puolesta, todella tarkoitit mitä sanoit.
Erityisen hyvin tunnen sinun edelleen elävän mökillä, tunnen siellä olemassaolosi. Elät teräksen harmaassa järvessä, laineiden liplatuksessa laituria vasten, jylhien puiden huminassa, kesäsateen laiskoissa ja keveissä pisaroissa. Tulet olemaan minulle aina pikkuveli, vaikka olitkin pitkä ja miehenmittainen. Sinä pysyt aina minulle pikkuveljenä, lintuna, etkä koskaan miehisty.

Kiitos Sarah Jessica

perjantai 10. marraskuuta 2017

...inspiksestä. En olisi muutoin keksinyt yhdistää raitapaitaan fuksian väristä huivia! Mielestäni kokonaisuus oli vallan raikas ja piristävä.

Tänään iloitsen myös ihanan Satulinna Tuijan kutomasta iki-ihanasta yllätyksestä: raitapaitafriikille raitasukat. Snif. Sydän Tuija, olet ihan omaa luokkaasi.
Positiivista on myös säihkähdyksellä selviäminen. Alkuviikosta sinne sun tänne pissaileva Kongo lopetti onneksi pissahommat sisätiloissa, ja iloksemme näyttää siltä, ettei koiruudella olekaan pissatulehdusta. (Ne eläinlääkärikuluissa säästetyt eurot!!)

Rentouttavaa viikkistä siskot!
Kukkuu!



Kuva

Upeaa torstaita!

KIVA - KAMALAMPI - ÄLLÖTTÄVIN HAASTE

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Ihanassa Satulinna-blogissa oli haaste asioista, joista tykkää ja joista ei tykkää, ja pakkohan tähän oli tarttua :)
Muita osallistujia ovat olleet mm. Tuula ja Nanni

Kamalin ruoka - Janssonin kiusaus tai läskisoosi. Hyönteisille sanon ainakin vielä tässä vaiheessa topakasti EI, vaikka mistä sitä tietää miten mieli muuttuu?
Herkkuruoka - Edesmenneen mummin tekemä neljänviljan puuro, se oli vain NIIN hyvää. Pizza, meksikolainen, täytetyt paprikat, hyvä piffi ja valkosipuliperunat, raikkaat salaatit.....listaa voisi jatkaa loputtomiin, syöminen on vaan niin ihanaa & ONNI :)
Kahviherkku, jolle sanon ei - överimakeat suklaaherkut.
Ja kahviherkku jolle sanon KYLLÄ - Juuri leivottu pulla, juustokakku ja Lemon pie.

Telkkariohjelma jota en katso - Huutokauppa keisari ja useimmat tositv-hömpät ja Uutisvuoto.
Telkkariohjelma, jota katson -Netflixin sarjat, brittisarjat, dokkarit, Ensitreffit Alttarilla, Idols.
Inhokkisää - Viime viikkoina on saatu sateita, siitä huolimatta en inhoa sadetta enkä edes harmautta. Oma inhokkisää on jäätvä tuuli yhdistettynä pakkaseen. VIHAAN yksiselitteisesti kylmyyttä, ja ihan turha tulla mulle selittämään, että sääolosuhteet on hanskattavissa oikealla pukeutumisella %(/=(?=[]]€$£€£€@$)?=, ei pidä paikkansa!! Todellinen kylmyys tuntuu luissa ja ytimissä. 
Lempparisää -20 astetta lämpöä ja aurinkoista.
Kamalin musiikki - Punk, heavy metal.
Paras musiikki - Laidasta laitaan kunhan se on sielua nostattavaa, musiikki on kyllä minulle suuri voimavara. Pop  ja suomi pop ehkä suosituimpana tällä hetkellä. 
Kamalin aika vuorokaudesta - Aamuyö, jos herää silloin vahingossa.
Paras aika vuorokaudesta - Olen aamun virkku, eli aamut, varsinkin viikonloppuaamut
Tästä menetän hermot - Lasten hardcore urpoilusta ja tyhjänpäiväisestä sähellyksestä, joka tosin on vuosien saatossa onneksi vähentynyt huomattavasti :D. 
Tästä rauhoitun - Lukeminen, kävely (koiran kanssa), saunominen ja uiminen.


Huonoin mielialani - kaikenkattava toivottomuus ja väsymys, jota olen kokenut masentuneena.
Paras mielialani - positiivisuus, joka on minulle onneksi ominaista.
Kodin turhake - näitähän riittää....esim rikkinäinen imuri, joka tossa makaa sen toimivan imurin vieressä. Tarttis tehdä jotain/ viedä jonnekin.:D
Paras tavara - hyvät kirjat, valokuvat, tietyt korut, joilla tunnearvoa. Sänky, siellä lukeminen ja nukkuminen (ja pussaileminen ....melkein muistan millaista se oli ;))!
Vaate, jota en suostu pukemaan päälleni - mikään mikä kiristää on ihan nounou, ja vinyylihousut.
Vaatteet joissa viihdyn - pieruverkkarit, villasukat. Hyvin istuvat (strech)farkut, joissa masu voi pullottaa iloisesti!

Haju, jota en kestä - Hmmm. Olisiko pinttynyt hiki?  Tai oksennus - siivosin opiskeluaikoina viikonloppuisin, jolloin oksennukset ja niiden siivous oli todella yöksyöks.
Paras tuoksu -poikien, koiruuden, vastaleikatun nurmikon, kukkien, meren, metsän ja saunan tuoksu.

Kamalin luonteenpiirre ihmisellä - itsekeskeisyys, ilkeys, toisen lyttääminen/latistaminen, tunnekylmyys....

Mukavin luonteenpiirre ihmisellä - toisten huomioon ottaminen, ystävällisyys, aitous ja (oma)valoisuus.

Nappaa haaste mukaan, jos et vielä ole tehnyt ja ilmianna itsesi, mielelläni tulen lukemaan!   

Weekly Report

maanantai 6. marraskuuta 2017

Ensimmäisen työviikon fiiliksiä, ajatuksia ja hyviä puolia

- ihanat uudet ihmiset
- valmis, toisten ihmisten valmistama lounas - taivaallista!!
- kurniva vatsa, työttömänä sitä on syönyt silloin kun on nälkä, nyt joutuu hiukan odottamaan, uusi (jopa kiva) tunne  :)
- se väsymys, jonka kokee tullessaan kotiin. Sellainen kaikkensa antanut olo, kun on vastaanottanut ämpäreittäin uutta tietoa ja tehnyt TÖITÄ josta saa palkaa
- palkkapäivästä haaveilu
- työvaatteiden pukeminen päälle, byebye löpsöttävät (pieru)verkkarit  
- poikien vastuunotto kotona. Pojathan ovat keskimäärin hyviä vastuunottajia, olenhan lähes koko työurani mennyt töihin hyvin aikaisin n klo 7-730:ksi. Kotona olon ajan hemmottelin heitä valmiilla aamiaisilla ja ajoittaisilla kouluun kuskauksilla. Nyt on taas palattu bäck in business, ja pojat hanskaavat aamut itsekseen! Jippii hurraa! 
- omien aivojen käyttö
- oman identiteetin ja itsetunnon vahvistuminen
- uusi itsetehty "rohkeus" - niminen spotifylista , jota kuuntelin repeatilla ja joka antoi aamuisin energiaa
- kirjoitin muutaman ylevän ajatuksen uuteen Pinkiltä saamaani muistikirjaan
- uudet itse raidoitetut hiukset - arjen superpiristäjä
Erittäin autenttinen päivän asu-kuva poikien fillareineen päivineen
Otin esille kivituikut ja joulukynttilän - ei, ei ole ollenkaan liian aikaista :)

Kiitos Pinkki!


VIIKON ELOKUVA: Pariisi saa odottaa. Annen (Diane Lane) mies (Alec Baldwin) on menestyvä, mutta kiireinen elokuvatuottaja. Eräänä päivänä Annen pitää päästä Etelä-Ranskasta Pariisiin ja hänen miehensä bisnespartneri, hetkessä elävä Jacques (Arnaud Viard) tarjoaa hänelle kyydin. Käynnistyy polveileva, yllätyksellinen ajomatka läpi Ranskan maaseudun ja ravintoloiden, jonka parasta antia on ihana Diana Lane, poimuileva turistiajelu idyllisessä Ranskassa ja maan näyttäytyminen kuin suoraan matkailumainoksesta konsanaan. Henkilöhahmot jäävät etäisiksi vaikka kovasti niitä yritetäänkin syventää. Erityisesti minua ärsytti se, että keski-iän kriisiä poteva Anne ei ota omia ohjia elämästään vaan turvautuu (mahdollisesti) uuteen pelastavaan prinssiin. Missä nykyaikainen nainen, joka on oman elämänsä pelastaja? Pisteet 3/5 visuaalisuudesta ja valovoimaisesta Diane Lanesta.   

VIIKON KIRJA:   Virginia Vallejo: Rakastin Pabloa, vihasin Escobaria.461 s. Like 2017. Kaiketi Netflixin Narcoksen suosion vuoksi Escobarin rakastajattaren Vallejon kirjoittama 10 vuotta vanha kirja on nyt käännetty suomen kielelle. Vallejo tekee kirjassaan yksityiskohtaisen tilinteon suhteestaan Escobariin ja samalla entinen journalisti tulee käsitelleeksi läpeensä korruptoituneen maan huumeteollisuutta sekä sen ryhmiä. Aihe on vähintäänkin mehukas, pieni "7-päivää henkinen" friikki minussa huusi sisäisesti skandaalin käryisiä paljastuksia ja mehukkaita yksityiskohtia, mutta melko asialliseksi teksti jäi. Hiukan myös yllätti se, että Vallejo antoi suhteesta "Tuulen Viemää"- tyylisen vuosisadan rakkaustarina- tyyppisen kuvan - oliko se oikeasti totta vai rakastajattaren kuvitelmaa?   Epäkiinnostavaa oli kirjassa Vallejon jatkuva itsekehu kun taas  kiinnostavaa oli saada tietoa millainen ihminen Pablo Escobar oli. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat Narcosfaneja....


VIIKON VITSI: Uudet Olympia asut, jotka todellakin ovat kuin suoraan ....hulluuden rajamailta, ja kaukana kansainvälisyydestä, samoin modernista tai  ajan hengen mukaisesta urheilutyylistä. Tässä lienee tavoiteltu jotain saamelaisvaikutelmaa ja sitähän sitten mukavasti löytyykin. Käytännöllisenä lisätehosteena olisi vielä voinut olla vaikka kauhean kiva pörrökäs vyölaukku, kuuminta hottia tietenkin.t. muotikoordinattori

VIIKON OIVALLUS:  Olen miettinyt, että kaikista tärkeintä tässä elämässä on pystyä kohtaamaan itsensä ja oma sielunmaisemansa ja olla itsensä paras kaveri.

VIIKON AJATUS:
Everything will be okay in the end. if it's not okay, it's not the end.

Kaunista marrasviikkoa!

Viikonloppu on saanut uuden merkityksen

perjantai 3. marraskuuta 2017

Näitä hoen itselleni!!
Toisin kuin moni ihana asia universumissa, tämä viikonloppu ei tullut pyytämättä ja yllätyksenä.  Kyllä tätä oli odotettu!!

Viikonloppu on saanut uuden merkityksen, se on todellakin viikon loppu ja rentoutumisen alku.  Koko viikko on mennyt skarppina, iloisena, tsemppaavana, vastaanottavaisena; kaiken sen olen tehnyt hyvällä (vaikkakin ajoittain väsyllä) fiiliksellä ja olen kyllä itsestäni hemmetin ylpeä!!  Nyt ovat työajatukset siirtyneet hetkeksi syrjään, ja tilalle on tullut muutaman vuorokauden kestävä laiskuus. Thank god,  olo on juurikin tällä hetkellä raatomainen ja aidosti tunnen, että aivot ovat ylikuumentuneet ja kuormittuneet.

Kävin tänään kehä ykkösella kihnuttelun jälkeen kaupoissa. Ostin viikonloppuherkkuja, uusimman Menaiset, suklaata, punaviiniä ja illaksi itselleni juustoja ja pipareita. Näillä viikonlopun ja Pyhänpäivän viettoon jippii hurraa!

Tartutaan viikonloppuun (ja muihinkin kivoihin tilaisuuksiin), sillä tavalla rennonletkeästi ja ilon kautta - juuri niin kuin pitäisi muutenkin yrittää elää. 

Sydäntä lämmittävää viikonloppua ja Pyhäinpäivää, siskot! 

Marraskuun avaintuotteet edullisilta merkeiltä

torstai 2. marraskuuta 2017

Olen todennut, että jos joku vaatekappale liikahduttaa niin paljon, että se tekisi mieli pukea heti päälle, sellaisen hankintaa ei juuri koskaan kadu. Surffailin netissä tässä eräänä myöhäisiltana kun uni ei tullut (olen tällä hetkellä vissiin jossain ylikierrostilassa) ja voi pojat, että löysin ihania uutuuksia nettikaupoista. Aloin jo suunnitella, minkä näistä ostaisin ekasta palkasta....


IHANA PARKATAKKI HM:ltä
Täydellisessä talviparkassa on tikattu ja irroitettava vuoritakki. Hupussa tekoturkisreuna ja edessä vetoketju, tuuliläppä ja painonapit. Tähän voisin piiloutua talveksi ja palata keväällä kun lumi sulaa ja räystäistä tippuu vesi. Tämä takki taipuu koiranulkoilutuksesta rentoon kaupunkipukeutumiseen! Loving it!
Kuva
Täydellinen KUKKAMEKKO
Kummallisten mekkolöytöjen sarja jatkuu, LÖYSIN TAAS YHDEN IHANAN kukkamekon!! Voi ei, milloin tämä kukkamekkohulluus loppuu?? Jotain hyvin suloista tuossa HM mekossa vaan on, tuo menisin mainiosti myös pikkujouluihin, joihin pääsen vuoden tauon jälkeen!

Kuva
 

Ylisuuri muhkea neule (hygge knit)
Olen aivan hurmioissani näistä isoista neuleista, jotka tuovat turvaa ja lämpöä syksyn tuiskuihin.  Työpaikkallamme vallitsee hyytävä arktinen ilmanala, jotta iso neule on todella tarpeen. HM:n kasmirneule (Premium Quality) on jo lähes klassikko.

Kuva


Vaaleanpunainen takki
Se ihana vaaleanpunainen Filippa K:n takki (klik) vain edelleen kummittelee mielessäni, mutta kenellä on varaa laittaa 500 euroa takkiin? Ei ainakaan minulla. Tämä Mangon versio on huokeampi ja materiaalikin ihan OK (mm. 34% mohair, 34% wool). (Päivänpolttavat) pohdinnat jatkuvat....:)


Kuva
Tupsukorvakorut


Loppusyksyn sesongin tärkein tuote on korvakorut, jotka käyvät niin arkeen kuin juhlaan. Nämä tyylikkäät kullanväriset korvakorut yhdistettynä tupsuihin ovat takuulla näyttävät ja pikkujouluasun ilostuttaja! 
Kuva

Iloa päivään, päivän motto on

“ Note to self: Don’t seek to be relevant, or liked, seek to be undeniable. Seek to be compassionate. Seek integrity. Seek humility. Seek Light. ” Valoa kohti mennään, meistä jokainen!
Back to Top